torstai 9. lokakuuta 2014

We did it!

Eli siis saatiin inssi läpi, kumpikin! :)



Heidistä näki kuulema, että jännitti ja oli vähän jäykän näköistä ajamista. Olin tehnyt sellaisia virheitä mitä en yleensä ole tehnyt. Mutta ilmeisesti selvisin sen verran hyvin, että kyllä se ajokoe oli hyväksytty! Loppujen lopuksi taisi olla 3 tai 4 virhettä vain, vaikka ajotutkinnon vastaanottaja kyllä selitti ajon jälkeen hirveän luennon virheistä ja huomautuksista ja sitten lopuksi jotain hyviä juttuja kertoi. Sanoi että kyllä ne epävarmuuden paikat siitä lutviutuu kun pääsee ajamaan enemmän itekseen! :) Kyllä minä oon nyt siellä liikenteessä kuitenkin selvinnyt. 
Yhesti meni vähän ohi ohjeet ja ajoin risteyksen ohi ja tein oman ratkaisun kääntämällä auton seuraavassa tienhaarassa, mutta se oli ilmeisesti vähän laiton käännös kuitenkin mutta siitä ei tullut konfliktia kun ei näkynyt muita autoja. Onneksi ne tajusi pysyä silloin pois. :DDD Sitten vilkun laitoin välillä vähän myöhään ja joku pieni juttu oli vielä, mutta eiköhän tässä ehdi kehittyä ajajana. :) 
Ei kuitenkaan tullut konflikteja niin kuin maanantaina harjoitusinssissä! Voi taivas sentään, silloin sössin kaistanvaihdot (toisin sanoen en tehnyt niitä ollenkaan XD) ja vaihteiden kanssa oli vähän ongelmia ilmeisesti nyt tässä oikeassakin ajokokeessa, nimittäin sammutin auton kaksi kertaa risteykseen, koska unohdin laittaa ykkösen päälle ja yritin lähteä kakkosella. Ei se oikeen lähtenyt. :D Mutta tästäkin selvittiin. Ja oon ihan älyttömän ylpee mun taskuparkkeerauksesta ajotunnilla ennen inssiä!! Oli ihan oikee taskuunperuutuspaikka keskustassa ja Marjut sano, että tuohon yritetään mahtua. Minähän veivasin sen ilman ylimääräsiä korjausliikkeitä siihen väliin enkä edes kolhinut kumpaakaan autoa! Voittajafiilis.


Vaikka Marinkin maanantainen harjotusinssi meni ihan miten sattuun, niin nyt sain ajamisen ja ajtukset kuntoon eka ajotunnille ja sitten vielä inssiin. Inssissä tuli vaan pari virhettä, yks ajolinjasta ja toinen ilmeisesti parkkialueella vilkusta. Mutta ei siis mitään "vakavampaa" ja voin kyllä sanoo, että oon tosi tyytäväinen inssiin:) Vaikka ennen sitä jännitti aika paljon, mutta heti kun menin autoon istumaan ja lähin ajamaan, niin ei oikeestaan edes jännittäny enää! Olin yllättävän rento ja rauhallinen ja ajelin vaan varmasti ja tarkasti joka paikassa. Jee, nyt voi olla niin onnellinen, kun sai kortin ja pääsee ihan luvallisesti ajamaan ja liikkuminen helpottuu niin paljon. Käytiin kyllä aika pika tahtia tuo autokoulu, kun alotettiin elokuun alussa ja nyt lokakuun alussa inssi eli semmonen pari kuukautta siinä vaan meni;D Onhan tässä tietysti vielä palautejakso ja syventävävaihe, mutta kortti kuitenkin on nyt taskussa!:)










































Juhlistettiin kortin saantia kämpillä syömällä mutakakkua, jota Heidikin sai syödä vaniljakastikkeen kera ja ostettiin jopa limpparia, jota me ei usein osteta. Pommacia, sehän on melkein kun samppanjaa. ;) Oltiin jo ihan väärillä teillä siellä alkoholihyllyllä ostamassa alkoholitonta siideriä, mutta päädyttiin sitten kuitenkin ihan tuohon Pommaciin loppujen lopuksi. :D

Nyt päästäs kumpikin ajelemaan syyslomalla kotona autolla, joka oli tarkoituksena. Siinähän sitä oppii! Heidillä ois heti perjantaina tiedossa ajokeikka, kun sen äiti tulee hakemaan sitä kotiin. :) Tiistai oli kyllä ihan tajuton ärsytyspäivä, siis otti niiin päästä kaikki yhden asian takia. Tätä tunnetta ei vaan voi sanoin kuvailla, tää on jotain niin käsittämätöntä. Pahinta on se, että läheistä ihmistä loukataan pahasti ja asialle ei voi itse tehdä mitään. Tiiätte varmaan tunteen?

Käytiin tänään ajamassa Veeran autolla. Vähän oli kyllä jännää ekaa kertaa ajaa ihan omillaan, kun kukaan ei oo vieressä kertomassa mitä pitää tehhä ja tarvittaessa painamassa jarrua, jos meinaa tulla törmäys:D Bensa-auton käsittelyssä meinas olla vähän ongelmia, mutta kyllä me selvittiin!

Huh, enää pari päivää ja pääsee viettelee lomaa!

- Heidi&Mari

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

"Vaikket sä aina nää, mä olen aina tääl, sua varten"

Moi! Tuo Robinin uus biisi on yllättävän hyvä! ;) Heidi täällä ruudun takana vähän kertoilee viimeajan kuulumisia. Mennyt viikko on ollu aika normaalia arkea. Oon tehnyt Marin ja Elisan kanssa uskonnon ryhmätyötä urheilun moraalista, josta meillä riittäisi juttua vaikka kuinka kunhan saataisiin vaan tiivistettyä tärkeimmät asiat. Elisa on muutenkin viihtynyt meillä useammin, torstai-iltana se lähti vasta yhdentoista maissa omalle kämpälleen kun jäätiin suustamme kiinni ja ei huomannut ajan kulumista. Me pidettiin leffailtaa tyttöjen kanssa iltapäivällä, katottiin Tähtiin kirjoitettu virhe ja meillä oli paaaljon ruokaa, sipsiä ja kasviksia sekä dippiä! ;) (y) Sitten soitettiin Emmille videopuhelu Englantiin, se meinas vähän pätkiä ja kuva jumittu, mutta saatiin me kommunikoitua ainakin puolentoista tunnin verran sen kanssa. :)♥

Oon keräilly tätä mun kuvakollaasia koko lukion ajan ja siinä oli tänne tullessakin jo muutama kuva ysiluokan jälkeiseltä kesältä Marin kanssa, kun kaikki uusi oli syksyllä koittamassa. Nyt se alkaa jo olla aika iso, täynnä kaikkia muistoja ja parhaita kuvia ikinä. Tää tulee varmaan lukion loppuessa neljännen vuoden jälkeen olemaan semmonen yleispätevä muistojen seinä mun lukioajasta.
Mitä tykkäätte? :)


Huomenna meillä olisi tarkoituksena olla harjoitusinssi, katotaan ilmeisesti mitä kaikkea siinä voi olla ja harjoitellaan opittuja juttuja siinä samalla. Keskiviikkona meillä kummallakin olisi ihan oikea inssi!! ;o Alkaa jänskättää nyt. On niin hirvee halu saada se läpi ensimmäisellä yrittämällä, koska haluaisin kovasti ajaa syyslomalla kun silloin tulee matka-ajoa aika paljon ja kierrellä kotikylällä ympäriinsä ja omatoimisesti selvitä kaikista tilanteista mitä siellä tulee vastaan. Pitäkää peukkuja meille!! ;)


Viikonloppuna oltiin mukana juoksemassa Pohjois-Savon maakuntaviestijuoksua. Meillä oli joukkue naisissa ja sijotuttiin me viidenneksi. :) Tuolla on aina kiva tunnelma ja mukava olla aina vuosittain mukana. Viime vuonna juoksin kaksi lyhyttä viestiosuutta, tänä vuonna yhden pidemmän joka oli kuitenkin vain 2,6km. 


Nämä on aina pitkiä päiviä, koska mm. Mari tuli Koiton ja Pahkan yhteisessä linja-autokyydityksessä siskonsa kanssa ja minäkin jouduin tulemaan yli kolme tuntia ennen oman sarjan lähtöä, koska pikkuveljellä oli juoksu vajaan pari tuntia ennen. Verryttelyt, kisa ja palkintojenjaon odottelu. Aamulla autoon istumaan ja pitkälle iltapäivällä takaisin kotona. Kuitenkin tämä on aika perinteeksi muodostunut tapahtuma, että ei se haittaa. :) Olin kyllä eilen illalla tosi väsynyt, Mari nauroikin kun sanoin, että tuntui siltä että hukkaan itsenikin jos en tietoisesti ajattele olevani olemassa. :DDDd Ja tuolla näkee aina paljon kaikkia tuttuja eri paikkakunnilta, kun kaikki kokoontuu yhteen juoksun merkeissä. Muun muassa Hannaa ei ole nähnyt tositosi pitkään aikaan, niin oli kiva sitten juoruta ihan kunnolla edes tuolla! :) 


Tänään pidin lepopäivää, ajoin pyörän mummon luo varastoon talviteloille, kävin samalla mummolla ja ukilla kylässä ja kävin koiran kanssa jaloittelemassa. Meinasi olla aika tylsä päiväkin, kun vaan möllötin tekemättä mitään, mutta toisaalta se oli ihan kivaa vaihtelua välillä. Mutta kun miettii, että jos kaikki päivät olisi aina näin passiivisia... huh. En tiedä miten kestäisin. :D
Rico oli kyllä sillä päällä, että halusi pysähtyä koko ajan ja jos en antanut pysähtyä haistelemaan, se pysähtyi joka tapauksessa ja halusi vetää valjaat läpi. Yritin olla antamatta periksi mutta vaikka on kyse noin pienestä koirasta, alkaa siinä vähitellen kädessä tuntua kun se päättää olla itsepäinen. xd Aika usein Rico osoittaa minulle mieltään, varsinkin kun en ole taas ollut kotona kahteen viikkoon. Voi toista. :)♥ Näyttääkin hieman tympääntyneeltä tuossa kuvassa!

Toivotaan että inssi menee hyvin ja päästään se läpi ja saadaan kortti!!
Opiskeluniloa lukijoille:) Onneksi meillä alkaa viikon päästä loma... Alkaa olla jo loman tarpeessa. :D

-Heidi