syyslomasta

Moroo täältä lumen keskeltä!:)
Jokos te saitte tän ihanan valkeuden ympärillenne? No, ei kaikki varmasti tykkää, mut ihan ymmärrettävästi hiihtäjän mielestä se on jotain niin parasta ♥ Meijän molempien kotona on nyt varmasti jotain 20 senttiä lunta ja hiihtämäänki jo pääsee! Katotaan nyt kuinka kauan nuo lumet säilyy....

Oltiin siis kuitenkin syylomalla muutama päivä Vuokatissa treenaamisen merkeissä kuten jo aiemmin mainittiin. Kotoo lähtiessä ei ollu lumesta tietookaan, mutta sitten yhtenä yönä sitä sato jo ihan urakalla ja aamulla olis tarvinnu talvikengät ja kaikki muutkin talvikamppeet, mutta eipä meillä tietenkään ollu niitä mukana! Ei kai sitä nyt viikkoo aiemmin osannu aatella, että tulis tuommonen keli:D Syystakeilla ja tennareilla siis mentiin (y) meni kyllä vähän lintassa niillä tennareilla... ylämäessä valu taaksepäin ihan kun auto kesärenkailla!

Marin perhe lähti siis keskiviikkona Vuokattiin ottotyttö Heidi mukanaan. Heidi on sekä Marille että Marin siskollekin semmonen varasisko, eikä Heidikään tuntenut oloaan vieraaksi, sillä se on vähän niinkun toinen perhe. Sama myös toisinpäin.

Me kinastellaan aina ihan niinkun siskot (vaikka ollaankin veljiä mukaan lukien Emmi! :D) ja moni sanoo, että älkää riidelkö. Mutta ei me melkein ikinä riidellä, vaan kinastellaan vaan ihan mistä tahansa asiasta. Niin myös Mari ja Maarit tekee. Ollaan ihan verrattavissa siskoina! :D ja tästä onkin vitsailtu jo viime syksynä porukalla ns. "sisäpiirijuttuna", että ollaan ihanku vaikeesti selitettävässä parisuhteessa, koska ollaan tämmösiä. Mari ja Emmi on ihanku asumuserossa, kun neki kinastelee ja ne asuu erillään. Veeran kanssahan Mari meni viime talvena naimisiin (:DDDD) että näitähän riittää.
Pitävät kaikki kyllä niin paikkansa, ja ei tosiaan tartte ottaa niin vakavasti. Lähinnä sisäpiirijuttu, mutta kertoo yllättävän paljon huumorimielessä meidän kaveruudesta.

Onks teillä tämmöstä samanlaista paras kaveri- suhdetta kun meillä?:)
Tosi harva loppujen lopuks tietää meistä juuri mitään
tai tuntee meitä,
ja on tosi helppo pitää meitä vähän outoina, koska me ollaan vähän outoja!
Mut loppujen lopuksi, eipähän se meidän ongelma ole.
Saa olla aika onnekas, että hiihto on tuonu meille molemmille näin paljo kaikkea ihanaa ympärille, kuten nää kaikki ihmiset joiden kanssa me vietetään aikaa, joihin me on tutustuttu, ja joihin me ei olla edes tutustuttu. =)
On tosi tärkeetä, et on tämmönen ihminen elämässä, jonka kanssa voi oikeesti elää niinkun
ois kotonaan! Ihan kun perheenjäsen. Entiiä ymmärrättekö.
Asiasta kukkaruukkuun, nyt takas postaukseen (koska välihuomautukset on kivoja!) >

Käytiin tekemässä sauvarinnettä heti sinä iltana ja vaikka oli vaan jotain kaks astetta pakkasta niin hengessä tuntu niinku mittarissa olis ollu -10! Ei ehkä ihan vielä ollu tottunu siihen pakkaseen ja sit ku teki vielä kovaa reeniä niin vähemmästäki hengityksessä tuntuu...




















Aurinko alko laskee ja oli tosi hienon näkönen horisontti, mut tää puhelinkuvasta ei nyt hirveenä saa siitä selvää. Mut joka tapauksessa, taas hiihtäjien vinksahtanu ajatusmaailma: mihin niitä hissejä tarvitaan, mennään ne rinteet ylös nasta laudassa niin kovaa kun pääsee! ;)




















Tän sauvarinnerääkin jälkeen käytiin sauvojen kanssa kävelemässä loppuverkkaa ja alko jo tulla hämärää. Kuu paisto kirkkaasti kauempana ja opiston valot näky siellä kanssa. Mari yritti epätoivosesti vetää leukoja, mutta se ei yltäny.... :D

Torstai oli sitten meillä hiihtopäivä! Aamulla käytiin ulkona ensilumenladulla kiertämässä vapaalla semmosta reilun kilsan kiekkaa. Tai edestakanen se oikeestaan oli... Sinä päivänä piti aueta pidempikin lenkki, mutta eihän se siihen aamuun vielä kerenny.
Kyllähän tuolla passas hiihtää vaikka aluks meinas olla vähän hankaluuksia pitkien suksien kanssa. Koko kesän hiihtäny lyhyillä rullasuksilla ja sitten kun pistää oikeet sukset jalkaan niin tuntuu että sitä suksee on ihan liikaa siellä eessä!:DD
Ekat parikymmentä minsaa menee pelkästään siihen totutteluun ja sitten hyvällä tuurilla voi jo ruveta puhumaan hiihtämisestä. Sitten kun alko sujua, niin suju aika hyvin. Ne oli niitä hetkiä kun muistaa taas miks oikein edes harrastaa hiihtoo. Sukset alla, lunta ympärillä (tällä kertaa kylläkin vaan just siinä ladulla) ja hirvee meno päällä. Oi, se rakkaus tähän lajiin ♥ Latu oli kylläkin aika pehmyt ja jauhonen, mutta ei oo ihmekkään, kun päivän aikana monta sataa hiihtäjää kiertää sitä samaa kilsan lenkkiä!
Sit oli tossa kilsan pätkällä tommonen "ylälenkki" joka nous hirveen ison Hönkämäen ylös ja laski alas. Ei menty sinne ollenkaan, kun näytti että paremmatki hiihtäjät tulee ihan lintassa kun se oli niin jauhomössönä. Heidi tuumi, ettei se halua heti ensalkuun tulla Hönkämäkee yhtä TURVALLISESTI alas mitä kesällä. Siis ottakaa kirjaimellisesti. Oli kesällä niin taidokas laskeutuminen, että oli vähän ruhjeilla... :D

Ensilumenladulta kuvaa torstailta, kyllä kelpas!! Ei ainakaan voinnu eksyä ladulta, kun lunta ei ollu kun ladulla, haha! Ja toi purukasa, josta ne kaivaa tota säilölunta oli aika siisti :) ihan kun ei ois ikinä nähny, mut joo, joka kerta se on yhtä siisti. :)

Sitten käytiin syömässä, koska ruokahan on hyvää ja syöminen kivaa:D
Tässä vähän meidän asumuksesta:



















































































1. Me asuttiin mökin yläkerrassa, Maarit oli ensin tulossa sinne, mutta sitten se kolmas sänky tossa huoneessa piti ihan hirveetä ääntä kun vähänki liikahti ja se oli aika kova, niin sit se muutti alakertaan. Ehkä parempi, niin sai nukuttua :D vaikka ei me kyllä valvottu ees pitkään, koska kuitenki oli treenejä ja ne piti jaksaa tehä kunnolla.
Keskiviikkona siis tultiin ja neljän tunnin asumisen jälkeen huone oli jo ihan räjähtäny :D ja siitä ajasta oltiin reilu puoltoista tuntia oltu treenissä!
Ruvettiin sit illalla kiskoo noita sänkyjä erilleen, mutta sit todettiin, että "Voiei! Nää on ruuvattu yhteen!" No, niitä ei sit saanu erilleen. Mari valitti, mutta Heidi tuumas siihen: "Älä valita, sulla on etuoikeus kun pääset nukkuu mun viereen!" haha. :D

2. Tossa meidän huoneessa oli ikkuna ja siitä näki alakertaan. Pysty aina kattoo et joko on ruokaa, eiku. :D

3. Yläkerran aula. Mari räjähti elämälaukkunsa kanssa siihen, koska koko huone ois muuten ollu kun pommin jäliltä kun Heidi tyhjenti oman kassinsa sinne. Ehkä näin oli parempi, ja tossa parven reunalla oli hyvä laittaa vaatteita kuivamaan treenin jälkeen.

4. No, siinä on portaat. Marin jättilaukku ei meinannu mahtua tosta, kun se on niin levvee.... :D Ei olla nyt ihan varmoja miks toi kuva on ees numeroitu. 

Iltapäivällä siirryttiin putkeen 7 asteen pakkaseen hiihtämään pertsaa. Siellä se ilma on tosi kuiva, joten ei siellä kovin kauaa viihdy. Tai kovin useesti ainakaan. Heidi on viimeset pari vuotta välttäny aika lailla tota putkee ja menny vasta syksyllä sitten, jos on ollu ihan pakko, koska keuhkot on ollu herkässä tilassa sairastelun takia ja toi on kuitenkin riski sairastumiselle. Onneks nyt sinne uskaltaa mennä ihan hyvillä mielin.
Mutta se on sitten kyllä hiihettävä joko putkessa tai pihalla, koska niiden yhistäminen ei ainakaan meillä kummallakaan onnistu. Ensinnäkin
1) Putkessa on se -7 astessa ja pihalla voi olla vaikka +10 (niinku joskus oli, kun pienenä oltiin hiihtämässä) niin jos menee putkesta ulos niin se on ku saunaan menis! Eli ei kiva...
2) Jos eka hiihtää putkessa ja sukset toimii ja sitten menee ulos jossa sukset ei pelitä yhtään niin ei varmasti toimi sen jälkeen putkessakaan. 
3) Varma keino saada ittensä kipeeks! Tuommonen lämpötilavaihtelu takaa sen että seuraavana päivänä koskee kurkkuun.
Eli näitten takia me hiihettiin pelkästään ulkona ja sit erikseen putkessa. Testattu on sitä putken ja ulkoladun yhistämistä ja nää jutut tuli ainakin huomioitua. Onneks nyt ollaan vanhoja ja viisaita:) 

Kiva oli hiihtää pertsaaki ja kun aamulla oli jo totutellu vapaan suksiin, niin ei ne pertsan sukset enää tuntunu pitkiltä. Ja ehkä pertsan rullasukset onkin enemmän noitten oikeiden suksien kaltaset, kun tarvii vaan mennä suoraan eikä potkia mitenkään sivulle niinku vapaassa:D Ehkä se vaikuttaa asiaan tai sitten ei.... :D

Marilla oli jo sitten kiire espanjan verkkotunnille, niin piti joutua aikasin pois hiihtämästä. Ite pittää vaan lomallaki olla tunnilla, kun hitsin oululaisilla ei ollu lomaa! Olin vähän pihalla, kun 10 minsaa ennen tunnin alkua tulin mökille ja sitten vaan äkkiä kone esille ja sen oppimisymäristön sivu auki:D Välipalaa sitten siinä tunnin alussa, mut onneks just verkkotunti niin kukaan ei nää (y)

Vähä Marin espanjan opiskelua vähä....

Seuraavana yönä tulla tupsahti sitten sitä lunta ihan urakalla ja aamulla herättiin lumisessa Vuokatissa. Meijän oli tarkotus tehhä kolmen tunnin sauvakävelyreeni (tylsyys....) mutta eihän semmosessa hangessa kukkaa jaksa niin kauaa kävellä. Aamulla käytiin Intersportissa kattelemassa monoja Marille ja löydettiinkin. Sillä myyjällä oli sitten itellä yks ylimääränen käyttämätön hiihtolippu ja se tarjos sitä kaupanpäälliseks. Ainahan ilmanen lippu kelpaa! Käytiin sitten puolet ajasta sauvakävelemässä ja toinen puolikas hiihettiin putkessa vapaata.

mitkä unohtu...:D

Hah, naurettiin tälle! Oikein osuva varotuskyltti....

Nuo ruskapuut ei ihan käyny tähän lumiseen maisemaan. Näytti, että kaikki
muu ois mustavalkosta ja sit noi puut ois semmosia väripilkkuja. 

No, sit käytiin lähtöaamuna juoksulenkki. Heidilläki pitäs olla nastalenkkarit, mut niistä on vähän ne nastat vuosien varrella kulunu, niin se menee ihan lintassa niillä liukkailla kohilla... :D tilattiin niihin uudet nastat, mut eri asia saako noita entisiä enää irti kun ne on niin syvällä.
Kuitenki kotona Savossa oli vielä enemmän lunta mitä Vuokatissa ja siellä hiihettiin ihan täyttä päätä! Eihän sinne vielä parhaimpia suksia passaa laittaa, mutta naarmusilla römppäsuksilla siellä ihan hyvin pääs. Vitsailtiinki, että ihan turhaa mennä Vuokattiin kun kotonaki ois päässy hiihtää ;) noei, ainahan siellä on kiva käydä!=)

Tää on Marin kotipihasta otettu. Piha oli ihan ummessa ja piti ihan enstöikseen syysloman jälkeen lähtee linkoomaan piha traktorilla. 

Kiuruveden laduilta 20.10.2013 ! Se oli käyty tamppaamassa edellisenä päivänä, mutta lunta oli tullu lisää, joten
se oli tuona päivänä hiihtäjien tamppaama. Siks aika kapee, suksikulma jäi vähä kapeeks ja jos yritti potkasta kunnolla ja saaha pitkän liu'un, niin suksi meni vähä umpihangen puolelle, mut silti - kelpas!! Ihan kun kevättalvella, kun toi arskaki paisteli niin nätisti.
+Sonkajärvellä niin hyvät ladut, että oli ihan Kuopiostaki asti hiihtäjiä! 

No, tässäpä tää meidän syysloma. Tätä Vuokatti-reissua lukuun ottamatta oltiin ihan vaan kotona. Sunnuntaina oli jo ihan mukava päästä takas puttaalle, kuitenkin yli viikon ollu sieltä poikessa. Mutta ei siellä niin paljoo lunta oo lähellekään mitä kotona. Hyvä että urheilukentälläkään hiihtämällä pääsis. Uskaltas vamaan sanoo, ettei kyllä pääsiskään!
Saatiin pari vierastaki sunnuntai-illalle, niin oli ihan hyvä lomanlopetus =)

Toivottavasti teilläkin oli mukava syysloma ! 

- Mari & Heidi