Rupesin tässä nyt tekemään postausta viime ajoista, tarkotus ois saaha tästä semmonen pikanen postaus. Vois harkita et kirjottas useemmin vähemmän, eikä harvemmin enemmän. :)
Toisaalta, voisin käyttää tänkin ajan vaikka opiskeluun... mutta ehkä mä kerkiän ennen kun tää hyppytunti loppuu !
Olin viikonlopun kotona, en taas muutamaan viikkoon oo ollu. Pikkuveljeltä satelee aina kaikennäköstä väläytystä suusta, että niille sain ainakin taas vaihteeks nauraa.
Ja Ricokin oli yllättävän kilttinä mulle, vaikka se meinaa aina osottaa mieltään kun sit vihdoinkin menen kotiin. Siitä on kyllä tullu ihan hirvee karvakuontalo, trimmauskin on vasta marraskuussa. Se turkin harjaaminen on oikee ikuisuusprojekti parturiaikojen välillä! Onneks se tykkää siitä hommasta, niin se ei oo ihan hirveetä hommaa itelle eikä koiralle. =)
Kävin juoksutreeneissäkin Vieremällä. Sinne oli joku jättäny kottikärryt, niin me sit hyödynnettiin niitä ja tehtiin pikkunen voimatreeni niillä! Katsokaa ja ihailkaa =)
Ihan perus treenit sinänsä. Aina jotain normaalista poikkeavaa.... harmi vaan, että noi kottikärryt ei meinannu kestää, pohja otti kiinni renkaaseen ja kun päästi irti, niin se kaatu kumoon kun oli niin vinossa... :d
Tässä me vaan Ricon kanssa söpöstellään, asemalla oon lähössä takasin kämpille=)
No, sepä viikonlopusta. Maanantai alko ihan normaalisti, vaikka ärsyttikin ihan suunnattomasti, kun koulu ois alkanu muuten yheltä, mutta eikös mulla ole lukujärjestyksessä liikuntaa klo 8.50.... no vähä lievästi vähä! Vaikka olihan tuo ihan kiva tunti korista ja ei tuu olemaan ainut maanantai, mikä ottaa päästä mutta tää nyt sattu olee eka maanantai tässä jaksossa jonka oon koulussa ja ekan kerran jouduin kestämään sen. :d
Tunnin jälkeen selitin käytävällä kovaan ääneen: "Tulipahan käytyä tääki tunti, olihan tuo ihan jees vaikka oisin kyllä mieluummin ollu nukkumassa tänkin ajan." Mari vastas siihen: "Heidi, älä valita nyt. Oo hiljaa." "Hei, sä ymmärrät nyt ihan väärin! Mä en valita. Sanon vain suoraan mitä mieltä mä tästä oon. Ei siitä voi rangaista. Sitä paitsi tunti meni ohi, nyt mulla on oikeus sanoo mitä mieltä oon." Pahemminkin vois olla. Jos koulu alkas vaikka 14.25 ja ois 8.50 liikkaa, hah=)
Aina kaikesta jotain positiivista!=)
Tänäaamuna meillä sitten oli linjan treeneissä frisbeegolfia ja kierrettiin ekaa kertaa vitosen perälle tehty ratakin. Oli ihan kivaa, vaikka on se kyllä maailman turhin laji. Mut toisaalta ihan tehokas ja hyvä liikuntamuoto. Etenkin kun on tottunu rämpimään metässä :d vaikka pari kertaa meinasin vetää mahalleen kun jalka tarttu johonki risuun (herää kysymys, miks olin niin umpimetässä että siellä oli isoja risuja... Ne väylät on nimittäin ajettu mehtäkoneella.) Idea on siis se - jos ette oo ikinä testannu lajia - että heitettäs sinne korille suoraan, ei semmosia mutkia.... :D
Oltiin Marin kanssa aika paljo muita jälessä lähinnä sen takia, ettei saatu heittoja suoraan ja toisaalta sen takia, että molemmilta hävis melkeen peräkkäin se kiekko. Mun kiekko löyty jostain ketunkolosta kahen kiven välistä... ja Marin jostai risukosta. Sai niitä kyllä hetken aikaa ettiäkki. Yksin ei ois kyllä kumpikaan löytäny! Tai ehkä jossain vaiheessa, saa toivoo.
Alko sit pikkuhiljaa mennä hermot siihen kiekkoon, kun se ei ikinä lähteny sinne minne halusin! Jos heitin oikeelle, niin se meni vasemmalle tai päinvastoin. Sen takia aina vaan pusikko heilahti kun se hävis jonnekki. :d
Luulin ettei ketään oo enää lähimaillakaan ja kirosin siellä heittopaikalla kun se kiekko lähti taas hornantuuttiin. Sitten kuuluu Antin ääni jostain puskasta: "Ai onhan ne savolaisetkin vielä täällä!" "Mmmm... joo." Ei menny ihan putkeen :d sitä paitsi oltiin eka kertaa tälle vuotta myöhässä treeneistäki. Pitäskö harkita noitten kellon siirtämistä kymmenellä minuutilla eteenpäin... =)
Tunnin jälkeen selitin käytävällä kovaan ääneen: "Tulipahan käytyä tääki tunti, olihan tuo ihan jees vaikka oisin kyllä mieluummin ollu nukkumassa tänkin ajan." Mari vastas siihen: "Heidi, älä valita nyt. Oo hiljaa." "Hei, sä ymmärrät nyt ihan väärin! Mä en valita. Sanon vain suoraan mitä mieltä mä tästä oon. Ei siitä voi rangaista. Sitä paitsi tunti meni ohi, nyt mulla on oikeus sanoo mitä mieltä oon." Pahemminkin vois olla. Jos koulu alkas vaikka 14.25 ja ois 8.50 liikkaa, hah=)
Aina kaikesta jotain positiivista!=)
Tänäaamuna meillä sitten oli linjan treeneissä frisbeegolfia ja kierrettiin ekaa kertaa vitosen perälle tehty ratakin. Oli ihan kivaa, vaikka on se kyllä maailman turhin laji. Mut toisaalta ihan tehokas ja hyvä liikuntamuoto. Etenkin kun on tottunu rämpimään metässä :d vaikka pari kertaa meinasin vetää mahalleen kun jalka tarttu johonki risuun (herää kysymys, miks olin niin umpimetässä että siellä oli isoja risuja... Ne väylät on nimittäin ajettu mehtäkoneella.) Idea on siis se - jos ette oo ikinä testannu lajia - että heitettäs sinne korille suoraan, ei semmosia mutkia.... :D
Oltiin Marin kanssa aika paljo muita jälessä lähinnä sen takia, ettei saatu heittoja suoraan ja toisaalta sen takia, että molemmilta hävis melkeen peräkkäin se kiekko. Mun kiekko löyty jostain ketunkolosta kahen kiven välistä... ja Marin jostai risukosta. Sai niitä kyllä hetken aikaa ettiäkki. Yksin ei ois kyllä kumpikaan löytäny! Tai ehkä jossain vaiheessa, saa toivoo.
Alko sit pikkuhiljaa mennä hermot siihen kiekkoon, kun se ei ikinä lähteny sinne minne halusin! Jos heitin oikeelle, niin se meni vasemmalle tai päinvastoin. Sen takia aina vaan pusikko heilahti kun se hävis jonnekki. :d
Luulin ettei ketään oo enää lähimaillakaan ja kirosin siellä heittopaikalla kun se kiekko lähti taas hornantuuttiin. Sitten kuuluu Antin ääni jostain puskasta: "Ai onhan ne savolaisetkin vielä täällä!" "Mmmm... joo." Ei menny ihan putkeen :d sitä paitsi oltiin eka kertaa tälle vuotta myöhässä treeneistäki. Pitäskö harkita noitten kellon siirtämistä kymmenellä minuutilla eteenpäin... =)
Liityin sitten muitten seuraan muutaman korin jälessä, petin Marin. No, Mari löys meidät kuitenki. Sit liityttiin muitten kisailuun ja sitten se toinen kierros menikin jo paljo nopeemmin ja vähemmän turhautumatta. Vaikka sai kyllä nauraa muittenkin heitoille, etenkin Emmin, kun varmaan suurin osa kopsahti johonkin puuhun. =) välillä petrasin ja kirin kiinni muita, mut sit olin taas jonon hännillä kun se kiekko kävi mutkan jossain 20 metrin päässä metässä ja yritäppä sieltä heittää ja teki muutaman muuttujan puun rungoista (meni siis joka heitolla syvemmälle mehtään).
Mutta siis. Kuitenkin ihan hyvinhän se meni. Tuli ihan hyviäkin heittoja, vaikka ehkä enemmän niitä huonoja. :d Se vaan takas sen, että sain juosta niin paljon kun ikinä halusin! Ehkä mä kulutin pahimmat energiani niin jaksan taas koulussa! =) tai sit just en jaksa, kun kaikki energiat meni. :D
Mutta olin niin onneni kukkuloilla, kun kori vaan heilahti kun se kiekko lens varmaan 20 metrin päästä suoraan sinne! Olin edelleen jonon hännillä, mutta hihkuin ja hypin kun hullu siellä: "JES, JES! Näittekö?! Se meni täältä asti! Ihan suoraan tuohon! JESJES! En oo ikinä saanu varmaan ees metrin päästä! VÄHÄ SIISTIÄ! ääääää! kun hiljenin, niin onpas täällä hiljasta. Vois olla hiljaa. EN! EI HITTO! OIKEESTI! oon ihan paras tässä! JESJESJES!"
Kyllä vain. Antti tuumi siihen, että "toinen on ihan viimesenä tulossa ja silti hihkuu ihan innoissaan."
Oon sen verran elämää kuitenki nähny tähän ikäänki mennessä, että oon oppinu, ettei mikään oo itestäänselvää. Pienikin asia voi olla iso asia, jos on vaan oikee asenne. Mä iloitsen aina pienistä asioista, koska isotkin asiat koostuu useemmasta pienestä. Moni on sanonu, että ne ei tunne montaa ihmistä, joka osais olla niin ilonen niin vähästä, mitä mä oon. Jos ees yks asia menee hyvin, niin saatan olla ihan fiiliksissä. Todennäkösesti oonkin. Olkoon se nyt sitten vaikka näinkin vähäpätöinen asia kuin frisbeegolf. =)
Kun lähettiin poikkeen, niin Mari ja Emmi teki taas sen klassisen Ritovuorelta laskeutumisen: Emmin ikivanha pyörä + Mari ritikalla. Mä en ikinä kestä enkä tule kestämään sitä. Oli taas semmosta huutonaurua tai en oo ihan varma oliko se itkua kun nauroin vedet silmissä. Pelkään ihan kuollakseni niitten puolesta kun ne menee täysillä sillä pyörällä alas sitä monttusta hiekkatietä ja alhaalla on vielä autotie: "VAROKAA! Me tullaan!" Joo, suosittelen koska jos et varo niin todennäkösesti ne laskee päältä koska Emmi puikoissa.
Emmi selittikin ruokalassa: "Mun pyörästä lähti eturengas tai siis ei vaan eturengas tai nii." "Siis sun pyörästä lähti irti eturengas? Hyvä Emmi, tosi hyvä." Se ei naurultaan saanu selitettyä asiaansa, niin Veera autto vähä: "Se yrittää sanoo, että sen eturenkaasta tais puhjeta kumi."
Veera muutenkin väläytti kerran, että jos mä en kykene nauramiseltani puhumaan, niin Mari tulkkaa. Tai jos Mari ei kykene puhumaan, niin minä tulkkaan. Yleensä se kyllä toisinpäin. Paitsi jos molemmat ei naura niin paljon, että kumpikaan ei saa sanottua mitään. Se on kyllä paras teoria ikinä! =)
PS. Eihän tässä kirjottamisessa menny ku parikytä minsaa! =) Ehin ehkä vielä opiskella... tai sitten en. :D
- Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti