Viimesiä viedään lokakuulta

Kuulumisia. Mitäs meille? Eipä varmaan mitään hirveen merkittävää, mutta eiköhän juttua tule siitä huolimatta!
Ois mielellämme jääty viikonlopuksi kämpille, koska me ei keritä jäädä tänne nyt tosi pitkään aikaan ihan normaalisti viikonlopuksi, kun on aina pakko lähteä. Silti me ei toisaalta olla kotonakaan. Nytkin oli pakko mennä, koska tasotesti. Totta kai me haluttiin lähteä tekemään se, joten ei kai siinä muu auttanu! Toisaalta ihan hyvä, niin Heidi sai ostettua talvikengät ja hyödynnettyä kummin hierontaosaaminen.

Tää on aika osuva "lainaus" Kelly Clarksonin biisistä. Lyhyesti ja ytimekkäästi asioita, mistä pystys kirjottaa kilometripostauksen. ;)
Oikeesti vahvuutta on tunnistaa omat heikkoudet. Eikä ne aina oo ees heikkouksia.
Pitää vaan uskaltaa ottaa härkää sarvista, tehdä valinta ja tehtävä jotakin asian eteen, jos haluaa muuttaa sen. Se voi olla hyvä valinta, vaikka voi tuntua toiselta.

Viime viikon torstaina me leivottiin Elisan kanssa. Tehtiin gluteenittomia ja maidottomia muffinsseja. Tehtiin ne perunajauhoista ja gluteenittomasta jauhoseoksesta. Sit tehtiin niihin semmonen cupcake- tyylinen koristepäällys tomusokerista ja maidottomasta margariinista - ja tuli kyllä niin ällön makeita että ei voinu syödä kun yhen tai korkeintaan kaks kerralla! Niitä tuli n. 30kpl eli vietiin niitä myös maistiaiks kotiin. Palaute oli "ällönmakeita muffisseja" mutta eipähän tee vähään aikaan mieli mitään imelää. :D koristelusta ainakin kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, koska ne oli niin söpöjä:D päästettiin sisäinen lapsi valloilleen ja tehtiin hienoja sydän, kukka ja perhoskoristeita niihin ja pursoteltiin sitä täytettä niitten päälle pikkusista muovipusseista. 

Hetkinen? Mihinkäs sitä vasaraa tarttee leipomisessa?! No, tietysti karkkien murskaamiseen. Se oli Heidin hommaa ja koko talo varmaan hyppi, kun se hakkas niin kovasti:D vitsailtiinkin, että se on turvallinen keino (tai riippuu minkä voi luokitella turvalliseksi jos heidillä on vasara... :D) purkaa ärsytystä, eiku! ;) paitsi että ei kyllä ärsyttäny mikään koska oli hauskaa! 

 Niin, mikä mielikuvitus:DD Meijän sisäiset taiteilijat pääs esiin!

 

 Joo totaa, ei ainakaan erottanu mitkä oli Elisan tekemiä....

 Mutta tästä Mari oli kyllä erityisen ylpee! Toi possu on kyllä niin söpö:)

Rico kävi trimmauksessa myös viime viikolla. Se oli nyt ihan kun eri koira, kun se oli paljon ohuempi ja pienempi ja turkki on niin lyhyt. Ihan kun pentu, se on muutenkin tosi leikkisä ja se juoksentelee lelu suussa ympäri huoneita. Aivan ihana, ja se on alkanu muutenkin tulla normaalimmaks luonteeltaan, ehkä se vuos ihan oikeesti menee kastraatioleikkauksen jälkeen jonkinlaisessa identiteettikriisissä. :D Se on meidän teoria, aika hyvä kieltämättä. Vähemmästäkin tulee identiteettikriisi!

Suorastaan vallottava tapaus, vai mitä? ;) ihan parasta oli, kun se suostu tulee mun viereen kun makoilin sängyssä, sit se meni kerälle siihen ja paino pään rintakehää vasten ja alko tuhista siinä!!♥ Olin ihan myyty sille=)

Eilen meillä oli liikkuvuustestit. Niistä ei sitten sen enempää, meillä meni ihan hyvin ja muillakin tuli parannuksia.
Loppuviikosta lähetäänki sitten taas vaihteeks Vuokattiin, tällä kertaa ihan oikeen aikataulutetun leirin merkeissä. Onhan nää piirileirit aina vähän täyteen ahettuja ja vähän turhanki aikataulutettuja, vapaa-aikaa ei oo paljoo. Mutta kun porukkaa on monta kymmentä päätä, niin on se vähän pakko että tekemisessä säilyy jonkinlainen järjestys.
Just vaan pahimmoilleen sattu tää leiri koeviikolle! Vaikka eihän meillä oo molemmilla kun kaks koetta (+Marilla espanja) mutta silti:D Ja ettei olis liian helppoo, niin Marilla ne molemmat kokeet on torstaina (eli sillon kun en oo koulussa) ja vielä päällekkäin! Tosi kiva.... Ne molemmat tulee sitten tehtäväks leirin jälkeen, mutta saa nähhä miten paljo tulee siellä reenien välissä luettua.
Onneks Heidillä toi äikän kolmoskurssi on niin turha kun olla voi eikä kokeeseen edes voi lukea, koska se tulee olemaan joku novellianalyysi, joten ei oo kun bilsa joka on niin täynnä kaikkea että siihen saakin sitten täydellä teholla panostaa! Ensinnäkin kurssin alussa oli solu, se on jo meidän mielestä pieni. Sitten nyt ollaan jo sen solun sisällä solulimassa, sen sisällä tumassa ja tuman sisässä kromosomeissa ja niiden sisässä geeneissä. Sitten siellä hihhuloi kaikennäköstä lähetti-rna:ta ja ties mitä muuta. Pitäs osata kopioida dna:ta ja sit on kans kaikkee perinnöllisyystiedettä. Mietitään just tämmösiä, et millä todennäköisyydellä omille lapsille tulee minkäki väriset silmät ja minkä värisiä poikasia syntyy milläkin todennäköisyydellä kahdelle mustalle marsulle, jos toisen alleeli on Ss ja toisen ss. Siis ihan sama, kunhan syntyvät, lopputuloksen näkee sit kun ovat maailmassa! :D Huhhuh!

Hyvää loppuviikkoo!=)

- Mari&Heidi

"jos vaan vahvat pysyy hengis niin mä päätin et mä selviin."

  
(sanat ei oo huonot!)


Just tämmönen fiilis oli eilen.
Ois voinu lähtee hyppimään seinille, jota tosin harrastan silloin tällöin jos on seinä ja tilaa vieressä.
Meillä oli lihaskuntotestit linjalla.
Ne meni hyvin, vaikka oli siellä pari testiä, jotka ei parantunu,
vaan pysy suunnilleen samana.
Kuitenkin suurin osa niistä parani. Taas.
Mä oon niin helvetin ylpeä itestäni sen takia.
Ajattelin alkusyksystä, etten mä pysty parantaa niitä tuloksia enää näin syksyllä, koska ei niin oo tapahtunu vähään aikaan. Aina se kipinä on sammutettu ja se kaikki on otettu multa pois.
Oon saanu vaan vajota pohjalle ja todeta, että saan ruveta rakentamaan kaiken alusta.
Taas.
Se on ollu tosi turhauttavaa, kun toivoin kuitenkin, että mä onnistuisin.
Onhan yrittäminenkin onnistumista. Mut ei aina jaksais vaan yrittää, se käy ajan myötä raskaaksi.
Ois vaan niin helppoo, jos tekeminen sujuis. Eihän se ilman työtä ja tuskaa sujukaan.
Mut ettei kaikkee tartteis aina alkaa rakentaa uudestaan.
Jäis ees jotain käteen.
Ollaan kohta jo marraskuun puolella ja kisakausi lähestyy kovaa vauhtia.
Kohta se on jo ja pitäs olla valmis.
Viime vuonna en ollu. Pääsin kuitenkin sen verran jaloilleen vaikeen ja tukkosen syksyn jälkeen, että mä pystyin siihen, mutten täysillä.
Nyt musta tuntuu, että mä oon paljon valmiimpi siihen, kun pitkään aikaan.
Mä en oo sairastanu ollenkaan koko syksynä, vaikka onhan mun maha oireillu.
Välillä oli semmonen vaihe, että vaikka oli nälkä, niin silti maha oli jo valmiiks täynnä, jonka takia en ois jaksanu syödä mitään.
Tässä terveenä olemisessakin on totuttelemista. Voi oikeesti elää, kun ei tartte koko ajan miettiä, oonkohan mä kenties ens viikolla keuhkoputkentulehduksessa vai tukehunko kenties muuten vaan.
Mut vaikka usko itteen on välillä ollu aika vähänä, oon silti tienny, et mä pystyn.
Mun ympärillä on ollu ihmisiä, jotka on uskonu muhun välillä enemmän kun mä itse.
Se on tuntunu tosi hyvältä. On tuntunu, että musta välitetään. 

 

Ne ihmiset on auttanu mua paljon enkä varmaan enää ees kehtais yrittää vielä onnistua tässä, mitä mä haluaisin tehdä ja missä haluaisin onnistua, ilman sitä tukea.
Tää laji on tosi "raaka" ja vaatii tosi paljon.
Hiihtäjän todellinen arki tavoitteellisessa treenaamisessa ympäri vuoden alkaa vasta n. 13 ikävuodesta ylöspäin. Sen jälkeen vasta tietää, mitä hiihtäjän arki oikeesti on.
Silti alan pikkuhiljaa ymmärtää ihan käytännössä, että mä ihan oikeasti vieläkin
pystyn tähän. Täysillä. 

Vielä reilu puol kuukautta marraskuun puoliväliin, sinne 15.päivän tienoille. Sillon mulla vuos sitten vasta selvis tää allergia, jonka takia syksy oli niin vaikee.
Heinäallergia hidasti allergiatesteihin pääsyä, koska mua ei päästetty sinne ennenkun heinä lopettaa kukkimasta ja routa tulee maahan.
Sillon mä sit sinne pääsin. Sain kuulla, että reagoin maitotuotteiden ryhmään.
Toivoin vielä, että jos se olis vaan joku yksittäinen ruoka-aine siitä ryhmästä. Mutta sitten sain kuulla, että se on sit mun todellisuus loppuelämän ajan.
Sain kuulla, et mulla on puhennu maitoallergia todennäkösesti mykoplasman takia, koska mun elimistö oli niin pahassa jamassa ja vastustuskyky oli niin alhaalla.
Olihan mulla se allergeeni olemassa elimistössä maitoa vastaan, koska mulla oli pienenäkin maitoallergia. Mutta se monesti häviää pikkulapsi-iän jälkeen eikä oo todennäköstä, että se puhkeaa enää uudestaan.

On se näköjään mahdollista, kun tarpeeks raju ja pitkäaikanen infektio pistää elimistön ihan sekasin ja lopulta kääntyy omaa elimistöö vastaan ja alkaa tuhota sitä.
Siinä ei enää entinen hyvä vastustuskyky auta.
Kuitenkin oli oppinu viimeset reilut kymmenen vuotta syömään mitä haluaa. On se aika shokki kuulla, että jätät jotain niin oleellista pois ruokavaliostas.
Todennäkösesti loppuelämän ajaks.
Söinkin saman tien sen puhelun jälkeen maitopohjasen jäätelön. Muistan, et mua ahisti kyllä sen jälkeen. Ajattelin, että mä oon saattanu itteni tukehtumisen partaalle koko syksyn ajan tietämättäni, niin yks jäätelö tässä vaiheessa ei enää muuta tilannetta.
Koko ruokavalio pitäs pistää ympäri, ja oppia elämään sen kanssa.

Oon mä nyt oppinutkin. Se on mulle ihan normaali ja arkipäiväinen asia, että joudun kieltäytymään yleensä lähes kaikesta tarjottavasta, kun ollaan kylässä, ja että joudun lukemaan kaikista tuotteista tuoteselosteet
 ja muistamaan sen joka päivä, joka hetki, joka paikassa, ihan joka kerta, kun aion laittaa jotakin suustani alas. 

Se on aika iso stressitekijä vieraassa ympäristössä, mutta muulloin sitä ei edes huomaa.
Siitä on tullut rutiini, joka pitää mut hengissä. 

Pitää paikkansa! :) 

On helpommin sanottu kun tehty unohtaa, että sairastin niin vaikeen mykoplasman, vaikka onhan siitä jo aikaa ja pitäs elää tässä hetkessä ja tulevaisuudessa.
Ja niin mä teen, oon tosi paha hetkessä eläjä. Sen takia moni asia jää hoitamatta ajallaan!
Mut en mä uskalla suunnitella hirveesti mitään suurta tässä vaiheessa, kun en yhtään tiedä, mitä talvi tuo tullessaan.
Tällä hetkellä näyttää, että mä oon kovaa vauhtia tulossa ylittämään omat rajani.
Mut ei ikinä tiedä, mitä tapahtuu. Huomattu on.
Pelkään varmaan, että se kaikki otetaan multa taas pois.
Parempi olla odottamatta liikaa ja mennä hetki hetkeltä, niin ei voi pudota 

liian korkeelta eikä liian kovaa.
Oon silti ihan hirveen sinnikäs ja mulla on tosi kova tempperamentti, joten oon silti
menossa pää kolmantena jalkana.
Yritän aina niin kauan, että onnistun. En välttämättä täydellisesti, mutta tarpeeks hyvin.
Monella menee hermot, koska mä en malta lopettaa.
Kyllä se silti on palkitsevaa.
En jää junnaamaan paikalleen, koska oon vaan "koukussa vauhtiin".
En malta pysyy paikallaan. Kyllä mä uskallan haastaa itteni, vaikkei mulla ois isoja tavotteita suunniteltuna valmiiksi.



En mä tuu ikinä unohtaa, että oon sairastanu mykoplasman, koska se kuitenkin muutti mun koko elämän.
Se voi olla vanha juttu kymmenenkin vuoden päästä, mutta se kulkee aina mukana
maitoallergian muodossa.
En mä varmasti tuu unohtaa sitä, vaikka mulle niin sanottaisiinkin.
Voisin sanoo, että "joojoo, okei." Mutta se kulkee aina mukana.
On se kuitenkin niin iso osa jokapäivästä elämää.
Halus tai ei. =)

Tää oli tämmöstä fiilistelyä tähän väliin. Tää ois voinu sopia paremmin siihen marraskuun puolivälin tienoille, koska se on aika merkittävä aika itselle. Just radikaali vuos takana täysin maidottomana. On siitä koitunu ongelmiakin, mutta enemmän hyvää.
Mulla kulkee kuitenkin henki ja pystyn treenaamaan nyt.
Kuten toi yllä oleva biisikin kertoo: "On niin helppoo valehdella itselleen, et mul on kaikki hallus." Jotka oli mun vierellä vaikka vain viime syksyn ajan, huomas varmasti, miten vaikee se oli loppupelissä myöntää, että kaikki ei oo hallussa.
Ite ei aina huomaa kaikkee olennaista.
Jonkun pitää sanoo se sulle suoraan vasten kasvoja, ennen kun vähitellen alat
ymmärtää sen. Ihan oikeesti.
Mä en enää ikinä halua joutua niin lähelle tukehtumista, mitä viime syksynä Pm-maastojuoksuissa.
Pidän siitä kyllä huolen.
Entiiä mitä mieltä ootte tästä, mut mua ainakin helpotti tosi paljon taas purkaa vähän fiiliksiä tänne. Nää ei kuitenkaan oo liian henkilökohtasia, joten nää sopii blogikirjotuksien aiheeks.
Ja voihan joku olla nyt tai voinut olla joskus aiemmin samassa tilanteessa.

Ois tosi siistiä päästä haastamaan ittensä suksillakin ens talvena, ja ois siistiä,
jos mua vois alkaa pitää ihan tasavertasena kilpakumppanina pikkuhiljaa, kun alan vähitellen olla voiton puolella.
Tärkeintä on silti se, että mä pääsen ylittämään itteni.
Kyllä se päivä vielä tulee.
Talvi on kuitenkin pitkä. Sen näkee sitten, miten alan saada itestäni irti ja miten kehityn tästä hetkestä.
Nyt ollaan ainakin menossa oikeaan suuntaan.
Vihdoinkin!!! :)

Kiitti ja kuitti.

Teidän ihana stoorin kirjottaja,

Heidi

syyslomasta

Moroo täältä lumen keskeltä!:)
Jokos te saitte tän ihanan valkeuden ympärillenne? No, ei kaikki varmasti tykkää, mut ihan ymmärrettävästi hiihtäjän mielestä se on jotain niin parasta ♥ Meijän molempien kotona on nyt varmasti jotain 20 senttiä lunta ja hiihtämäänki jo pääsee! Katotaan nyt kuinka kauan nuo lumet säilyy....

Oltiin siis kuitenkin syylomalla muutama päivä Vuokatissa treenaamisen merkeissä kuten jo aiemmin mainittiin. Kotoo lähtiessä ei ollu lumesta tietookaan, mutta sitten yhtenä yönä sitä sato jo ihan urakalla ja aamulla olis tarvinnu talvikengät ja kaikki muutkin talvikamppeet, mutta eipä meillä tietenkään ollu niitä mukana! Ei kai sitä nyt viikkoo aiemmin osannu aatella, että tulis tuommonen keli:D Syystakeilla ja tennareilla siis mentiin (y) meni kyllä vähän lintassa niillä tennareilla... ylämäessä valu taaksepäin ihan kun auto kesärenkailla!

Marin perhe lähti siis keskiviikkona Vuokattiin ottotyttö Heidi mukanaan. Heidi on sekä Marille että Marin siskollekin semmonen varasisko, eikä Heidikään tuntenut oloaan vieraaksi, sillä se on vähän niinkun toinen perhe. Sama myös toisinpäin.

Me kinastellaan aina ihan niinkun siskot (vaikka ollaankin veljiä mukaan lukien Emmi! :D) ja moni sanoo, että älkää riidelkö. Mutta ei me melkein ikinä riidellä, vaan kinastellaan vaan ihan mistä tahansa asiasta. Niin myös Mari ja Maarit tekee. Ollaan ihan verrattavissa siskoina! :D ja tästä onkin vitsailtu jo viime syksynä porukalla ns. "sisäpiirijuttuna", että ollaan ihanku vaikeesti selitettävässä parisuhteessa, koska ollaan tämmösiä. Mari ja Emmi on ihanku asumuserossa, kun neki kinastelee ja ne asuu erillään. Veeran kanssahan Mari meni viime talvena naimisiin (:DDDD) että näitähän riittää.
Pitävät kaikki kyllä niin paikkansa, ja ei tosiaan tartte ottaa niin vakavasti. Lähinnä sisäpiirijuttu, mutta kertoo yllättävän paljon huumorimielessä meidän kaveruudesta.

Onks teillä tämmöstä samanlaista paras kaveri- suhdetta kun meillä?:)
Tosi harva loppujen lopuks tietää meistä juuri mitään
tai tuntee meitä,
ja on tosi helppo pitää meitä vähän outoina, koska me ollaan vähän outoja!
Mut loppujen lopuksi, eipähän se meidän ongelma ole.
Saa olla aika onnekas, että hiihto on tuonu meille molemmille näin paljo kaikkea ihanaa ympärille, kuten nää kaikki ihmiset joiden kanssa me vietetään aikaa, joihin me on tutustuttu, ja joihin me ei olla edes tutustuttu. =)
On tosi tärkeetä, et on tämmönen ihminen elämässä, jonka kanssa voi oikeesti elää niinkun
ois kotonaan! Ihan kun perheenjäsen. Entiiä ymmärrättekö.
Asiasta kukkaruukkuun, nyt takas postaukseen (koska välihuomautukset on kivoja!) >

Käytiin tekemässä sauvarinnettä heti sinä iltana ja vaikka oli vaan jotain kaks astetta pakkasta niin hengessä tuntu niinku mittarissa olis ollu -10! Ei ehkä ihan vielä ollu tottunu siihen pakkaseen ja sit ku teki vielä kovaa reeniä niin vähemmästäki hengityksessä tuntuu...




















Aurinko alko laskee ja oli tosi hienon näkönen horisontti, mut tää puhelinkuvasta ei nyt hirveenä saa siitä selvää. Mut joka tapauksessa, taas hiihtäjien vinksahtanu ajatusmaailma: mihin niitä hissejä tarvitaan, mennään ne rinteet ylös nasta laudassa niin kovaa kun pääsee! ;)




















Tän sauvarinnerääkin jälkeen käytiin sauvojen kanssa kävelemässä loppuverkkaa ja alko jo tulla hämärää. Kuu paisto kirkkaasti kauempana ja opiston valot näky siellä kanssa. Mari yritti epätoivosesti vetää leukoja, mutta se ei yltäny.... :D

Torstai oli sitten meillä hiihtopäivä! Aamulla käytiin ulkona ensilumenladulla kiertämässä vapaalla semmosta reilun kilsan kiekkaa. Tai edestakanen se oikeestaan oli... Sinä päivänä piti aueta pidempikin lenkki, mutta eihän se siihen aamuun vielä kerenny.
Kyllähän tuolla passas hiihtää vaikka aluks meinas olla vähän hankaluuksia pitkien suksien kanssa. Koko kesän hiihtäny lyhyillä rullasuksilla ja sitten kun pistää oikeet sukset jalkaan niin tuntuu että sitä suksee on ihan liikaa siellä eessä!:DD
Ekat parikymmentä minsaa menee pelkästään siihen totutteluun ja sitten hyvällä tuurilla voi jo ruveta puhumaan hiihtämisestä. Sitten kun alko sujua, niin suju aika hyvin. Ne oli niitä hetkiä kun muistaa taas miks oikein edes harrastaa hiihtoo. Sukset alla, lunta ympärillä (tällä kertaa kylläkin vaan just siinä ladulla) ja hirvee meno päällä. Oi, se rakkaus tähän lajiin ♥ Latu oli kylläkin aika pehmyt ja jauhonen, mutta ei oo ihmekkään, kun päivän aikana monta sataa hiihtäjää kiertää sitä samaa kilsan lenkkiä!
Sit oli tossa kilsan pätkällä tommonen "ylälenkki" joka nous hirveen ison Hönkämäen ylös ja laski alas. Ei menty sinne ollenkaan, kun näytti että paremmatki hiihtäjät tulee ihan lintassa kun se oli niin jauhomössönä. Heidi tuumi, ettei se halua heti ensalkuun tulla Hönkämäkee yhtä TURVALLISESTI alas mitä kesällä. Siis ottakaa kirjaimellisesti. Oli kesällä niin taidokas laskeutuminen, että oli vähän ruhjeilla... :D

Ensilumenladulta kuvaa torstailta, kyllä kelpas!! Ei ainakaan voinnu eksyä ladulta, kun lunta ei ollu kun ladulla, haha! Ja toi purukasa, josta ne kaivaa tota säilölunta oli aika siisti :) ihan kun ei ois ikinä nähny, mut joo, joka kerta se on yhtä siisti. :)

Sitten käytiin syömässä, koska ruokahan on hyvää ja syöminen kivaa:D
Tässä vähän meidän asumuksesta:



















































































1. Me asuttiin mökin yläkerrassa, Maarit oli ensin tulossa sinne, mutta sitten se kolmas sänky tossa huoneessa piti ihan hirveetä ääntä kun vähänki liikahti ja se oli aika kova, niin sit se muutti alakertaan. Ehkä parempi, niin sai nukuttua :D vaikka ei me kyllä valvottu ees pitkään, koska kuitenki oli treenejä ja ne piti jaksaa tehä kunnolla.
Keskiviikkona siis tultiin ja neljän tunnin asumisen jälkeen huone oli jo ihan räjähtäny :D ja siitä ajasta oltiin reilu puoltoista tuntia oltu treenissä!
Ruvettiin sit illalla kiskoo noita sänkyjä erilleen, mutta sit todettiin, että "Voiei! Nää on ruuvattu yhteen!" No, niitä ei sit saanu erilleen. Mari valitti, mutta Heidi tuumas siihen: "Älä valita, sulla on etuoikeus kun pääset nukkuu mun viereen!" haha. :D

2. Tossa meidän huoneessa oli ikkuna ja siitä näki alakertaan. Pysty aina kattoo et joko on ruokaa, eiku. :D

3. Yläkerran aula. Mari räjähti elämälaukkunsa kanssa siihen, koska koko huone ois muuten ollu kun pommin jäliltä kun Heidi tyhjenti oman kassinsa sinne. Ehkä näin oli parempi, ja tossa parven reunalla oli hyvä laittaa vaatteita kuivamaan treenin jälkeen.

4. No, siinä on portaat. Marin jättilaukku ei meinannu mahtua tosta, kun se on niin levvee.... :D Ei olla nyt ihan varmoja miks toi kuva on ees numeroitu. 

Iltapäivällä siirryttiin putkeen 7 asteen pakkaseen hiihtämään pertsaa. Siellä se ilma on tosi kuiva, joten ei siellä kovin kauaa viihdy. Tai kovin useesti ainakaan. Heidi on viimeset pari vuotta välttäny aika lailla tota putkee ja menny vasta syksyllä sitten, jos on ollu ihan pakko, koska keuhkot on ollu herkässä tilassa sairastelun takia ja toi on kuitenkin riski sairastumiselle. Onneks nyt sinne uskaltaa mennä ihan hyvillä mielin.
Mutta se on sitten kyllä hiihettävä joko putkessa tai pihalla, koska niiden yhistäminen ei ainakaan meillä kummallakaan onnistu. Ensinnäkin
1) Putkessa on se -7 astessa ja pihalla voi olla vaikka +10 (niinku joskus oli, kun pienenä oltiin hiihtämässä) niin jos menee putkesta ulos niin se on ku saunaan menis! Eli ei kiva...
2) Jos eka hiihtää putkessa ja sukset toimii ja sitten menee ulos jossa sukset ei pelitä yhtään niin ei varmasti toimi sen jälkeen putkessakaan. 
3) Varma keino saada ittensä kipeeks! Tuommonen lämpötilavaihtelu takaa sen että seuraavana päivänä koskee kurkkuun.
Eli näitten takia me hiihettiin pelkästään ulkona ja sit erikseen putkessa. Testattu on sitä putken ja ulkoladun yhistämistä ja nää jutut tuli ainakin huomioitua. Onneks nyt ollaan vanhoja ja viisaita:) 

Kiva oli hiihtää pertsaaki ja kun aamulla oli jo totutellu vapaan suksiin, niin ei ne pertsan sukset enää tuntunu pitkiltä. Ja ehkä pertsan rullasukset onkin enemmän noitten oikeiden suksien kaltaset, kun tarvii vaan mennä suoraan eikä potkia mitenkään sivulle niinku vapaassa:D Ehkä se vaikuttaa asiaan tai sitten ei.... :D

Marilla oli jo sitten kiire espanjan verkkotunnille, niin piti joutua aikasin pois hiihtämästä. Ite pittää vaan lomallaki olla tunnilla, kun hitsin oululaisilla ei ollu lomaa! Olin vähän pihalla, kun 10 minsaa ennen tunnin alkua tulin mökille ja sitten vaan äkkiä kone esille ja sen oppimisymäristön sivu auki:D Välipalaa sitten siinä tunnin alussa, mut onneks just verkkotunti niin kukaan ei nää (y)

Vähä Marin espanjan opiskelua vähä....

Seuraavana yönä tulla tupsahti sitten sitä lunta ihan urakalla ja aamulla herättiin lumisessa Vuokatissa. Meijän oli tarkotus tehhä kolmen tunnin sauvakävelyreeni (tylsyys....) mutta eihän semmosessa hangessa kukkaa jaksa niin kauaa kävellä. Aamulla käytiin Intersportissa kattelemassa monoja Marille ja löydettiinkin. Sillä myyjällä oli sitten itellä yks ylimääränen käyttämätön hiihtolippu ja se tarjos sitä kaupanpäälliseks. Ainahan ilmanen lippu kelpaa! Käytiin sitten puolet ajasta sauvakävelemässä ja toinen puolikas hiihettiin putkessa vapaata.

mitkä unohtu...:D

Hah, naurettiin tälle! Oikein osuva varotuskyltti....

Nuo ruskapuut ei ihan käyny tähän lumiseen maisemaan. Näytti, että kaikki
muu ois mustavalkosta ja sit noi puut ois semmosia väripilkkuja. 

No, sit käytiin lähtöaamuna juoksulenkki. Heidilläki pitäs olla nastalenkkarit, mut niistä on vähän ne nastat vuosien varrella kulunu, niin se menee ihan lintassa niillä liukkailla kohilla... :D tilattiin niihin uudet nastat, mut eri asia saako noita entisiä enää irti kun ne on niin syvällä.
Kuitenki kotona Savossa oli vielä enemmän lunta mitä Vuokatissa ja siellä hiihettiin ihan täyttä päätä! Eihän sinne vielä parhaimpia suksia passaa laittaa, mutta naarmusilla römppäsuksilla siellä ihan hyvin pääs. Vitsailtiinki, että ihan turhaa mennä Vuokattiin kun kotonaki ois päässy hiihtää ;) noei, ainahan siellä on kiva käydä!=)

Tää on Marin kotipihasta otettu. Piha oli ihan ummessa ja piti ihan enstöikseen syysloman jälkeen lähtee linkoomaan piha traktorilla. 

Kiuruveden laduilta 20.10.2013 ! Se oli käyty tamppaamassa edellisenä päivänä, mutta lunta oli tullu lisää, joten
se oli tuona päivänä hiihtäjien tamppaama. Siks aika kapee, suksikulma jäi vähä kapeeks ja jos yritti potkasta kunnolla ja saaha pitkän liu'un, niin suksi meni vähä umpihangen puolelle, mut silti - kelpas!! Ihan kun kevättalvella, kun toi arskaki paisteli niin nätisti.
+Sonkajärvellä niin hyvät ladut, että oli ihan Kuopiostaki asti hiihtäjiä! 

No, tässäpä tää meidän syysloma. Tätä Vuokatti-reissua lukuun ottamatta oltiin ihan vaan kotona. Sunnuntaina oli jo ihan mukava päästä takas puttaalle, kuitenkin yli viikon ollu sieltä poikessa. Mutta ei siellä niin paljoo lunta oo lähellekään mitä kotona. Hyvä että urheilukentälläkään hiihtämällä pääsis. Uskaltas vamaan sanoo, ettei kyllä pääsiskään!
Saatiin pari vierastaki sunnuntai-illalle, niin oli ihan hyvä lomanlopetus =)

Toivottavasti teilläkin oli mukava syysloma ! 

- Mari & Heidi

jos et mun tyylii tajuu, se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu. ;)

Heiissan vaa kaikille!=)
mulla ei oo tässä nyt mitään tekemistä ainakaa omasta mielestäni (vaikka aina kai sitä jotain keksis..) ja tää blogin kirjottelu ei varmasti ikinä ainakaan haittaa, niitä taukoja tulee välillä pakosti.
En ottanu ollenkaan koulukirjoja mukkaan lomalle, koska ajattelin että mä lomailen ihan oikeesti ja unohan luvan kanssa kaiken mitä on opiskeltu! Kyllä ne sit mieleen muistuu ku on taas niiden aika. =)
ihanan rentouttavaa, kun ei oo niitä kirjoja tossa lähettyvilläkään, vaan ne on sadan kilsan päässä musta! miettikää nyt se tunne, kun sä et jaksa tehä mitään koulujuttuja, mutta et edes pysty! loman merkitys kaikkinensa sinetöity ♥ vaikka riippuu mikä on loman määritelmä, mä ainakin treenaan! mut myös lepään, tottakai. :)
ja hei muute, en nyt jaksa keskittyä isoihin alkukirjaimiin (koska äikän kurssi menossa ja unohan koulun ja samalla kieliopin:D) tai mikä kielioppi... :D en osaa kohta enää ees kirjottaa selkosuomee kun kirjotan blogia aina melekee sillee miten puhun! mut toisaalta voi olla, että ne kirjaimet onki. lukekaa, katsokaa, ihailkaa ja yllättykää! ;)

Myö tultiin reeneistä perjantaina.... :D
Ei tarvi ihmetellä, miks Mari meinas kompastua
rullasuksiin mennessään suihkuun. Ne on
meidän kamuja, ne käy suihkussa meidän
kanssa? :D kuraset tiet on kivoja. 

Oon alottanu ihan lomailemalla vaan kotona. Tai lauantaina käytiin Kuopiossa treeneissä. Käytiin myös Fortesportissa kattelee monoja (ja mä kattelin trikoita koska ihan selvää sinänsä, että unohan jotain oleellista kämpille. Tällä kertaa vuorossa oli urheilutrikoot...)
No ei se ees oo paha, viime vuonna lähin hiihtämään Ukkohallaan ja unohdin 1) juomapullon 2) hiihtohanskat, ja 3) hammasharjan. Ostin uuden hammasharjan, lainasin äitiltä hiihtohanskoja ja veljeltä juomapullon.
Ja yhesti leirille lähtiessä unohin sykemittarin kämpille. Onneks oli varamittari kotona. Nyt sekin on kämpillä siltä varalta, että se oikee mittari sattuu sekoamaan ja katkasemaan yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Se vanha Suunto petä ikinä, se on ollu Marillakin jokapäiväsessä käytössä hätätilanteen tullessa vastaan!

No mut ei sieltä kaupasta oikee löytyny housuja eikä monoja ollu vielä tullu kaikkia kokoja. Kattelee sit lähempänä kisakautta niitä. 
Tulomatkalla - yllätti taas hirveesti - nukahin ensimmäisenä meistä urheilijoista, oli ihan kova tehoharkka! mut ite asiassa mä nukahan aika usein autossa, joten se harjotus vaan edesauttoi sitä mikä on todennäköisesti väistämätöntä. Lopulta muutki otti esimerkkiä ja koko takapenkki veteli sikkeitä. Vanhemmat vitsaili etupenkillä, että "kyllä nyt kummasti hölöpötys loppu, kaipa se reeni on johonnii ottanu!" 

Sunnuntaina Reetta kävi kylässä vähän aikaa, oli kiva nähä vaikka tosin aika pikasesti=) kerkes kuitenki kuulumisia vaihtaa ihan kasvotusten. Tein osittain huoltavan peruskestävyystreenin ja kummi hiero illalla noita paikkoja, joissa on vähän häikkää. Sääri on vähän oireillu aina jalakalenkin alussa ja peitinkalvo reiden ulkosyrjästä meinaa vetää välillä jumiin. Jospa ne taas vähän aikaa olis aloillaan, kohtahan tuo hiihtokausi alkaa niin jalatki saa levähtää erilaisesta rasituksesta=) vaikka jalkavaivoja on ollu kyllä tosi vähän urheilijaksi. 

Tänään sitten kävin kontrollimielessä pienessä verenkuvassa labrassa. Katotaan veriarvoja niistä. Kyllähän ne rauta-arvot on vähän heitteillään, vaikka on ne nyt alkanu tasottua. Ei ne silti oo samalla tasolla mitä ennen sairastelukierrettä. Eikä niiltä sitä voi oottaakkaan vielä. Mykoplasma kerkes kuitenkin kehittyä niin pahaks, että se kääntyy lopulta omaa elimistöä vastaan ja alko tuhota sitä. Siten se "syö" elimistöstä kaikki oleelliset ravinteet. Niiden kehittyminen vie aikaa. Nyt ollaan ihan hyvässä tilanteessa, mutta on taas ollu semmonen "kausi" että oon miettiny aika paljo pääni sisällä näitä juttuja, mistä on tullu vaan selvittyä. Ja älkää ymmärtäkö väärin, en mä jauha vanhoja asioita. Mietin vaan, miten hyvin kaikki on nyt. =) huomenna saa nähä, mitä ne näyttää. Mut kerranki oon luottavaisin mielin verikokeen jälkeen, koska tiiän että kaikki on nyt kuitenkin hyvin aiempaan verrattuna. Ei tarvi jännittää, onko mulla kenties mikä tauti tällä kertaa!! :) 

Kohta puoliin lähen käymään parturissa kylällä. Luottoparturi oli kiinni, niin päätin sit olla hurja ja mennä vaihtelun vuoksi tsekkaamaan eri parturin! Tiiä vaikka tulis erilainen lopputulos niinkin vähäpätösestä asiasta kun siistimisleikkuusta. =) sinänsä ihan jännää, ootan ihan innolla!
Muuten tänäpäivänä sitten ihan vaan lepopäivä. Syön ja käyn mummolla. Aina nää tulee tarpeeseen, niin kroppa pääsee lepäämään ja keräämään valmiuksia seuraavaan treeniin, varsinkin näin hieronnan jälkeen. =)

Pakollinen kuva tähän väliin (Marin todella selkäystävällinen asento katsoa Serranon perhettä Youtubesta). 

Nättiä taivasta ja kuuta lauantai-illalta:) tonne yhteen suuntaan on tehty uutta tietä, se on toistaseks hiekalla mut alkupätkä on asfalttia. Kävin sitten siellä käppäilemässä, ennen kun tuli pimeetä. 

Eilen tuli kyllä tosi aikaansaava olo, kun siivosin pari koria, jotka oli täynnä kaikkee tavaraa maan ja taivaan väliltä vuosien varrelta. Äiti on käskeny siivota ne jo monta viikkoo ja oon lykänny aina: "Mä sit syyslomalla." Päätin sit tehä sen.
Ihan kiva että teinkin. Sieltä löyty vaikka mitä kivaa! Jotain vanhoja aineita ja muita kirjotuksia (koska oon aina ollu kova tyttö kirjottaa, koska vilkas mielikuvitus!) ja ne oli oikeestaan aika hyviä. Vois lukee muitakin vanhoja tarinoita, saattasin yllättyä miten hyvä mielikuvitus mulla on ollu jo pikkusena. 

Äiti oli jo sillon sitä mieltä, että niitä pitäs laittaa johonkin kustantamoon luettavaks, mut mä en antanu ees äitin lukee niitä. :D enkä mä kyllä haluaiskaan lähettää niitä mihinkään, tykkään kirjottaa vaan omaks ilokseni sillon kun on semmonen fiilis, että vois kirjottaa ihan mitä vaan.
Se on mulle luontainen tapa.

Loppuviikko sitten erilaisissa maisemissa. Toisaalta sit alkaa jo oottaa sitä, et pääsee taas kouluun näkee ihmisiä. =)

Ihanaa lomaa kaikille joilla se on!! 
- Heidi

vaatteita

Myö ei saatu hirveesti kommentteja siihen Helsinki-postaukseen, kun kysyttiin haluatteko vaatepostausta. Mutta hiljaisuushan on myötymisen merkki niin aateltiin, että haluatte kummiskin tämmösen postauksen;) Meiltä ei tosiaan oo tullu tämmöstä varmaan kovin montaa kertaa aiemmin, ehkä kerran tai pari korkeintaan. Nyt ei sitten ollu muutakaan kirjottamista, niin päätettiin, että tässä se nyt joka tapauksessa tulee. :)

Heidi:

T-paita Seppälä 9,95€

Urheilupaita GinaTricot 19,95€
Kangas ei ole ihan oikeaa teknistä "urheiluvaatekangasta"
mutta menee ihan hyvin lenkkipaitana.
(+ järkytyin positiivisesti, koska mulla ei oo hirveesti näitä pinkkejä
vaatteita kaapissa... ja sit ostin oikeen räikeen pinkin pitkähihasen. :DD mut on
sille ollu käyttöö ja oon kehannu mennä ihmisten ilmoille!:D)

Toppi GinaTricot 7,95€
(paita kertoo paljon kantajastaan...)

T-paita NewYorker 6,95€
Emmi ei kestäny noita ilmeitä tossa paidassa äikän tunnilla... Tai sillon se ainakin niille nauro.
Siellä oli muutama "Heidin paha katse" kuulema... :D No mut, paita puhuu asiaa ja
varmasti onnistuu tämä ohje=)

Collegepaita GinaTricot 14,95€
Tää on tämmönen lyhempi malli ja siks mietin tosi kauan tätä.
Mut ihan hyvin se on päälle eksyny, joten hyviä ostoksia tuli tehtyä=)

Hiuskoriste Bijou Brigitte 5,95€
Lähinnä Vanhojen tansseja varten kattelin näitä asusteisiin erikoistuneita liikkeitä. Tää oli tarpeeks iso liike, että mahuttiin sinne.... :D koska elämä repussa selässä. Ei haluttu kaataa kaikkia hyllyjä siellä... ois voinu tulla kalliiks! :D vai mitä luulette? Juu, mut en sit tiiä oonko laittamassa tota edes päähän, kun näitten hiussuortuvien kohtalo nyt on vielä vähän vaiheessa. Ei tässä nyt vararikkoonkaan menny. :D
nätti ruusu, ei siinä. 

Mari:

T-paita Seppälä 9,95€

Miks miesten paidoissa on paljon hienommat kuvat kun naisilla?! Mut ei se mitään kun voi marssia kaupassa suoraan miesten osastolle kattelemaan hienoja paitoja:)

Tuubihuivi New Yorker 9,95€

Urheilupaita GinaTricot 19,95€

Tää on siis samanlainen kun tuo Heidin paita, joten en kirjota samoja juttuja tähän enää uudestaan:D Kerrankin näin päin että mä ostin jonkun tumman paidan ja Heidi hirveen räikeen xd Mutta nää urheiluvaatteet tulee kyllä aina tarpeeseen ja tuntuu ettei näitä voi olla koskaan liikaa! Ja vielä kun sai noin halvalla kun normaalisti semmoset ihan oikeet pitkähihaset urheilupaidat maksaa vähintään 40€ !

Urheiluliivit Stadium 19,95€

Noi ei oikeesti oo ihan tuon väriset, mutta laatu ei tykänny musta... Mutta jospa tuosta kuvasta nyt jotain käsitystä sais:)

Lisäks sitte ostettiin ne keikkapaidat, mutta ne mainittiin jo siinä keikkapostauksessa niin ei sitten laitettu niitä enää tähän:)

Meillä alko nyt syysloma ja Marin perhe on lähössä muutamaks päiväks Vuokattiin ja Heidikin lähtee mukaan (koska varalapsi:D). Jee, pääsee hiihtämään ekaa kertaa ihan oikeilla suksilla ja muutenkin treenailemaan vähän toisenlaisiin maastoihin!:) Saatte varmaan postausta siitä reissusta kunhan vaan ehitään se sitte tehhä.
Jes, oikeet kapulat jalkaan ja ottamaan tuntumaa! Ja hei, oikeilla suksilla ei jarruteta alamäessä ;)
Tai ei kai Heidi niillä rullillakaan aina muista. Nykyään vähän useemmin koska pelottaa, ihan syystä kylläkin:DDD

Hyvää syyslomaa ihanat! ♥
Nauttikaa ja rentoutukaa kukin omalla tavallanne=)

-Mari&Heidi