Olet viisas, jos tiedät ettet tiedä

Sori ettei oo kirjoteltu pitkään aikaan, mutta meillä ei oo tässä kuussa oikeesti aikaa! Me ollaan melkeen koko ajan leirillä, ja ei ehitä tekemään mitään postauksia. Tultii sunnuntaina Vuokatist neljän päivän leiriltä ja se oli ihan melko perus leiri. Yritetää täs saaha aikaan jotai postausta aikaseks siitä, vaik ois varmaan muutaki tekemistä. Mut ku on hypäri keskellä koulupäivää, nii ei sillon jaksa käyttää aivoja kokeitten lukemiseen, vaan vasta koulun jälkeen. Tosiaan meil koeviikko pukkaa päälle ja pitäs lukeekki ahkerasti... Kämppääki piti vähä tossa siivota ja nyt on hyvä mieli ku sai niin paljo aikaseks! Eile oltii taas harjottelee ensapuu, ja se oli jo tokavika kerta! Sit se on ohi! Meinas vähän ne sidetaitosharjottelut ruveta naurattamaan ja Mari yritti saaha Heidin olemaan nauramatta.... mutta sitten vastapainoks puhuttiin palovammoista ja kaikista kauheista jutuista, niin siitäkös sitten syntyy illaks keskustelua ihan liikaaki ja tulee ylivarovaiseks ainaki yhen illan ajaks. Ei seuraavana päivänä enää muista, miten vaarallisia sähkölaitteet voi olla. Oikeesti tommonen kurssi pistää miettimään asioita! Siis miten kauheita asioita voi sattua esimerkiks sähköiskusta tai mistä vaan! Siis huh, elämä on vaarallista ku sitä alkaa miettimällä miettiä.
Täällä oli viime viikolla melko paljon lunta ja harkoissa me uhottiin lähtevämme hiihtämään ja niin me kans mentiin! Ei oikeen muualla pystyny, mut urheilukenttää me jauhettiin tunti vartti ja kyllä siihen semmonen ladunkuvatus saatii aikaseks. Mut nyt ku tultii takasi, tuntuu siltä ettei täällä ois lunta ollukkaan. Urheilukenttä on niin sula, että jos ei uusia lumia sada, me juostaan ens viikolla siinä.

Mut tosiaa, me keskiviikkona raahattii taas ylipainavat laukkumme linja-autoon ja hurautettiin kotia ja sit torstaina lähettii Vuokattii. Ehittii siis olla kotona peräti yks yönseutu ja sunnuntaina sen aikaa, et voi sanoo käyneensä. Mari oli ehtiny olla vaivaset kolme varttia ja Heidi reilun puol tuntia. Tässä kuussa meil on tosi paljo menoo leirien puolesta, nii me ei olla kyllä liikaa kotona. Mut Heidin äiti oli viritelly Heidin huoneeseen jo jouluvaloja, jotka se ehti nyt itekki näkemään. Tässä vähä kuvaa:

Että tommoset valoviritelmät. Ehittii torstaina just ja just leirin alotukseen, sit kiireellä vaatteen vaihtoon ja reeneihin. Sai kyllä aika kiireellä olla aina toimimassa ja välillä tuntu ettei oikeesti oo mahollista toimia niin nopeesti mitä ois vaadittu. Ensinnäki Heidi viel laitto linssit ja hoiteli tukkosen nenänsä ennen reenejä, niin ei siltä kyl voinu oottaakkaan että se ois samaan aikaan valmis ku muutki, ku ei muitten tarvinnu ku pukee vaatteet päälle. Majotuttii Vuokatti Chalets 2:ssa, se on oikeitte rikkaitten immeisten hotelli mut ei varmaan mahuttu muuhun majotukseen, nii sinne laatukämppään laittovat laatuporukat;) Mut joo, Heidil oli taas aika mahtavaan ajankohtaan ajottunu flunssa, mut se ei tainnu haitata sitä hirveesti. Se sai tehtyä kaikki reenit, vaikka se oli kyl yks ilta tosi masentunu. Sille tulee aina semmosia masennuskohtauksia ja kaikki on aina sille sanomassa, että "hei älä Heidi masennu." Sen äitiki joutuu sanoo sille useemman kerran viikossa noin ja Mariki pitää huolen, että se jaksaa yrittää. Mut sit oli linjan kanssa sauvarinne, ja se jätti Heidille hyvän onnistumisen tunteen. Se oli varmaan eka kova reeni kesän jälkeen, joka tuntu hyvältä. Heidi ei oikee uskonu, et onko se mahollistakaan ja kysy Marilta, et onko se normaalia, siis että tuntuu hyvälle reenata. Mari sano, et kyllä se on. Ja toisaalta oli tosi kiva tehä reeni linjalaisten kans, ku on niistä kuitenki ehtiny tulla jo niin tärkee osa ihan normaalia elämääki! 

Tuota rinnettä tosta lähettii nousemaan!:)

Riittihän tällekki leirille taas tapahtumia - muutama ilmalento ja katkenneita sauvoja, mutta ei kummallakaan meistä nyt tällä kertaa. Sitte ns. "lauantai-illan huuruissa" kuunneltii Gangnam Stylee Eevin kans. Toi huurujuttuki oli vähän sellanen outo juttu, ku tultii autolla reenin jälkee hotellille lauantain iltareeneistä, nii auton ikkunat oli ihan huurussa ku kaikki oli ihan hikisiä ja märkiä. Sitte ei sieltä nähny mitää ulos. Terhi vaa sano, että tytöt on siellä takapenkillä lauantai-illan huuruissa. Hiihettii kaikki reenit ulkona, ja kyllähän siellä oli lumi- että vesisadetta, mut seki on vaan pukeutumiskysymys. Ei kai nyt hiihtäjä lumeen sula eikä kyllä veteenkään. Tosin sunnuntaina oli semmonen märkä keli ja uutta lunta tuli taivaalta koko ajan, nii oli vähän pertsan suksien kanssa voiteluongelmia, tai ainaki aluks Heidin sukset tökki koko ajan ja se sai hiihettyä vartin, kunnes niitten pohjaan jämähti viiden sentin lumikerros. Niitä sitten sai olla raaputtamassa raapalla ja kyl ne sit asettu, ku pisti purkkia pintaan. Toi voitelujuttu ei varmaan paljo sanonu ei-hiihtäjälle yhtää mitää, mut tulipa seki nyt mainittua.

Kannattaa kuunnella myös Hitlerin versio tästä...Päivän naurut on taattu!

Lähtöpäivänä me tultii reenin ja ruokailun jälkeen hakemaan kamat kämpiltä, mut se huoneen varausaika oli loppunu, ja se ovi ei lukenu enää sitä avainkorttia. Rämpättiin sitä siinä vähän aikaa, ja sit Eevi ja Terhi lähti käymää respassa sanomassa siitä. Me jäätii Marin kanssa istumaa siihe käytävää ku jiätii oven taakse. Kohta ne tuli takas ja kokeiltii uudestaa - ja ei, ei se vieläkään päästäny meitä sisälle. Sit Terhi lähti juoksemaan vielä kerran sieltä rakennuksen toisesta päästä toiseen päähän respaan ja selvis, et se oli sanonu väärän huoneennumeron.... Ja siinä piti vielä avata 8 ovee ennenku sinne respaan pääs.. Tässä vähä esimakua tämän tilanteen äksönistä... Ja muute by the way, kun dadadadadadaaa! - Marin jätti(imuri)laukku ilmestyi, noi kengät tuolla käytävän päässä oli lähtee mukaan...

Ei tää tarinointi viel tähän loppunu! Sit tilattiin hissi ja ootettii siinä, kunnes se hissi aukes ja siel oli kaks naista - ja koko hissi niin täynnä tavaraa ettei sinne sekaan ois mahtunu ilman laukkujakaan. Ne luuli kai - kun Chaletsissa oltiin - että me ollaan jotain ulkomaalaisia ja ne sano et "Our turn" ja jotai kummallista selittivät. Heidi meni siihen sanomaan suoraan sydämmestä: "Ei myö kyllä taijeta mahtua." Sit ne naiset sano, että "ette te kyllä mahu.tää on leidiis nait" ja jatkovat matkaa alas. Erehtyivät pahemman kerran, ku oliki lupsakoeta savolaesia... Terhi meni jo portaita, mut me ja Eevi tungettiin rullalaukkumme hissiin. Sit seisottiin siellä ja ootettiin et se alkas liikkua. Sit tajuttiin, että ei me painettu vielä mitään, et oltas varmaan kohta viis minsaa siinä paikallaan seisty kun ei tajuta painaa nappia. Kun tultiin pohjakerrokseen, Eevi sai päähänsä, että pitäskin mennä ykköseen. Sit se paino ykköstä, ja hissin ovet meni kiinni. Sit Mari paino "ovet auki"- nappia, kun ei me haluttu ykköseen. Sit me rämpättiin niitä nappeja ihan hullun lailla siinä ja sitten Heidi karjas että "nyt ulostautukaa tästä hissistä!" niin johan alko tapahtua. Ja kaikki ootti meitä ulkona maan tasalla että näin....

Urheilijoilla on muutamat kengät...

Tossa oli pari kuvaa meidän huoneistosta. Eikös ookki ihan laadukas? Tosin loppua kohden noi kuvat alko näyttää entistä enemmän räjähtäneemmältä ja räjähtäneemmältä.... mut ku kaikki on saatava purettua, että pystyy elämään! Ja leirin aikana sato sit ihan kunnolla lunta, aika ihanaa!

Myös linjalaiset oli siis Vuokatissa leirillä, mut me haluttiin kuitenkin mennä piirileirille, kun ei oo tullu oltua tänä vuonna niillä kovin monta kertaa. Mut käytiin me lauantaina niillä kylässä, suoraan opiston ruualta lähettiin "kiitämään" niitten kämpälle, mut kiitäminen on vähän suhteellisuuskysymys... Nimittäin kun syöt opistolla ruuan, seuraavan tunnin ajan sun maha on räjähtämispisteessä, ja sit ku vielä lähet reippailemaan ylämäkeen.... sanon että huhhuijjaa, puhhuijaa, oli vähän kuuma ja vähän hapotti. Ensimmäiset sanat oli kun tultiin sisälle, että "Moi me tultiin! Ette arvaa miten rankkaa oli raahautua tänne suoraan opiston ruualta ja koko matka on ylämäkee!" .... kaikki oli sillee että "jeee, savolaiset tuli" mut oli ne oikeesti ihan ilahtuneita ku me tultiin pistäytymään, siitä ei voi erehtyä...
Heidillä kutitti kurkkua, ja se kysy et oisko kellään kurkkupastilleja. Sit Anna oli yläkerras ja se huikkas et sillä on Bafucinei. Sit se tuli siihen parvelle, sano et "ota koppi" ja viskas ne sieltä. Heidi ei ilmeisesti oikein omista kovin nopeita refleksejä, joten kun lentävät kurkkupastillit tuli kohti, se laitto kädet silmille ja suojautu ku joku kilpikonna siihen sohvalle. Kaikki nauro sille ja se nauro itekkin, kun se kävi poimimassa sen pastilliaskin sieltä lattialta. Sit se yritti vielä heittää ne pastillit takasin ylös, mut ei se saanu niitä ees sinne heitettyä. Heidille naljailtiin, että kun se saa ajokortin ja on liikenteessä, niin täpärän tilanteen tullen se ottaa kädet irti ratista ja laittaa silmille. Eli tällästä meillä linjalaistenkin kanssa tää perusmeininki...:) Sit lähettii hirveellä kyyvillä kiitämään takas opistolle kuvausten purkuun, ja kerittiin justiisa. Mut kannatti silti raahata ihtensä ja mahansa linjalaisten kämpälle, olihan siellä ihan mukavaa! 

Tosiaan meillä on siis koeviikko eessäpäin ja heti siihen perään viikon leiri, joten postauksia ei nyt tuu kovin tiuhaan tahtiin. Pahoittelut tästä, mutta yritetään kuitenkin jossain välissä jotain kirjotella kun vaan kaikilta kiireiltä keretään. Tällästä tää lukiolaisen ja urheilijan elämä vaan on:)

-Mari&Heidi