Kuulumisia. Mitäs meille? Eipä varmaan mitään hirveen merkittävää, mutta eiköhän juttua tule siitä huolimatta!
Ois mielellämme jääty viikonlopuksi kämpille, koska me ei keritä jäädä tänne nyt tosi pitkään aikaan ihan normaalisti viikonlopuksi, kun on aina pakko lähteä. Silti me ei toisaalta olla kotonakaan. Nytkin oli pakko mennä, koska tasotesti. Totta kai me haluttiin lähteä tekemään se, joten ei kai siinä muu auttanu! Toisaalta ihan hyvä, niin Heidi sai ostettua talvikengät ja hyödynnettyä kummin hierontaosaaminen.
Oikeesti vahvuutta on tunnistaa omat heikkoudet. Eikä ne aina oo ees heikkouksia.
Pitää vaan uskaltaa ottaa härkää sarvista, tehdä valinta ja tehtävä jotakin asian eteen, jos haluaa muuttaa sen. Se voi olla hyvä valinta, vaikka voi tuntua toiselta.
Viime viikon torstaina me leivottiin Elisan kanssa. Tehtiin gluteenittomia ja maidottomia muffinsseja. Tehtiin ne perunajauhoista ja gluteenittomasta jauhoseoksesta. Sit tehtiin niihin semmonen cupcake- tyylinen koristepäällys tomusokerista ja maidottomasta margariinista - ja tuli kyllä niin ällön makeita että ei voinu syödä kun yhen tai korkeintaan kaks kerralla! Niitä tuli n. 30kpl eli vietiin niitä myös maistiaiks kotiin. Palaute oli "ällönmakeita muffisseja" mutta eipähän tee vähään aikaan mieli mitään imelää. :D koristelusta ainakin kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, koska ne oli niin söpöjä:D päästettiin sisäinen lapsi valloilleen ja tehtiin hienoja sydän, kukka ja perhoskoristeita niihin ja pursoteltiin sitä täytettä niitten päälle pikkusista muovipusseista.
Hetkinen? Mihinkäs sitä vasaraa tarttee leipomisessa?! No, tietysti karkkien murskaamiseen. Se oli Heidin hommaa ja koko talo varmaan hyppi, kun se hakkas niin kovasti:D vitsailtiinkin, että se on turvallinen keino (tai riippuu minkä voi luokitella turvalliseksi jos heidillä on vasara... :D) purkaa ärsytystä, eiku! ;) paitsi että ei kyllä ärsyttäny mikään koska oli hauskaa!
Niin, mikä mielikuvitus:DD Meijän sisäiset taiteilijat pääs esiin!
Joo totaa, ei ainakaan erottanu mitkä oli Elisan tekemiä....
Mutta tästä Mari oli kyllä erityisen ylpee! Toi possu on kyllä niin söpö:)
Rico kävi trimmauksessa myös viime viikolla. Se oli nyt ihan kun eri koira, kun se oli paljon ohuempi ja pienempi ja turkki on niin lyhyt. Ihan kun pentu, se on muutenkin tosi leikkisä ja se juoksentelee lelu suussa ympäri huoneita. Aivan ihana, ja se on alkanu muutenkin tulla normaalimmaks luonteeltaan, ehkä se vuos ihan oikeesti menee kastraatioleikkauksen jälkeen jonkinlaisessa identiteettikriisissä. :D Se on meidän teoria, aika hyvä kieltämättä. Vähemmästäkin tulee identiteettikriisi!
Suorastaan vallottava tapaus, vai mitä? ;) ihan parasta oli, kun se suostu tulee mun viereen kun makoilin sängyssä, sit se meni kerälle siihen ja paino pään rintakehää vasten ja alko tuhista siinä!!♥ Olin ihan myyty sille=)
Eilen meillä oli liikkuvuustestit. Niistä ei sitten sen enempää, meillä meni ihan hyvin ja muillakin tuli parannuksia.
Loppuviikosta lähetäänki sitten taas vaihteeks Vuokattiin, tällä kertaa ihan oikeen aikataulutetun leirin merkeissä. Onhan nää piirileirit aina vähän täyteen ahettuja ja vähän turhanki aikataulutettuja, vapaa-aikaa ei oo paljoo. Mutta kun porukkaa on monta kymmentä päätä, niin on se vähän pakko että tekemisessä säilyy jonkinlainen järjestys.
Just vaan pahimmoilleen sattu tää leiri koeviikolle! Vaikka eihän meillä oo molemmilla kun kaks koetta (+Marilla espanja) mutta silti:D Ja ettei olis liian helppoo, niin Marilla ne molemmat kokeet on torstaina (eli sillon kun en oo koulussa) ja vielä päällekkäin! Tosi kiva.... Ne molemmat tulee sitten tehtäväks leirin jälkeen, mutta saa nähhä miten paljo tulee siellä reenien välissä luettua.
Onneks Heidillä toi äikän kolmoskurssi on niin turha kun olla voi eikä kokeeseen edes voi lukea, koska se tulee olemaan joku novellianalyysi, joten ei oo kun bilsa joka on niin täynnä kaikkea että siihen saakin sitten täydellä teholla panostaa! Ensinnäkin kurssin alussa oli solu, se on jo meidän mielestä pieni. Sitten nyt ollaan jo sen solun sisällä solulimassa, sen sisällä tumassa ja tuman sisässä kromosomeissa ja niiden sisässä geeneissä. Sitten siellä hihhuloi kaikennäköstä lähetti-rna:ta ja ties mitä muuta. Pitäs osata kopioida dna:ta ja sit on kans kaikkee perinnöllisyystiedettä. Mietitään just tämmösiä, et millä todennäköisyydellä omille lapsille tulee minkäki väriset silmät ja minkä värisiä poikasia syntyy milläkin todennäköisyydellä kahdelle mustalle marsulle, jos toisen alleeli on Ss ja toisen ss. Siis ihan sama, kunhan syntyvät, lopputuloksen näkee sit kun ovat maailmassa! :D Huhhuh!
Hyvää loppuviikkoo!=)
- Mari&Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti