Paris 11.-12.4.2016

Hi guys! Olemme palanneet maailmalta ja olemme edelleen hengissä! :D Nyt on aika tulla postailemaan blogin puolelle kuvia ja kuulumisia reissulta. Se meni kokonaisuudessaan hyvin, lennot lensivät ja junat olivat pääasiassa aikataulussa, pommeja ei räjäytelty ja säät suosivat - mitä nyt Eurostarin juna oli 50 minuuttia myöhässä (onneksi ei ollut kiire jatkoyhteyteen koska niitä kulkee enemmän kuin Suomessa), Pariisissa saatiin aika kiireellä vintata tunti juna-asemalle (oltiin kuitenkin hyvissä ajoin paikalla!), Eastbournessa päätettiin vaeltaa kaksi tuntia ja 10 kilometriä väärässä bussissa olemisen kunniaksi (pääsimme määränpäähän!) ja yhtenä päivänä Hastingsissa saatiin vesikuuro niskaan, mutta ne olivat vain pieniä muuttujia eivätkä tuntuneet missään! :D Muuten vaan oltiin ihan hapoilla. :D

Tässä ollaan Pihtiputaalla nelostien varressa odottelemassa Onnibussia Helsinkiin reppujemme kanssa. Onnibussissa olikin vähän tunnelmaa, mutta ei siitä ehkä sen enempää.. :D Yksi nainen sai kunnon raivarin, kun espanjalainen mies olisi halunnut tulla sen viereen eteen katsomaan maisemia. Siellä tehtiin rikosilmoitukset sun muut ja bussikuski pysäytti autonkin, jotta saa tulla jututtamaan tätä "hieman hankalaa" naista. :D Joo, parempi kun ette edes kysy. Oli erittäin rattoisa bussimatka Jyväskylästä Helsinkiin! Sitä ennen kaikki oli hyvin, kun kukaan ei yrittänyt sosiaalista kanssakäymistä kyseisen henkilön kanssa. :D 

Mentiin siis jo sunnuntaina 10.4. etelään päin Heidin enon luokse, jotta ei tarvitse kerralla matkustaa koko matkaa. Itse asiassa pisin matkamme olikin se, että pääsemme täältä korvesta jotenkin Helsinkiin. :D Onneksi Putaalta on helppo lähteä, kun nelostie kulkee vieressä ja onnibussitkin kulkee noita isompia valtateitä. Käytiin illalla käppäilemässä Klaukkala big cityssä (Nurmijärvi) ja kalliolta oli hienot maisemat ja ihana iltarusko. Ja tarvittiinkin jo tässä vaiheessa mapsia, kun jouduttiin pimeille reiteille ja ei oltu varmoja, mistä pitää kääntyä. :D (Tämän jälkeen selvittiinkin Pariisissa, Amsterdamissa, Brysselissä ja Lontoossa... :D)

Jännitystä ilmassa! Lentoon aikaa enää reilu puoli tuntia. Odotellaan, että päästään koneeseen. Paris, here we come! 

Norwegian palveli hyvin tänäkin vuonna. Se on hyvä, halpa ja toistaiseksi ainakin ollut myös turvallinen lentoyhtiö. Vaikka noin viikko ennen reissua Norwegian oli perunut lentoja ja jättänyt ihmisten matkatavaroita toiseen maahan ja niitä oli saanut selvitellä. Onneksi meidän lentomme lennettiin ja päästiin ilman ongelmia Ranskaan.
(Niin, ja kolmisen viikkoa ennen reissuamme Brysselissä posahti pommeja. Oli siellä nyt ihan turvallista olla, koska vartiointia oli siitäkin edestä järjestetty. Palatkaamme siihen myöhemmissä postauksissa). 

Meillä oli lentokentältä jonkinlainen kuljetus, joka ei kuitenkaan ollut taxi. Tyypillinen ranskalainen mies odotti terminaalissa Marin nimellä varustetun lapun kanssa, joten löydettiin hänet helposti. Englanti lähti hyvin päälle heti reissun alkuun uudessa maassa, kun joutui siinä heti puhumaan yleisiä asioita ja small talkia kuskin kanssa. Tosin aluksi meinasi olla muutama muuttuja; ensinnäkin vähän hirvitti lähteä tuntemattoman miehen kyytiin Ranskassa (mutta se oli kuitenkin ihan laillinen kuljetus joten se lohdutti :Dd) ja hotellin osoite oli väärä. Mies sanoi, ettei sellaista osoitetta löydy. Me totesimme, että osoite oli hotellin varauksessa. Sitten Mari kaivoi booking.comin varauspaperin, jonka olimme tulostaneet ranskaksi, jossa sitten oli oikea osoite ja pääsimme lähtemään. Mies myös naureskeli meille, kun yritimme ääntää hotellimme nimeä jotenkin ranskaksi, mutta ei ilmeisesti mennyt sinne päinkään. :DD
Lähdettiinkin melkein heti käymään pieni kierros lähistöllä. Pidettiin tarkassa huolessa, että osataan takaisin hotellille, koska korttelit olivat melko samanlaisia ja kaikki oli uutta ja isoa - ja kaiken lisäksi oli jo pimeää. Katsoimme jo aiemmin, että Pantheonin temppeli on 5 minuutin kävelymatkan päässä. Suunnistimme siis sinne ensiksi. Tarkeni tosi hyvin ilman takkia ja kaupunki oli vielä täydessä tohinassa. Taitaa olla, ettei Pariisi koskaan nuku.

Olimme siis ihan hyvässä turvassa myös pimeällä täällä isossa maailmassa, koska ihmisiä oli paljon liikkeellä. Olihan se silti erilaista liikkua tuolla kuin kotona tuohon aikaan. Kello oli puoli kymmenen Ranskan aikaa eli puoli yksitoista kotona, kun taapersimme ruokakaupasta hotellille. Ja siis vaikka asuimme hotellissa, niin se ei ollut mikään viidentähden hotelli. Aika kämäinen itse asiassa, mutta kyllä siinä yhden yönseudun hyvinkin vietti. Jaettu vessa oli käytävällä, mutta kuitenkin meidän huoneemme vieressä. Ja hotellin käytävien kapeudesta ei vitsailtu - vähän isommilla tavaroilla ei ehkä mahtuisi kulkemaankaan! :D

























Äiti kielsi ennen lähtöä, ettemme saa lähteä illalla Pariisissa kaupungille, ettei kukaan kaappaa meitä. Kuitenkin lähdimme, koska liikenne oli melkoista. Sivukujia tosin oli syytä välttää turvallisuussyistä. Kielikin oli täysin vieras, mutta asioita pystyi myös päättelemään. Selvisimme hotellille ja seuraavana aamuna olikin aikainen herätys kaupunkikierrokselle rinkkojen kera.

Morning in Paris! :) Lähdettiin hotellilta jo 6.30 Ranskan aikaa (tunti Suomen ajasta pois) ja oli vielä jokseenkin hämärää. Käveltiin Seinen rantaa Eiffelille asti, joten eksymisen vaaraa ei ollut niin kauan kuin seurasimme tuota kuuluisaa jokea. Kaupunki tuntui vielä nukkuvan, mutta olihan siellä kuitenkin siitäkin huolimatta enemmän liikennettä kuin Putaalla siihen aikaan! ;) Kaupunki alkoi pikkuhiljaa herätä, mutta Notre Damella saatiin olla ihan kahdestaan. Ihmeteltiinkin, että missäs ihmeessä kaikki turistit ovat tähän aikaan aamusta! :D Ehkä he olivat vielä nukkumassa, toisin kuin me.

Reppureissaajat Seinen rannalla. :)

Notre Damella oli tosiaan hiljaista seitsemän maissa. Saatiin ainakin kuvata itse rakennusta ilman, että edessä oli kymmenittäin turisteja. :D Ei nähty Notre Damen kellonsoittajaa, mutta julkisivussa oli samanlaisia "ulokkeita" mitä elokuvassakin oli, joissa kellonsoittaja roikkui. :D

Naurettiin, että patsas muistuttaa ihan Mannerheimin patsasta Helsingissä ja takana on hieman kokoa kasvanut eduskuntatalo. :D

Louvren kupeessa oli aita, johon oli kiinnitetty paljon lukkoja. Takana näkyi jokin instituutti. Mekin jätimme turhaksi osoittautuneen sydänlukon aitaan, jolla kahlitsimme ystävyytemme Pariisiin Seinen rantaan. Nauroimmekin, että tännekö se nyt jää ja nyt se on ohi, mutta totesimme, että ehkä se nyt jää siihen merkiksi siitä, että olemme ystäviä ikuisesti. :D Our friendship is there, jee.
Lukot ostettiin Matkuksesta kahdella eurolla siltä varalta, jos niitä tarvitaan. No, tarvittiin niitä ainakin tähän tarkoitukseen, jos ei muuhun! :D Lisäksi minä yritin vaihtaa salasanaa lukkoon, mutta epäonnistuin ja se jäi lukkoon enkä tiennyt, miten saan sen auki, koska en tiennyt minkä koodin siihen laitoin. Se oli kai rauennut jossain vaiheessa, koska kun Mari kokeili sitä muutaman päivän päästä, se aukesikin ihan itsestään. :D

Olimme kävelleet tunnin Louvrelle, jonka sisällä olisi myös ollut Mona Lisa, mutta siellä emme ehtineet käydä, koska aikamme oli rajallista. Saimme siis nähdä livenä kolmiohökötyksen (kertokaa toki jos tiedätte sen oikean nimen, mutta meille se on kolmiohökötys :DDd) ja jonkinsortin riemukaaren (mutta ei sanota mitään koska ei me oikeesti tiietä xD), mutta Mari tajusi siellä, että se unohti kaulakorunsa hotellille. Se oli ihan paniikissa, koska siinä oli sen rippiristi ja meidän yhteisen korun puolikas sydän (tosin minun puolikkaani on jossain kaatopaikalla, koska kun pökräsin verikokeissa ja kaaduin lattialle ja löin pääni, ambulanssimiehet ilmeisesti repi sen pois kaulastani etten kuristu siihen ja vaikka äiti kävi korua kyselemässä, niin sitä ei löytynyt enää mistään, sniif). Mari päätti soittaa hotellille ja kysyä onko sitä mahdollista lähettää vaikka postissa vai onko se pakko tulla hakemaan, jos sen haluaa. Niinpä Mari soitti, mutta vastaanottovirkailija oli vaihtunut ja siellä vastasi ranskalainen nainen todella huonolla englannilla. Mari joutui koko ajan sanomaan, etten oikein ymmärrä ja en oikein saa selvää, mutta he pääsivät ilmeisesti yhteisymmärrykseen siitä, että jos Mari haluaa korun, se on tultava hakemaan itse, koska hotellilla ei ole valmiuksia lähettää sitä.

Niinpä Mari jätti minulle kaikki tavarat ja jäin istumaan puun alle Louvren puistonpenkille, kun Mari lähti juoksemaan hotellille. Olimme kävelleet tunnin ja Mari kävi hotellilla edestakaisin puolessa tunnissa. Onneksi reitti oli melko yksinkertainen joen varressa, niin Mari löysi helposti takaisin, vaikka oli sillä kuitenkin puhelin mukana, josta katsoi google mapsia. Onneksi minäkin sain olla rauhassa eikä kukaan tullut ahdistelemaan minua, koska vahdin koko omaisuuttamme. Marilla oli vain puhelin ja passi kaulassaan. Sinänsä oli rohkeaa jäädä yksin siihen ja Marilta luottoa, kun jätti minut siihen. Marin kohdalla luotin siihen, että se löytää takaisin minun luo. Mutta ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa, koska jos olisimme lähteneet kumpikin kävelemään takaisin tavaroiden kanssa, emme olisi ehkä ehtineet nähdä kaikkea ja olisi mennyt turhaan aikaa hukkaan kävellä samaa reittiä. Ja minun oli paras säästää jalkaani, joka oli oireillut ennen reissua paljonkin.
Lueskelin siinä kirjaa, jotten näyttäisi niin orvolta ja yritin näyttää mahdollisimman itsevarmalta ihmisten kulkiessa ohi, joka kyllä toimi moitteettomasti. Meinasi jopa tulla vähän vilu, kun pieni tuulenvire kävi koko ajan, mutta Mari oli taas kuin saunassa käynyt, kun palasi takaisin aamulenkiltään Pariisissa. Tukka oli ihan liimautunut kiinni päähän ja suihkuntarve olisi ollut suuri. Tästä kuitenkin selvittiin ja Marilla on edelleen koru tallessa! :D Sen jälkeen Mari ei sitä enää riisunutkaan kaulastaan, mutta kuittailua asiasta se saa kuulla varmasti pitkään. ;)

Pariisin liikenne on ihan TAJUTON. Ei sanoja, ei ilmettä, ei mielipidettä, ei kommenttia. Ihan oikeasti, tajuatte jos joskus käytte Pariisissa, mitä tarkoitamme. Autoja vain tulee ja menee, niitä on koko ajan joka paikassa ihan tuhottomasti, ne ajavat ihan miten lystää, kaistojakaan ei kaikkialla ole ja vaikuttaa ettei juuri liikennesääntöjäkään, liikenne on välillä poikki kun se on niin tukossa ja kaikki änkevät mistä vain sattuvat mahtumaan. Moottoripyörät suikkii autokaistojen välistä, ei Suomessa ihan sellainen peli vetelisi. :D Ja Riemukaaren ympärillä olevaa liikennettä EN KOMMENTOI. Se oli jotain ihan järkyttävää, ei ilmettä. :D Siinä oli kai olevinaan liikenneympyrä, autoja veti ainakin kymmenessä eri rivissä, ei mitään kaistoja, pelkkää mukulakiveä, liikenne seisoo kun autoja vain tulee lisää ja ne vain tunkee joka väliin mihin mahtuu, kunnon suma vain on ja kolarin ainekset valtavan suuret. Kolme autoa saattaa tulla rinnakkain, kun ei siinä ole edes mitään kaistoja. :D Että ei mp:tä tästä. (lue: mielipidettä)

Eiffelin torni oli tärkein kohde, minkä halusimme nähdä ja näimme sen! Se oli valtavan suuri, en olisi uskonut sen olevan noin korkea. Ihmiset jonottivat valtavan pitkissä jonoissa torniin, meillä ei ollut aikaa sellaiseen. Piti vain kävellä ja painaa menemään niin paljon kuin suinkin ehti. Eiffelillä oli paljon kaupustelijoita, jotka möivät avaimenperiä viidellä eurolla ja ihan tornin lähistöltä oikeasta kojusta sai samanlaisia eurolla. :D Myös jonkinlaisia lahjoituksen kerääjiä oli paljon, niitä sai vältellä ja sanoa no thanks ja sanoa ettei osaa englantia, jos ne tuli kyselemään. :D Näytetään vaan omilta itseltämme, mahdollisimman tyhmiltä suomalaisilta junteilta niin hyvin meni eiku. xD

Riemukaarikin piti tietenkin nähdä. Arc de Triomphe ranskaksi. Etsimme mahdollista alikulkua Riemukaaren alle, koska kuten jo aiemmin sanoin, liikenne oli kaoottista. Ihmisiä kyllä tuli autojen välistä puikkelehtien tien yli, mutta aloimme kiertää tätä isoa suosittua nähtävyyttä ympäri turvallisesti suojateiden yli mennen ja liikennettä samanaikaisesti kauhistellen, kunnes löysimme alikulun. Se oli kylläkin läpi menevä eli toisellakin puolella olisi ollut samanlainen alikulku, mutta emme huomanneet sitä, koska sitä ei oltu mitenkään näkyvästi merkitty. Kävelimme maan ali ja tuon kaoottisen liikenteen ali Riemukaaren alle ja siellä oli hienoja tekstejä ja Tuntemattoman sotilaan hauta. (Mutta ei nyt sanota taaskaan, kun ei me oikeesti tiietä. xD) Mutta niin netissä luki. Naureskeltiin, että suomalainen tuntematon sotilas siellä haudattuna. No joo.

Käytiin Riemukaaren vieressä syömässä Mäkkärissä, koska muutakaan ei nyt siihen hätään löytynyt ja piti jo alkaa kiirehtiä juna-asemalle, jonne oli aivan tuhoton kävelymatka. No, ainakin 5 kilometriä ja oltiin kävelty ennen sitä hyvinkin 10-15km ja koko päivän kävelysaldo olikin 15-20km. Siellä söin kuivan hampurilaisen, jonka välissä oli pihvi ja kuivaa salaattia. :D Aika kämänen purilainen, mutta kyllä sillä eli. Varmuuden vuoksi otatin kastikkeenkin pois, jotta ei ainakaan pääse tapahtumaan vahinkoa allergian kanssa. Yleisesti ottaen kaupassa Heidin oma ranska-suomi ja hollanti-suomi- lappuni oli kätevä. Sain siitä tavata sana sanalta kaupassa tuoteselosteita, mutta se helpotti paljon.

Meidän yllätykseksemme Mäkkärin sisäänkäynnillä oli turvatarkastus. Isokokoinen, mutta hyvin ystävällinen mies pyysi saada nähdä laukut ja hän vilkaisi vain näön vuoksi päälisin puolin laukun päältä. Toki jos joku terroristi kuljettaisi asetta tai pommia mukanaan, se ei luultavasti olisi laukun päällä. :D Se oli vain "näön vuoksi tehtävä" turvatarkastus. Turvatoimia on yleisesti ottaen lisätty Pariisissa marraskuun pommitusten jälkeen.
Thalysin juniin, jolla menimme Amsterdamiin ja Amsterdamista Brysseliin, on tullut ainakin Pariisin päässä turvatarkastukset, joita ei aiemmin ole ollut. Tosin Amsterdamissa kyseiseen junaan ei ollut mitään tarkastuksia, kunhan vain käveltiin laiturille. Pariisissa kuitenkin ihmiset otettiin seisomaan jonoon laiturin päähän ja siitä mentiin useampaa linjaa hihnalle, johon laitettiin laukut läpivalaisuun ja itse käveltiin ilman takkia ja metallisia hököttimiä portin läpi. Sitten otettiin tavarat ja käveltiin junaan. Eurostarilla eli Britteihin menevässä luotijunassa on ollut aiemminkin, koska #vainbrittijutut, mutta tämä järjestely oli aivan uusi.

Loppujen lopuksi pääsimme Gare du Nordin kansainväliselle juna-asemalle, mutta kyllä se kestikin. Kiidimme kamalaa kyytiä reippaasti kävellen reput selässä ja jalat ja hartiat kiittivät. Riisuimme jo takkiakin pois ja tallustimme melkein t-paidoissa, neuletakin hihat käärittyinä puoleen väliin kättä. Parhaimmilla paikallisilla oli toppatakit päällä, mikä meitä suunnattomasti ihmetytti. Tuollahan oli lämmin kuin mikä, kun aurinko paistoi!
Oltiin kuitenkin hyvissä ajoin juna-asemalla, vaikka tulimmekin vauhdilla. Oikeastaan juuri hyvään aikaan, koska juuri kun tulimme sisään, meidän junamme numero ilmestyi laiturin päähän ja menimme jonoon odottamaan turvatarkastukseen pääsyä. Ajoitus melkeinpä täydellinen.
Meidän vaunumme numero oli 18, joten kävelimme valehtelematta melkein kilometrin junan toiseen päähän, koska se oli viimeisen vaunun viimeiset paikat. Toisin sanoen olimme ensimmäisinä Amsterdamissa, koska juna lähti sinne suuntaan, sillä muualle se ei päässyt ollessaan päätepysäkillä.

Näinpä matkamme jatkui kohti uutta kaupunkia, uutta maata. Mikä maa, mikä valuutta?! :D Onneksi eurolla selvittiin Englantia lukuun ottamatta (koska taas #vainbrittijutut, niitähän riittää:D). Ehdimme nähdä kaiken mitä halusimmekin huolimatta siitä, että Mari kävi puolen tunnin ylimääräisen aamulenkin aamulla. Silti ei tullut liian kiire eikä mitään tarvinnut jättää käymättä. Mona Lisan olimme sulkeneet jo aiemmin pois laskuista, koska jostakin oli luovuttava rajallisen ajan nimissä. Mutta se on kuulemma niin pieni, ettemme edes jääneet paljosta paitsi, mutta tietenkin jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme silti käyneet sen tsekkaamassa. Emme kuitenkaan paljoakaan taiteesta ymmärrä, joten sinänsä emme olisi menneet museoon mitään muuta katsomaan. :D

Pariisi oli hieno kaupunki, mutta en silti olisi siellä kovin paljon pidempään. Ehdimme nähdä valtavasti huolimatta siitä, että tulimme edellisenä iltana Pariisi-Orlyn lentokentälle seitsemältä ja olimme ehkä kahdeksalta paikallista aikaa hotellilla, nukuimme yön yli ja lähdimme aamulla aikaisin tallustamaan. Liikenne on niin mahdotonta, että tulisin hulluksi, jos asusisin siellä tai joutuisin ajamaan autoa. :D
Oli silti hienoa nähdä Pariisi, koska se on kuitenkin niin tunnettu paikka ja siellä on tunnettuja nähtävyyksiä, jotka oli todella hienoa joka tapauksessa nähdä.

Uskomatonta, että me olimme Pariisissa! Jääkää seuraamaan blogia, niin pääsette mukaan kiertämään Eurooppaa meidän kanssamme selitysten ja totta kai kuvien kera. :) Videoitakin on ehkä luvassa jossain vaiheessa, mutta nyt on kiireitä, joten niissä voi kestää, mutta sehän onkin teille jo tuttua... :DD Ne ovat enemmälti Marin vastuulla, koska minulla ei jostain syystä toimi videoiden käsittelyohjelma koneellani.
Päivittelemme blogiin samantyylisiä postauksia muistakin paikoista, missä vierailimme ja viivyimme.

Pysykää mukana! See you xx

-Heidi