maakuntaviestijuoksu & vähän muuta

Moikka!

Meillä oli viikonloppuna 5.10. maakuntaviesti juoksemalla. Moni ihmetteli koulussa, että mikä se semmonen on. Yleensä järjestetään maakuntaviestihiihdot ja ne on kans ihan isoja tapahtumia, varsinkin täällä Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla. Mut Pohjois-Savossa on Suomen vanhin maakuntaviestihiihto, vaikka ei ookkaan isoin! Jes, parhaita=)
Heidi pääs juoksee kahteen viestiin. Oli semmonen kaverisarja, missä piti olla vähintään yks juoksija kolmesta toista sukupuolta. Meillä oli tosi hyvä joukkue, alottajana eräs poika kotipaikkakunnalta, joka toikin viestin keulassa. Pieniä paineita oli lähtee vaihosta ekana, mutta eipä siinä, kyllähän siinä kilometrin matkalla kerkes kiireisimmät tulla ohi. =) mut toin vaihtoon kolmantena ja ankkuri piti sen sijotuksen, joten pronssia saatiin, jes!!

Sit oli se varsinainen "oikea" viesti, eli tää naisten yleinen sarja. Meillä ei ollu mikään paras joukkuekokoonpano siinä, mutta pääasia on osallistuminen, oon oppinu sen ajatustavan ja sisäistäny sen niin syvälle sydämeen. =) paljo sairastu porukkaa ja meillä oli tosi nuori joukkue, kun ottaa huomioon, että kaikki juoksijat meillä vois siis olla aikuisia. Meillä siis vaan yks neljästä oli aikuinen (ei siis lueta itteemme aikuisiks:D) ja yks joka olis saannu olla vielä nuorempien (16v) sarjassa. Menestys on kivaa, mutta se ei oo tekemisessä pääasia. Pääasia on että rakastaa sitä mitä tekee, eli pääsee juoksemaan ja saa tehhä oman hyvän suorituksen! :)
Heidillä hapotti kyllä jo paljo enemmän se toinen startti, kun pahimmoilleen pari tuntia oli niiden kahen startin välissä. Piti alottaa verryttely uudestaan ja juoksua tais tullakin kolmisen tuntia plus siihen päälle ne maksimisuoritukset maastossa. Niin, mikä kunto.... =)
Ainakin sain kulutettua kaikki maholliset energiat mitä mussa oli, nimittäin oli illasta jo aika vetelää tyttöö.... :) Ajatkin oli ihan hyviä, vaikka ei niitä voikaan rata-aikoihin verrata. Mut kyllä ne jotain suuntaa antaa=) tällä hetkellä ollaan menossa onneks eteenpäin, nyt kun miettii, niin vuos sitten en päässy edes juoksee tätä viestiä, koska olin kuumeessa. Oon tosi onnekas nyt, kun mun syksy on menny näinki hyvin. Ei se vuos sitten ollu tämmöstä. Nythän tää on semmosta urheilijan arkee, mitä sen kuuluukin olla. En vois toivoo enempää. Tää on nyt sitä, mitä mä oon toivonu kaks vuotta. Että olisin terve ja pystyisin treenaa ja kehittyy. Se ei oo itestäänselvää, sen oon ymmärtäny. Onneks oon vielä tässä yrittämässä, koska mikään ei voita sitä, kun saan nähä, tuleeks tästä enää mitään. Ja jos tulee, niin harmittas, jos en näkis sitä. :) hitto, oon mä kyllä sitkee!

Mari siis oli juoksemassa vaan siinä naisten joukkueessa. Matka oli puolet pidempi kun Heidillä (2,6km) koska Heidillä nyt oli jo alla yks juoksu niin se sai sitten alotusosuuden joka oli lyhempi. Oli kyllä silti ihan väsy illalla kotona ja oisin menny jo suunnilleen kaheksan aikaan nukkumaan, mut silti se vähä veny parilla tunnilla... ei oo pitkään aikaan väsyttäny kisan jälkeen niin paljo eli ehkä mä kaikkeni annoin sinne reitin varrelle. Mutta juoksu kulki hyvin. Oli tosi rennon tuntusta ja vaikka toisen kiekan alussa alko hapottaa ja meinas vähän vauhti hyytyä niin silti jakso puristaa vielä hyvin loppuun asti. Mä tiiän sen, että mä en pärjää juoksussa muille oman ikäsillekkään tarpeeks hyvin, niin siks en halua tuijottaa hirveesti sitä aikaa ja verrata muihin. Vertaan vaan itteeni ja siihen tuntemukseen mikä oli. Mut oottakaapa vaan kun saan talvella sukset jalkaan niin sitten mennään ja kovaa;) ainakin toivottavasti... En mä oikein tiiä mikä siinä juoksussa mättää. Ei tekniikassa pitäs olla hirveesti virheitä tai ainakin se on paljo parantunu kesän aikana. En oo ikinä oikein tykänny juoksemisesta ja ehkä se on yks syy siihen miks en nyt pääse juosten oikein minnekkään, koska en oo juossu hirveesti! Mutta nyt kesällä ajattelin joskus juoksulenkillä, että "hei, täähän on ihan kivaa! kyllähän mä tykkään juosta!" oon alkanu tykätä siitä nyt ja kehittyny kesän aikana paljo. Se on mulle voitto!:)

Heidi jatkaa: Mut tämmöset tapahtumat on aina yhtä kivoja ja kokemisen arvosia, koska tunnelma on ihan erilainen kun normi kansallisissa kisoissa. Ja näissä tapahtumissa saa tervehtiä suunnilleen jokaisen vastaantulijan, kun omaltakin paikkakunnalta on paljon joukkueita. Normikisoissa niitä ei hirveesti näy. :D ja sit vielä Vieremältä hyviltä vanhoilta seura-ajoilta on kaikki tuttuja. Tajusin sit kohta, että en tainnu ees tuntee yhtä miestä, jota morjestin. Se vaan näytti tutulta! No, pikkuvikoja:)

Kaverisarjan palkintojenjako, me tuolla ylhäällä tökötettään=)

Eli taas taas piti mennä kotiin viikonlopuksi ja tätä matkustamista tuleekin nyt taas puolen vuoden verran ihan kiitettävästi. Talvi on kyllä hiihtäjän kiireisintä aikaa. Onneks oltiin paljo viikonloppuja kämpillä nyt syksyllä, kun oli semmosia aikoja että pysty jäämään tänne. Nyt ei taida taas onnistua hetkeen. Sit kun on väliviikonloppuja kisoista, niin sit ollaan melko varmasti aina täällä koska ei jaksa mennä koko ajan. Toisaalta raskasta, kun ei jaksas aina olla menossa... :) mut urheilu on sellasta ja niin sen pitääkin olla=) Siihen on vaan totuttava.
Muuten oli sitten perus tylsä viikonloppu. Tai no Marin kotona oli perjantai iltana, joku ihonhoitotuote- esittely. Oli aika siistiä levitellä vaan niitä kaikkia rasvoja ja systeemejä naamaan:D Sunnuntaina sitten käytiin yks kyläreissu, jota on jo pitkään suunniteltu, mutta ikinä ei oo vaan päässy lähtemään tai ne ei sitten oo ollu kotona. Nyt vihdoinkin sattu sitten semmonen väli ja päästiin kyläilemään. Eli periaatteessa aika toiminnantäyteinen viikonloppu, kun tarkemmin aattelee:)

Heidi kävi perjantai-iltana äitinsä ja mummonsa kanssa yksityisellä luottolääkärillä. Tai mummon takia, mutta Heidi lähti siivellä mukaan. Edelleen sen mahan takia, mistä mainitsin aiemmin. Se kahen viikon kuuri ei oo tuottanu toivottua tulosta ja oireet on vaan jatkunu.
Ajat oli melkeen puol tuntia myöhässä ja istuttiin siellä odotushuoneessa melkein tunti kun oltiin paikalla ajallaan. Piti kyllä suoraan hypätä autoon kun pääs linkillä kotipaikkakunnan linja-autoasemalle ja lähettiin saman tien.
Tosin huomas, että tää matkustaminen alkaa väsyttää... Olin ihan puoliunessa kaikki välit kotiin asti ja vielä kun ajettiin 30 kilsaa sinne lääkärille, sillonkin nukutti. Sit kun piti vielä oottaa siellä kauan aikaa, niin alko vähän silmäluomet lupsahella... :D Kohta mummo rykäs muka vaivihkaa (tai sitten sen kurkkua kutitti:D) ja sit tajusin, että: "Heidi, sä et VOI nukahtaa tähän..." Sit kun avas silmät niin äiti virnuili ja naureskeli toisella puolella huonetta ihan sen näkösenä, että: "Ymmärrän että sua ehkä nukuttaa mutta hei yrittäisit nyt kuitenkin pysyä hereillä."
Sain kuitenkin nyt ihan henkilökohtasen diagnoosin, ja toivon oikeesti, että se on nyt oikea ja se alkaa auttaa. Sain tämmösen purkin semmosia kapseleita, jotka sisältää jotain entsyymiä, jota mulla ei tuu tarpeeks koska tää allergia. Maitotuotteet yleensä luo sellasen kalvon mahaan, ja se suojaa sitä. Multa nyt puuttuu se.

Ja oli kyllä pirun kallis lääke, heti kun pääsin ulos apteekista niin aloin papattaa ääneen että: "On kyllä nyt niin kallis että sais luvan kyllä olla avuks! Vararikkoonhan tässä menee." Saatto olla ilme näkemisen arvonen, kun olin siellä sen reseptin kanssa ja täti sanoo: "Se tekis 89,85e." "Öö, tota. Mä maksan kortilla..."
Toi pitäs muistaa ottaa aina ennen pääateriaa eli pari kertaa päivässä nimenomaan ENNEN ruokailua. Eilen tajusin kun olin syöny jo varmaan puolet ruuasta, että "EI! Unohin! Se lääke!" Pitäs oikeesti yrittää muistaa se, koska ei se ottamatta auta. Ja sit kun on syöny, niin se on yhtä tyhjän kanssa koska se ei ehi ruveta tuottaa niitä entsyymejä ja ne ei ehi liittyä siihen pilkkomisreaktioon. Että niin.
Suorituskykyä tän ei pitäis haitata, pikemminkin päinvastoin: kun ruoka alkaa ruveta sulaa kunnolla, niin siitä imeytyy paremmin kaikki ravinto-aineet ja ruuasta saama hyöty tehostuu ja se vaikuttaa vaan myönteisesti kaikkeen.
Mut siis, olihan se pakko myöntää, että jos tääkään ei auta, niin sit määrätään jatkotutkimuksiin labraan. Onhan sekin mahollisuus olemassa, mutta mä haluan niin paljon, että nää oireet helpottas tällä ja johtus tavallaan tästä allergiasta. =) pitäkää peukkuja !

No, eipä tässä varmaan sitten muuta erikoisempaa tai vähemmänkään erikoista. Me alotettiin nyt ahkera valokuvaaminen treeneissä, Elisa tulee jatkossa kuvailee meidän treeneihin, että saatas aikaan uus linjan video. Eilen kuntopiiristä ja tänään pertsan rullahiihosta tuli varmaan tosi hienoja otoksia, ainakin muutama luontokuva ja sitä rataa! Ei olla ihan varmoja halutaanko me ees nähä niitä kuvia, mutta saapahan ainakin päivän naurut :D 


Pirteetä syksyä kaikille ! 

- Mari & Heidi