Ne tekköö jotka ossoo, jotka ee ossoo ne arvostelloo

Hyvää myöhästynyttä naistenpäivää!:)
Eilenhän se oli, joten ei oo vielä pahasti myöhässä!:) Muutenki joka paikka on täynnä niitä ilmotuksia nii pursuu korvista ulos, vaikka onhan se ihan aiheellinen päivä! Me ollaan parhaita:D

Toi maidoton jäätelö vasemmalla on ihan parasta! Heidi ei muuta söiskään
(tai ei sen puoleen et se voiskaan) :D::D:D

Naistenpäivää voi näköjään viettää monella tapaa...Mari vietti sitä kipeenä tai oli jo parempaan päin mut kummiskii. Sillo joskus aiemmin kerroin että on vähä flunssan poikasta ja torstai-iltana pomppas sitten kuume melkei 39 asteeseen. Ei kiva:( Palelti ihan tajuttomasti sillo illalla, mut aamulla ku heräsin niin ei ollu enää ku ihan pientä lämpöö. Sit vaan särkylääkettä eikä oo kuumetta sen jälkeen näkyny! Ei onneks sen pitempää kuumetta pitäny ja nimettiinki se sprinttikuumeeks:D Eilisen olin siis poissa koulusta ja reeneistä ja suunnilleen koko päivän istuin vaan koneella ku ei ollu muutakaan tekemistä. Tai no jossai vaiheessa innostuin rämppäämään kameraa, jonka ostin Emmiltä, siinä toivossa että oppisin ees jotai, mut enpä oikein tajunnu mitään sieltä. Mulle riittää että osaan painaa just sitä oikeeta nappia että saan kuvan otettua- sillä pötkii jo pitkälle! Mutta oli kyllä niin tylsä päivä ku ei voinnu ees ulos mennä ku piti sisällä vaan parannella.

Onneks illalla Veera tuli sit käymään, niin Mariki sai muuta seuraa kun Heidin:D eikä ollu enää ihan outside:) Aiemmin Heidi sai otettua itteesä niskasta kiinni ja lähti käymään kaupassa hakemassa kaikkee hyvää:) Tehtiin sitten pasteijoita ku oli pakastimessa vielä torttupohjia ja sinne vaan riisi-jauhelihasekotusta sisään. Aluks ne näytti kyllä niin epäilyttäviltä, että ei oikein tienny uskaltaako niitä syödä, mut sit ne muuttu ihan normaalin näkösiks ja oli oikeesti aika hyviä!
Paitsi Heidi anto Marille tiukat säännöt, mitä se saa tehä ja se rajottu siihen, että Mari keitti riisit, paisto jauhelihan ja täytti ne pasteijat lusikalla. Mutta niihin pohjiin se ei ennen syömistään saanu koskee! Se niitten täyttäminen ja paineleminen kiinni olikin mielenkiintosta, kun Mari ei saanu koskee niihin ja Heidi käänteli niitä sitä mukaa mitä tarvittii:D Sit vielä jäätelöö pasteijoiden jälkeen niin kyllä kelpas!:)

Ja Heidi veti aamutreeneissä vaikka sitte naistenpäivän kunniaks "melkein voltit" lavulla (sillä ei oo mitään hajua miten se kaatu ja minkä takia, se epäili hiihtäneensä johonkin railoon ja seuraavan kerran ku se tajus jotai nii se oli siellä lumen pinnassa:D) kunnon äänitehosteiden kera (joita se ei ollu ite edes kuullu) ja sit ku Emmi ja Anna käänty kattomaa, nii ne oli vaa tuumannu: "Ai, se olikin vaan heidi joka veti lipat." Se oli maannu siellä lavulla poikittain mahallaan sukset ilmassa ja nauranu. Heti ku se oli noussu ylös, se oli meinannu kaatua uudestaan ja sen pohje oli tuntunu ihan kuolleelta. Kohta sen jälkeen oli ollu vielä niin lähellä vetää Ritskan mutkan suoraks. Ihan täydellinen tasapainoelinten lakkoutuminen siis. Perus sinänsä:D

Tänään nukuttiin aamulla sit ihan pitkään, ku ei ollu minnekään kiire. Tai siis jonkun mielestä kymmenen ei varmaan oo pitkään mut kyl se meille hiihtäjille ainakii on ku koko talven heränny joka viikonloppu viimestään kaheksalta ku pitäny lähtee kisoihin. Joskus kuiteskii ihan kiva nukkua pitempään, mut sit jos tekee aamureeniäki niin ei siinä auta muu ku hinata ittesä ylös sieltä sängyn pohjalta. Tänäänki venkuiltii varmaa puol tuntia ennenku saatii hinattua ittemme ylös:D Katottii sitten hiihtoja telkkarista ja sit Heidi lähti tekemään reenin. Mari ei vielä uskaltanu tehhä mitään ku pitää nyt kunnolla parannella tästä, että ei tule mitään jälkitauteja. Se pisti sit paljo vaatetta niskaan ja aatteli menevänsä käymään apteekissa. No, lääkkeet sai kyllä jäähä ihan rauhassa sinne apteekkiin ku se olikii menny jo kahelta kiinni ja ite seisoin siinä oven eessä 20 yli kaks. Joo tulipahan ainaki käppästyä raittiissa ulkoilmassa ja aurinkoki vielä paisto niin nätisti!

Ja ei Heidilläkää sen puolee menny yhtään paremmin - se ravas ladun ja kämpän väliä 4 kertaa eli edestakasesti 8 kertaa ja sillä meni yli puol tuntia pidempään mitä ilman näitä ylimääräsiä reissuja ois menny. No. Lähin pertsalla niin ku oli puhe valmentajan kans, mutta kun sinne ladulle sain hinattua itteni, niin päätin lähtee laittamaan lisää pittoo kämpille. Ei siinä mitään, laitoin pidot ja lähin takas. Kerkesin hinautua sinne Ritskan mäen päälle, niin enkös kaikeksi ilokseni huomaa, ettei sinnekään ole ajettu latuja. Ollenkaan. Huomenna on vapaan kisat, mut ei kai nyt yks pieni latu siinä reunassa ois ketää haitannu!:D Ajattelin et jos ehin ennen "latukonetta" (toisin sanoen traktori jonka perässä on se lana... sanasto hallussa) sinne kolmosen laduille, niin voin hiihtää ihan hyvin sitä ajamatonta latua jonkin aikaa. Mutta just kun ehin tökkiä sinne, niin eikös se traktori sieltä jyrää tulla ja vie koko ladun mennessään! Sitten hiihtelin sen perässä ja se päästi mut ohi just jyrkimmässä kohassa, niin ihan kun siinä nyt ois sukset pitäny kun vauhtikin oli niin päätä huimaava. Laskin sen saman mäen alas, jossa eilen meinas mennä vähän pitkäks:D ja kävin kämpillä vaihtamassa monot ja vapaan sukset. Mari ihmetteli, että taasko mä tulen. Selitin vaan siinä monoja vaihtaessani, että "Kun Anna sano että latuja ei oo ajettu, niin en mä ihan ekana ajatellu ettei niitä oo ajettu ollenkaan! Kuvittelin et ne ois vaan jätetty ajamatta ja ne on vähän tukkoset, mutta ku ei siellä ollu minkäänlaista latua!"

No, sain mä sit varsinaisen treenin tehtyä tyylin vaihdoksen jälkeen ja kävin vielä sen neljännen kerran kämpillä vaihtamassa pertsan monot ja kapulat takasi ja tein tosi rauhallisen verryttelyn. Oli tämä varmaan paras treeni tälle viikkoo, kun sain kuitenki tehtyä jotai kovempaakin ilman et kroppa ja hengityselimistö yhessä päätti rikkoa yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Mutta ei se silti mitään rentoo oo vieläkään. Jatkuvaa vauhdin ettimistä, mikää ei tule ilman jatkuvaa työtä. Ihan perus sinänsä, mutta tuntuu et kaikki tehty työ häviää heti tuhka tuuleen, jos sattuu sairastumaan tilapäisesti - mutta tää menee sentään ohi! Mut ehkä se vauhti sieltä ehtii vielä loppukaudelle löytyä, jos huominen toimis avaavana harjotuksena ens viikonlopun SM-kisoja varten, koska ei oikein muutakaan voi tän viikon perusteella odottaa. Kohtahan kausi on pulkassa! Tuntuu ettei se olis vielä alkanukkaan!
Ja huomenna oiski varmaan lyhin kisamatka ikinä. Lähtöviiva on nimittäin ehkä 300 metrin päässä meijän kämpän ovelta:D Marillä nää kisat jää kyllä nyt väliin ku sen kuumen keksi pukata sillo aiemmin mut tärkeintä ois nyt että pääsis paranemaan kunnolla seuraavaan viikonloppuun ja olis sitten iskussa SM-kisoissa. Vaikka tottakai ois ollu kiva hiihtää näissäki karkeloissa ja ootinki pitkään että sais hiihtää ihan kilpaa näitä samoja maastoja, joita melkein joka päivä koluaa reeneissä. Mut ku eipä sitten startata... Ei sille mitään voi. Oon ainaki kovasti kannustamassa ja jospa siellä tulis hyviä hiihtoja muille kilpasiskoille:) Heidinkin vastustuskyvyllä on joku ongelma KLL-kisoja vastaan (SM-arvo), se oli nimittäin viime vuonna niiden aikaan  keuhkoputkentulehduksessa ja nyt kurkunpääntulehduksessa. Ja ensimmäisissä KLL-kisoissa se oli ollut kipeänä ja sekään ei ollut mikään nautinnollinen kokemus. Mahtava saldo siis!

Tämmöstä asiaa tällä kertaa. Kiva et ootte äänestelly noita postauksia, nii osataa jo vähän ruveta miettii et mitä me keksittäis:) Mutta edelleen saa vielä äänestää! Hyvää viikonloppua!

- Mari & Heidi