Iisalmen puistohiihdot 18.3.2016

Moikka! Tulin nyt jakamaan tänne pikaisesti kuvia Iisalmen puistohiihdoista, joista aiemmin jo mainitsinkin, mutta en ole sitten ehtinyt tulla kuvia laittelemaan kaikkien kiireiden keskellä. :D Teen sen siis nyt, koska pian me lähdemme reissuun ja sen jälkeen on jo suorastaan noloa jakaa kuvia täältä, kun on reissukuviakin jaettavana. Ja muutenkin, sitten tästä on mennyt jo aivan liikaa aikaa, joten tämä postaus on tehtävä nyt tai ei koskaan. :D
Pahoittelen myös valmiiksi kuvien laatua, koska oli jo pimeää ja hämärä valaistus ja kaiken lisäksi kamerasta loppui tuolla pakkasessa akku, joten piti turvautua puhelimen sarjakuvaukseen, joka ei tietenkään aivan samaa luokkaa ole, mutta hoitaa hommansa silti. :D 

 Emil Jönssön, Sweden

 Sami Jauhojärvi, Finland

 Petter Northug, Norway
(toisin sanoen tapahtuman vetonaula)

Northugin saaminen puistohiihtoihin Iisalmen kokoiseen paikkaan oli aika huikea juttu. Se veti paljon yleisöä katsomaan tätä moninkertaista arvokisamitalistia ja kestomenestyjää. Minullekaan ei voinut tulla parempi lukion päätös kuin päästä katsomaan näitä kisoja! Päivällä olin istumassa 6 tuntia salissa pähkäillen englannin kirjoituksissa ja illalla mentiin katsomaan kisoja, joissa hiihti useita omia esikuvia ja idoleita.

Ristomatti Hakola on myös aika huikea heppu. Hyviä juttuja ja huikea asenne tähän hommaan. Rise ottikin voiton ja Northug jätettiin neljänneksi. 

 Jönssönillä ja Northugilla huulenheittoa maalissa :D

Northug hiihti kuulema kisansa Hyvärisen Pertun suksilla. Perttu oli flunssassa ja ei uskaltanut riskeerata SM-kisojen alla. Mies tuumi, että oli suksilla kuitenkin kovaa kyytiä ja hyvä kuljettaja. :D

 

 

Laura Mononen, Finland

Olin oikein tehokkaana keräämässä nimmareita (minulla oli yksi tehtävä Marilta ja Maaritilta ja se oli kerätä nimmarit Northugilta ja Jönssöniltä) ja totta kai kuva on aina ehdoton ja tykkäänkin enemmän kuvista kuin nimmareista, koska ne ovat oikeaa todistusaineistoa ja kivoja muistoja. ;)
Ja pääasiassa selfietaktiikalla mentiin, koska äiti ei pysynyt minun matkassa. Vaikka en niin paljoa ole keikoilla ollut, niin olen kuitenkin oppinut siellä, että on parasta etsiä väljimmän näköinen väli ja ruveta pikkuhiljaa hivuttautumaan sieltä, niin luultavasti pääsee nopeammin eteenpäin.
Northugilta irtosi nimmarit englanniksi ja Jönssöniltä ihan ruottiksi! Oli aika pro olo kyllä. Vielä vuosikin sitten olisin jäätänyt tosi pahasti, jos olisin joutunut puhumaan englantia ison ihmismassan keskellä (jotka ovat suomalaisia), mutta nyt se ei pelottanut enää yhtään. Englannin puhumisen rohkeus on parantunut valtavasti vuodessa. Kai vuosi sitten käyty reissu Englannissa ja englannin kielen tuleminen osaksi arkipäivää teki isoimman muutoksen, vaikka en sitä silloin ajatellutkaan. Ruotsi oli vähän jäässä, koska kirjoitukset olivat syksyllä. Kuitenkin nimmarinpyytäminen onnistui. :D 

Kiitin Northugia nimmarista ja kuvasta, mutta sitten tajusin, että minun tussini on kadonnut. Kysyin kaikilta ympärilläolevilta yleisesti (englanniksi, oh my god:D) että where is my pen. No, sitten kysyin Northugilta, että do you have my pen ja se ojensi sen hölmistyneen näköisenä takaisin ja minä kiitin oikein iloisena very much ja hävisin paikalta. Nauratti koko tilanne sen sijaan, että olisin hävennyt itseäni, koska kerrankos sitä saa Northugin hämilleen ja kerrankos sitä hukkaa kynänsä Northugin nyrkkiin. :D Ja englantikin lähti niin luonnostaan, että ei tarvinnut sen kanssa takkuilla. 

Kerttu Niskanen voitti naisten kisan ja Laura Mononen hävisi kymmenisen sekuntia. Venäläisen Kati oli kolmas, joka onkin tuttu piirileireiltä, kisoista ja meneillään olevasta valmentajakoulutuksesta, jota hän vetää. Itse asiassa myös Kerttu on tuttu urheilu-ajoilta, jolloin edustin Vieremän Koittoa. Pyysin Kertulta nimmarin, mutta se oli jo siinä ja siinä, että häpeänkö silmät päästäni. :Dd Kuvaa en kehdannut edes pyytää, koska kun menin pyytämään nimmaria, niin sanoin: "Moi" ja Kerttu katsoi hetken aikaa ja tunnistettuaan vastasi iloisesti: "Ai moi!" Sitten jo vähän tuntui nololtakin työntää sitä nimmaripaperia sen eteen, kun käytännössä kyseessä on tuttu henkilö, joka tuntee myös minut. :D Hyvärisen Perttu onkin jo niin tuttu, etten kehtaa pyytää edes nimmaria. :D 

 Northugin ilme :Dd 

Miesten kisan voitti siis Ristomatti Hakola, hopeaa otti Juho Mikkonen ja pronssia Kusti Kittilä. Northug oli neljäs ja Jönssön taisi jäädä vielä kauemmas. Northug ja Jönssön seisovat vierekkäin oikealla.
Jönssön vaikutti hyvin avoimelta ja iloiselta persoonalta. Monet lapset kävivät kuvauttamassa itseään Emilin kanssa ja mies oli yhtä hymyä. Northug taas vaikutti mielestäni varautuneemmalta ja jopa ujolta! Loppujen lopuksi mies ei ole itse paljoa julkisuudessa, vaikka hänestä kirjoitetaankin paljon. Hän näytti jopa hieman vaivaantuneelta huomiosta, joka hänen ympärillään oli koko ajan. Kuitenkin hän otti sen hyvin ja kohteli innokkaita fanejaan kärsivällisesti ja sieti jatkuvaa salamavalojen räiskettä.
Oli kuitenkin selvästi huomattavissa, että Northug oli se vetonaula Jönssönin sijaan. Northugin ympärillä oli iso ihmismassa, jotka halusivat palan tuosta hiihtotähdestä, mutta Jönssön sai olla paljon enemmän rauhassa ja jouduin jopa hetken aikaa etsimään häntä, jotta saisin kuvan ja nimmarin. Northugia en varsinaisesti ensin löytänyt, mutta ihmismassan tunkeutumisen perusteella pystyin päättelemään, mistä hänet löytää.

Noniin, tässä päälisin puolin Iisalmen puistohiihdot ja omat fiilikseni. Kannatti kyllä lähteä, oli varsin hieno kokemus!
Nyt odotellaan Apulannan keikkaa (ylihuomenna!! liput tilattu jo 21.10, joten sitä on odotettu!) ja sunnuntaina lähdetään kohti Helsinkiä ja maanantaina lähtee lento. I'm too excited!!

See you soon, guys! xx

-Heidi