Viikosta 22

Nyt ollaan virallisesti molemmat kesälomalla! Heidillä oli tämän jakson eka ja vika koe tiistaina, joka sekin enkun kielioppi ja sen sai tehtyä puolessa tunnissa. Eli samalla lukion kakkosvuoden vikat kokeet takana. Onhan meillä vielä kaks vuotta edessäkin... :)
On ollu vähän kaikenlaista taas vikalla kouluviikolla, just mietittiin että aina ekalla ja vikalla kouluviikolla on hirvee kiire ja sitten muutamalla viikolla tuolla vuoden mittaan. Mutta niin, yleensä ne on sen arvosia. Vähän niinkun Wanhoja edeltävällä viikolla. Mutta oli se sen arvosta.
Aateltiin sanottaa Arttu Wiskarin Mökkitie Emmille synttärilahjaks, kun se oli kai joskus soitettu Marin ja Emmin musiikintunnilla ja Mari oli vitsaillu siitä Emmille jollain omilla sanoilla. Päätettiin sit porukalla sanottaa se ja siitä tuli ihan mahtava! Siitä lisää myöhemmin. :)

 Taiteellista vai taiteellista?! Oltiin viimenen viikonloppu ennen kesälomaa täällä ja lähettiin samaa matkaa tekee eka kunnollinen rullatreeni tälle kaudelle. Oli vähän kuuma vaikka lähettiin aamupäivästä, joten tuli myös vuoden eka without shirt-training. :D Oltiin juomassa ja Heidi vaan: "Vähänkö sun laseista näkyy hyvin! Hei ootappa, pysyppäs siinä. Testaan yhtä juttua." No, ei tää hullumpi otos ollu kun vähän rajas ylimäärästä pois. Ei tuolla ulkona oikein nähny puhelimesta mitään ja ylipäätään puhelimella saa kovin pikkutarkkoja kuvia, joten kuvassa oli melko suuri osa Marin poskea ja nenää ja korvaa... :D

Kikkailtiin vähän rullilla koulun parkkipaikalla, kun siellä ei ollu yhtään autoa näin viikonloppuisin. Nauretaan aina, että näyttää varmaan tosi tervejärkiseltä kiertää ja pujotella lämmitystolppia hirvee vauhti päällä... :D Halvat ettei ilmaset huvit taas vaihteeksi. 



Oltiin maanantaina ihan extemporena superlyhyellä varotusajalla ÄÄNITTÄMÄSSÄ Emmin synttärilahjaa varten kavereiden bänditiloissa! Aateltiin äänittää ensin tietokoneelle tuo Mökkitie meidän sanoilla meidän laulamana (ja huomioikaa että meillä on hyvä ääni siihen asti kun se tulee suusta ulos, oikeet sulosoinnut :DD tai siis ainakin meillä kahella xd) mutta koneen äänityssysteemi oli surkee ja se särki sen äänen.
Sitten soitto Artulle ja saatiin bändi kasaan! ;) Kannattaa olla musikaalisiakin ihmisiä kavereina! :) Että hiihtolinjasta tuli hetkellisesti musalinja ja näin päin pois. :D Siitä ei sitten sen enempää... Hyvä soitto meni pilalle meidän laululla xd 
Ei oo ikinä tullu tehtyä mitään tuommosta, mietittin vaan mitä Emmi sanois jos tietäis! Ihan hirveet kaks päivää oli kun meinas koko ajan kertoo Emmille mutta ei saanu! Tuli aina ovelia sanamuunnoksia, kun oli jo lausumassa jotain asiaa ja sitten muutti sen niin vikkelästi että Emmi luuli, että me vaan takerruttiin sanoihimme kovalla vauhdilla (ja äänellä...) puhuessamme.... 
Yritettiin joutua syömään koululle päivällisruokailuun, mutta lopulta venähti sen verran pitkäks ettei sitä ruokaa ollukaan enää. No, Marin piti joutua kolmen vartin päästä lähtemään hierontaan ja ei ois keritty käydä kaupassa hakemassa ruokaa ja vielä tehä se. Sitten tehtiin ratkasut ja haettiin eka kertaa (huom!! eka kertaa!!:D) grilliltä makkaraperunat. Mutta lähti noillakin nälkä. Siis tämmöstä ruokaahan me syödään joka päivä... Joo totaa :D 

Tehtiin Emmille piristyslista jota se voi katsoa heikolla hetkellä... Tästä ei sen enempää, mutta me ollaan Emmi aina sun tukena eikä me lähetä sun elämästä kulumallakaan! ♥
Onneks meillä on kyky saada sut nauramaan vaikeinakin aikoina. ;) 

JÄTSKIÄ


 Tehtiin ite mango-cashewpähkinä jäätelöö ja sitä tuli tosi reilu annos (3-4 litraa...) ja syötiin noilla kauhoilla ja nuolijoilla kuppien reunoilta sitä "jätskitaikinaa." Se oli kyllä ällöö. :D 

Vietiin nämä meidän luomukset seuraavana päivänä Veeralle ja Elisalle, kun Elisa teki Veeran tuomasta lihasta ruokaa ja mentiin sinne syömään kun tultiin Jyväskylästä. Meitä oli siellä kaheksan ihmistä ruokailemassa ja kaikki hotkas ruokansa melkein heti. Elisa tuumi vaan: "Oletin että kaikki ois syöny vähän pitempään. Ite en vielä kerinny alottaakaan."
Niin, perus: "Koko päivä tätä on ootettu ja sitten se on ohi viidessä minuutissa!" Hah, hyvää ruokaa oli kyllä ja toi jätskikin onnistu tosi hyvin! =) Paitsi Marilla oli vähän tiskiä jemmassa ja uusia tuli... Ne uudet jäi kyllä Heidille, koska Mari ei ois enää selvinny noista. Perus opiskelijaelämä ilman astianpesukonetta. 

JYVÄSKYLÄ

Lähettiin veljet porukalla Jyväskylään tiistaina heti, kun Heidi pääs sieltä puolituntisesta kokeestaan. Hypättiin linja-autoon ja hurrautettiin sinne isoon kaupunkiin (oltiin ihan Emmin suuntavaiston, kokemuksen ja tiedon varassa, vähemmästäki pelottas) mutta Emmi oli siellä vanha kävijä joten hyvin selvittiin. Meillä ois kahestaan voinu kestää jonkin aikaa ennen kun ois hahmotettu mitään tai löydetty mitään ja siltikään ei ois varmaan lähellekään kaikkee löydetty. :D Ois me kuitenkin selvitty, jos ei hyvin niin sitten vähän huonommin. Mutta parempi näin, ei menny aika hukkaan! Ja kivempi olla veliporukalla. ;) Joo tää juttu siis edelleen Putouksesta muotoutunut - ei huono, ei ollenkaan.

Käytiin syömässä Rossossa pienen mietintätuokion jälkeen ja siellä oli hyvä palvelu ja hyvää ruokaa, vaikka sinne menikin jonkin verran aikaa, koska oli siellä muitakin asiakkaita. Heidi oli kuitenkin tyytyväinen kun sen huoli maidottomasta ruuasta ymmärrettiin ja sille muuteltiin lohipasta maidottomaksi versioksi, joka oli tosi hyvää! Mari ja Emmi söi lasagnea (todennäköisesti Heidikin olisi syönyt, jos se olisi ollut mahdollista, sillä se kyseli siitä ensimmäisenä:D) Otettiin myös alkupalaks tommosta leipää, johon tuli jotain valkosipulimajoneesimössöä päälle, joka näytti paljolti juustolta mutta maidoton se kuitenkin oli. Sekin oli kyllä hyvää! 

Totta kai me lähettiin vähän shoppailemaan sinne ja Emmi kierrätti meidät Jyväskeskukset ja Forumit sun muut läpi. Oli ainakin kauppoja jos ei muuta! Kyllä me jotain ostettiinkin. Mari osti sellasen hihattoman hupparin, sortsit ja caprit. Heidi topin, sortsit, urheilusukat ja lippiksen.
Ooteltiin tässä kun Mari sovitti TopSportissa tota hupparisysteemiä ja oltiin samalla makutuomareina! Piti ottaa pari ihkua kuvaa sovituskopin peilistä. ;) Tuolla vasemmassa yläkulmassa oli tosi hauskoja noi huomautukset: "Hyvältä näyttää!" No, siitä ei oo epäilystäkään, koska me! ;) Eiku täh. 

 Tultiin pois Emmin isän luokan kanssa, jotka oli Jyväskylässä luokkaretkellä, joten säästettiin 14,90€ paluulipusta. Oli kyllä toisaalta aika elämys olla vitosluokkalaisten energisten lasten kanssa linja-autossa puoltoista tuntia... :D
Ei oltu varma löydettiinkö me oikee bussi, joten Emmi meni sivummalle selvittämään asiaa isänsä kanssa. (Sivummalle sen takia, että se kuulee jotain kun selitettiin taas, perus sinänsä...) Selvittiin ilman pahempia tilanteita, vaikka niitäkin kyllä oli ja olihan tämä reissu taas näitä... xd

Mentiin sitten tän jälkeen syömään Veeralle ja Elisalle edelleen hyvässä seurassa. Oli pitkä päivä, Heidi tuli kämpille aika lailla 12 tunnin päästä siitä kun se lähti. :D 

EMMIN SYNTTÄRIT

Meijän Emmistä tulee täysi-ikäinen tässä viikonloppuna, joten pakkohan sitä oli juhlistaa! Keksittiin sille viime vuonnakin yllätys ja mietitiin, että pystytäänköhän laittamaan tänä vuonna paremmaks, mutta onnistuttiin kyllä niin täydellisesti ;) Emmi ei siis tienny mitään mitä tuona päivänä tapahtuu, kerrottiin sille vaan, että pysyy kotona, niin tullaan käymään. Mentiinkin sitten Veeran autolla Emmiä hakemaan, kaapattiin se kyytiin ja lähettiin ajelemaan kohti määränpäätä. 

Soitettiin automatkalla meidän biisi Emmille, eikä se tienny siitä mitään. Sen reaktiot oli aika mielenkiintosia: ensin se näytti siltä, että joo alkaa ihan kun perus biisi. Sitten se alko näyttää siltä, että ei tää kyllä tuu mistään radiosta... Sitten alko tulla semmoset sanotukset, että ne alko olla jo niin suoraan meidän elämästä että sitten Emmi tajus että me lauletaan siinä. Ja sen jälkeen se tais taas vaihteeks itkee ja nauraa yhtäaikaa, ollaanhan me niin ihania. ;) ♥ Ilmeisesti onnistuttiin hyvin, koska Emmi tykkäs:) #mummitykkää (joo siis älkää kysykö, tää on niin tyhmä juttu, mutta oli pakko laittaa.... xd)

Eka varsinainen etappi oli kuitenkin kiinalainen ravintola! Ei ihan heti löydetty sitä paikkaa, vaan kierreltiin hetki ympäriinsä kunnes Mari huutaa "Kattokaa tuolla ylhäällä! Siellä se on! Ei, Emmi älä sä kato!!" Emmi kerkes kuitenkin nähhä sen "kiinalainen ravintola"- kyltin siellä ja sitten se ei kestäny XD Tää kiina-juttu on vähän tämmönen sisäpiirijuttu, joten Emmin nauru kohtaukseen oli ihan syynsä;) Kuvattiin tuo Emmin reaktiot tuosta kappaleen kuuntelemisesta kokonaan videolle, mutta jos ois osattu aavistaa millasen kohtauksen Emmi saa tosta kiinalaisesta ravintolasta, niin ois kyllä ollu kamera lähellä ja REC päällä! Se pisti melkeen jopa paremmaks kun sillon aiemmin! :DDD
Mari oli käynny kiinalaisessa pari kertaa aiemmin ja Heidille tää oli eka kerta. Samoten tälle synttärisankarille, mutta päättelitte sen varmaan jo tosta Emmin reaktiosta. ;) Toi ruoka oli kyllä tosi hyvää! Aina aluks on vähän epäileväinen kaikkee eksoottista kohtaan, mutta kerrankin sai yllätyä positiivisesti. Ja turvallinen ruokapaikka Heidille, koska kiinalaisessa ruuassa ei käytetä maitoo, niin se sai syödä ihan kaikkee :) Melkeempä vois mennä joskus toistekin! Voi miten taivaallisen parhaita ne kanat oli... Osais itekkin tehä samanlaista!

Sitten seuraavaks suunattiin keilaamaan! Emmi vähän aavisti jo aiemmin, että mentäs sinne, mutta me ei myönnetty sille mitään;) Oltiin aika mestarikeilaajia ja koko ajan tuli täyskaatoja vai miten meni.... Eiku kyllä niitäkin löyty ja pääasia, että oli hauskaa vaikka keilat ei aina kaatunukkaan:D
Ja Mari yritti syödä puikoilla, mutta lopulta se luovutti ja kaikki olikin sitä mieltä, että me ollaan syömässä vielä huomennakin, jos Mari ei ala käyttää haarukkaa... Aika samanlainen efekti kun yrittäs syödä keittoa haarukalla. :D

Ja sitten tuo alaoikea kuva. Sanotettiin siis se Arttu Wiskarin Mökkitie uusiks ja sitten maanantaina ruvettiin sitä porukassa äänittämään. Onneks oli musikaaliset kaverit apuna ja päästiin nitten treenikämpälle laulamaan vähän parempi laatusiin laitteisiin kun koneen mikrofoniin:D Ei kyllä laulettu lähekkään nuotilleen eikä aina edes samaan aikaan, mutta siitä biisistä tuli just hyvä. Lopuks sitten oli pakko ottaa biisin tekoon osallistuneiden kanssa yhteiskuva, joka oli kyllä niin 5/5! Kannessa vielä lukee:"Sisältää hiihtolinjan esikoissinglen." Tostakin hyvästä Emmi sai hirveen naurukohtauksen ja sitten oli vielä levyn sisässä sanotukset ja huippuartistien osoittamat kiitokset äidin veljen naapurin siskon kissan kaimalle tai jotain tätä rataa... 
Kaiken kaikkiaan siis huippu päivä ja saatiin ainakin meijän synttärisankari nauramaan (ihan niinkun sitä ei tapahtuis muulloinkin....) 

ONNEE VIELÄ TÄÄLLÄKIN EMMI-VELI! ♥♥

Keilajaamestarit yhteispotretissa:) Tiedättehän tytöt, että ootte rakkaita! ♥

Pari päivää on menny tässä pakkaillessa ja tänään vietetään viimestä iltaa Puttaalla. Huomenna aamupäivällä kevätjuhla, todistusten jako ja sitten kotia kohti! Se olis hei hei Pihtipudas pariks kuukaudeks:( Nyt on jo valmiiks ikävä kaikkia ihania ihmisiä, mutta onneks on kaiken maailman sosiaalinen media keksitty, junat ja linja-autot kulkee ja kohtahan sitä jo taas nähhään:) Kesä menee loppujen lopuks niin äkkiä ettei sitä edes huomaa. Mukava kuitenkin huokasta välillä koulun puolesta, niin toivottavasti on sitten taas intoo opiskella ensi syksynä:)

Hyvää kesää kaikille lukijoille! Toivotaan, että se kesä sieltä vielä tulisi:) Ja onnea kaikille valmistuneille ja ylioppilaille, nyt on aihetta juhlia! :)

-Mari&Heidi

Thanks for the memories

Moi taas! Nyt on tullu postauksia vähän tiuhempaan tahtiin, kun on tullu jotain kuviakin ikuistettua, johon otsikko tavallaan viittaa. =)

Ensinnäkin Suomi pääs mitallipeleihin jääkiekossa, joten sen kunniaks: 

Ekojen hellekelien päätteeks tulikin kunnon ukonilma. Mari huus Heidille, että tulla kattomaan, kun sen huoneen ikkunasta näky miten tuo iso, paksu sähköisesti varautunut pilvi vyöryi kirkkaan taivaanrannan päälle! Oli kyllä yhtäaikaa ihan älyttömän siistin, mutta myös pelottavan näköstä, koska näytti ihan siltä, kun se veis kaiken valon ja peittäs meidät alleen. No, tavallaan se teki niin vähäksi aikaa.
Saatiin kuunnella kunnon jyrähtelyä ja salamoiden (naurettiin, että ei voi varmaan kirjottaa salamien:D) välähtelyä. Niitä oli kiva katella oven suussa sitten, kun se oli menny jo kauemmaksi ja ei kuulunu enää jyrinää, mutta taivaanranta välähteli edelleen. Mutta sillon kun se ukkonen on päällä, niin ei sillon tuu mieleenkään avata ulko-ovea tai ikkunaa, kun on tullu kuultua juttuja, että salama on tullu ovesta tai ikkunasta - voihan se tulla pistorasiankin kautta tai melkein mistä vaan. Ja se saa paljon aikaan tuhoa osuessaan johonkin...
Ei se ukkonen mikään kiva ole, koska se on niin älyttömän suuri luonnonilmiö. Toisaalta tietää, ettei sille mahda mitään, mutta juuri sen takia se on myös pelottava. Tietää, ettei se todennäköisesti mitään tee ja on turvassa, mutta ei se mitään parhaita luonnonilmiöitä ole... :D

Koeviikko alkoi eilen ja Marilla loppuukin se tänään äikän kielioppi- ja esseekokeeseen. Ei huono vai kuinka?! KESÄLOMA!  Heidillä alkaa koeviikko maanantaina ja loppuu tiistaina enkun kokeeseen. Lähetäänki sen kunniaks Emmin kanssa Jyväskylään ainakin näillä näkymin heti kokeen jälkeen. :) Veljet kaupungissa, kuulostaa siltä ettei kuulosta hyvältä eiku. 

Musalinja ja yläasteen valinnaisen musiikkiryhmät soitti ulkoilmakonsertin yläasteen pihassa, ja oltiin tänäkin vuonna kuuntelemassa sitä. Tänä vuonna siellä oli vähemmän lukiolaisia, mutta oltiinpahan me ainakin! Hyvin ne soittaa, joten mikäs siinä kuunnellessa kun oli niin lämmin ilmakin.
Satomi tuli sitten selittää meidän kans kaikkee, ja se rupes pelleilemään kaikkien aurinkolaseilla - se sovitti Emmille tollasia omia aurinkolasejaan, jotka se oli kuulema ostanu kahella eurolla Halpahallista. (Y) Aika tyylikkäät hei! Ne oli kyllä aika isot, joten ei ne pysyny oikein päässä. :D

Käytiin taas rannalla ja aluks siellä oli ihan aurinkoista, vaikkakin vähän tuulista, mutta tuulikaan ei ollut kylmä. Käytiin uimassa pari kertaa - vesi oli lämmennyt tosi paljon maanantaista talviturkin heitosta! Ei pistellyt enää jalkoja ihan kuin olisi käynyt lumihangessa pyörimässä, vaan siellä pysty olemaan. Pikkutytöt räiskytti meidän päälle vettä, kun ei heti hirvitty uskaltautua veteen... :D Elisa sai sätkyt ja juos melkeen takasi laiturin päähän XD

Luultiin, että Elisa oli menny rannalle heti kun joutu, joten lähettiin sitten kun tultiin lenkiltä ja oltiin käyty syömässä. Sitten todettiin, ettei se Elisa oo siellä. Saman tien soi puhelin, ja se sano että se päättikin jäädä oottamaan meidät. No, me oltiin kuitenkin jo siellä, niin Elisaa ootellessa otettiin muutamia kesäsiä kuvia :) Meillä on aina oma vakiopaikka tuolla rannalla, ollaan sopivasti sivussa kaikesta hälinästä ja saadaan omaa rauhaa! Kuitenkin aurinko meni pilveen pitkäks aikaa ja sitten tuuli alko tuntua märällä iholla kylmältä. Lähettiin sitten pois vähän ajan päästä. Heidi jutteli taas elottomille asioille, mm. se yritti puhumalla saada pilvet pois auringon edestä tai auringon pois pilvien takaa, puhu se myös vesipullolleen, aurinkolaseilleen ja tais se pyyhkeelleenkin jotain selittää... :D

Mutta hyi, siitepölyjä oli kertyny tohon rantaveteen... Mentiin sitten kuitenki suihkuun kämpillä - varsinkin Heidi haluaa pestä heti siitepölyt pois hiuksistaan. Mutta onhan sitä joka paikassa, joten joka ilta pitää ennen nukkumaanmenoa pestä hiukset, ettei oo yöllä nenä ihan tukossa.

-----

Nämä on vähän vanhempia kuvia, viikon takaa. Oikeesti sillon oli niin kylmä, että piti olla noin paljon vaatetta päällä... Oltiin siis treeneissä frisbeegolfaamassa, ja tuli pari muuttujaa - ei sentään niin rajuja kun viimeks, kun Heidi vetäs mahalleen muutaman kerran kaarella lennetyillä ilmalennoilla ja muutenkin telo itteään. 

Kattokaa nyt ihan ensalkuun nää kuvat, jos sitten vaikka selitettäis vähän... 

Marille oli vesistöjä tarjolla ja frisbee lensi yhteensä kolme kertaa jorpakkoon XD Ekalla kerralla makasin tuolleen mahallaan ja sain noukittua sen frisbeen käsin pois. Seuraavalla kerralla piti ettiä jotain kättä pitempää ja heti kun sain sen pois sieltä rapakosta, niin enkös seuraavalla heitolla heittäny sen sinne takasin.... Rapakot vaan heilahti :D Heidi ja Emmi ei kestäny eikä sillä, että en olis itekkään yhtään nauranu :DDDD





























Keksittiin viime vuonna kätevä avaimen kuljetustaktiikka, kun piti ruveta kulettamaan aina lenkillä avainta mukana ja kun alko olla niin vähän vaatetta lämpimillä keleillä, ettei ollut taskua mihin laittaa se. Kieltämättä aika kätevää, vaikka itse sanotaankin. Tuolta se ei pääse putoamaan, ja jos kengän nauha sattuu kahdesta solmusta aukeamaan, niin sen kyllä huomaa! ;)

 Ja tänään käytiin taas - yllätys, yllätys - vähän rannalla porukalla! Emmi jäi tosin tekee treenin ja lukee kokeisiin, kun sillä oli koulua eri aikaan kun meillä eikä se olis joutunu matkaan. Tällä kertaa lähettiin testaa Niemenhäikän rantaa, joka on kauempana keskustasta, joten siellä ei ollut ketään muita kuin me. Saatiin olla ihan rauhassa :D Sinne on vaan kätevämpi mennä autolla kun pyörällä, vaikka ei se pyöräkään mahdotus ajatus ole. Kuitenkin kävi helpommin ja ei mennyt niin paljon aikaa siihen. Me ei oltu käyty aiemmin tuolla rannalla, mutta Veera ja Elisa on käyny. 

 Hyi että, siellä oli paljon kylmempää vettä kun Hiekan rannalla! Ja siellä oli paljon kylmiä ja lämpimiä kohtia, kun vesi oli sekottunu vähän eri tavalla. Kyllä siihen tottu, mutta aina kun meni uudestaan veteen, niin joka kerta kirpas ihan yhtä lailla! Piti uida tosi äkkiä ;) Elisa ja Mari lähti eka testaa hyppytornia, joka oli epäloogisesti keskellä järveä! Sinne piti siis mennä uimalla. 

 

Tuolla on 3m korkein hyppymahdollisuus. Viime kesänä Heidi hyppäs kolmosesta Sonkajärvellä, mutta toista kertaa se ei oo aikonu sitä tehdä, koska se meinas tukehtua veteen kun unohti pitää nenästä kiinni... :D Nyt Heidillä oli ongelma hypätä yhdestä metristä, joka oli kyllä säälittävän matala. No, kyllä se sieltä hyppäs ja sitten rimpuiltiin laiturin sivua, jossa ei ollut portaita, ylös. Lopputulos oli naurua, epätoivosta kaverin auttamista ja jalat ruvella. Tai no, Heidi selvis ilman ruhjeita kun se onnistu kampeemaan ittensä sieltä siistimmin kun Mari. Tällä kertaa näin päin. :D Totta kai olis voinu uida toiselle puolelle ja mennä portaita pitkin ylös, mutta miksi suotta tekemään asia niin helpoksi... 

Sitten uitiin pois tuolta hyppypaikalta mutkan kautta hiekkasärkälle, jossa oli nilkkaan asti vettä. Se lähti yhtäkkiä viettämään kuin hissi alaspäin, kun tuli yhtäkkiä niin jyrkkää. Pakkohan se on olla, jos meinaa että pystyy hyppäämään kolmesta metristä. Sitten pelottaa aina testata pohjaa, kun ällöttää jos sattuu olemaan mutapohja tai jotain muuta ällöä siellä, tai sitten jos se on niin syvä ettei jalat yllä, niin sekin hirvittää - joten parempi vain uida niin kauan että jalka yltää varmasti pohjaan. Sitten Heidi ui "karille" ja sen maha otti kiinni siihen hiekkasärkkään. Totta kai maha ensin, koska se on isoin.... ;) Sitten se rimpuili sieltä pystyyn, kompastu saman tien ja lens mahalleen siihen nilkan syvyseen veteen. Ei ainakaan Marin kanssa naurettu yhtään... :DDD 

PS. Tämä on tärkeä huomautus joten lukekaa tämä! (En muuten kestä tätä, joten tekään ette varmaan kestä:DDDDDDD) Mutta siis Heidin kymmenenvuotias pikkuveli Aki luki tuon meidän Red Bull-postauksen, ja se oli syvästi loukkaantunut kun ei oltu mainittu siitä yhtikäs mitään! Se oli nimittäin kiivenny sinne samaan kohti mihin minäkin, ei silläkään oo paljoo päätä pakottanu! Siis yleisökin sai kokeilla sitä kiipeemistä niitten kisastarttien välissä.
Sitten se oli ollu jo melkein siellä ylhäällä ja kattonu alas, äiti oli vilkuttanu sille, se oli luullu että se tarkotti sitä, että tulla alas ja sekös oli lähteny laskeutumaan!! Sitten äiti oli huutanu sille että en minä käskeny tulla alas, vaan vilkutin sulle! No, se oli sitten lähteny kiipeemään uudestaan ja oli se sinne vingertäny! Ihan uskomaton :DD Oli sillä sitten seuraavana päivänä pohkeet kipeet, mutta en ihmettele yhtään xd
Se sano, että jos en mainitse sitä seuraavassa postauksessa, niin oon pahoissa vaikeuksissa kun tuun seuraavan kerran kotiin. XD en kestäny....

- Mari&Heidi

Summer is here ♥

Heitettiin tyttöjen kanssa talviturkki!
Veera otti huipun kuvan, joten kiitos siitä! Mutta eihän hyvistä kuvattavista saa huonoa kuvaa eiku ;) no hahhah :D
Viime vuonna me heitettiin viikko myöhemmin, kun pidettiin Emmin synttärikemuja.
Siitä on enemmälti täällä. Ihan huippua! :D
Vielä on Emmin synttärikemujen suunnittelu vähän vaiheessa, mutta ootahan vaan veli, kyllä me jotain yhtä uniikkia keksitään vielä! Vaikee kato pistää enää paremmaks! ;)

Oli muuten aika kylymää vettä.... :D

Seisottiin laiturilla ja taputeltiin jalkojamme, kun niitä pisteli ihan kuin talvella olis käyny pyörimässä lumihangessa suoraan saunasta tai jotain vastaavaa. :D
Kohta sitten: "Hei, juostaanko tuonne rantaan?"
No totta kai kaikki sitten hyppäs takas sinne veteen ja kirmattiin vesi roiskien!
Todettiin taas Marin kanssa tuota talviturkkia heitettäessä, että "On tää ainakin turvallisempaa kun sinne mäkihyppymäkeen kiipeeminen." :DDDD
Siihen on hyvä vedota nykyään. xd 

Ei ollu vähään aikaan kuuma, mutta tuli tosi äkkiä lämmin ja bikinit kuivu nopeesti kun oli niin aurinkoista. :D
Ei taideta mainita enempää siitä imettämisjutusta, jonka Emmi totesi... 

mutta sitä ei kyllä kestäny XD 

Olihan meillä toki vähän ruokaakin mukana, kuinkas muuten ;)
Elisa oli tehny sushia, maistettiin ekaa kertaa!
Oikeestaan se ei maistunu oikein millekään, toi levä maistu ihan pahville ja hais ihan mädäntyneelle rehulle. XD Hyvää ruokahalua.... :D
Ja sit oli viinirypäleitä, kurkkuja, kuivattuja hedelmiä ja semmosia pikkusia suolakeksejä=)

Potkiskeltiin vähän jalkapalloo, otettiin arskaa, syötiin yhessä ja nautittiin oikeestaan ensimmäisistä hellekeleistä porukalla. Tosi ihanaa ♥

Ja tämmösen päivän kruunaa se, että menee rannalle pyörällä. Vaikka oiskin käytössä auto, niin jos on mahollista niin mieluummin haluaa mennä pyörällä ja nauttia siitä kelistä, mukavasti käy tuulenvire siinä samalla eikä tarvii tukehtua autoon :) 

Ja totta kai ollaan ulkoilmaurheilijoitakin, mutta kukapa nyt ei hyvässä säässä haluaisi olla ulkona :) Me on kyllä totuttu olemaan siellä myös huonolla kelillä, mutta on näitä kelejä ootettukin! =)

Kesä on fiilis, ei niinkään vuodenaika! Vaikka onkin kyllä tuo jälkimmäinen.... :D

Elisa istu Marin pyörän ritikalla, joten se oli taas tällee summa summarum yhtä kuin katastrofi. No, ajo ne suurimman osan matkasta ihan suoraan, mutta sitten alko näyttää ja tuntua siltä, että se pyörä on ihan vinossa ja katkee varmaan kohta. xd 

Sitten tuli vähän ahasta, kun rekka oli parkkeerannu meidän oikopolun kohalle (joka ei itse asiassa oikassu yhtään, perus aina: "mikä kesti?" "mentiin oikoreittiä..."), joten Elisa ja Mari ei mahtunu ja ne oli siellä puskassa. Mä ajoin sitä polkua pitkin eeltä ja Veera ootti meitä siellä ja ihmetteli että miks meillä kesti niin kauan. 

Sitten kuulu hirveetä huutoo ja heti perään naurua sieltä jostain pusikosta ja nähtiin paremmaks lähtee vaan sinne rannalle ettei jouduta mitenkään osalliseks siihen. xd

Kyllä ne selvis sieltä, vaikka aika huteralta se meno lopussa näytti. :D

Enää pari viikkoo :o Taas tulee tämmönen haikee olo eikä haluais lomalle, vaikka ei me koulussa haluttaiskaan olla! Mutta kesällä on taas kaikkee kivaa tulossa, joten on siinäkin oottamista =) Mutta Emmikin lähtee syksyllä.... Onneks sitä kerkee nähä vielä parisen viikkoo koulun alkamisen jälkeen. :)

Mutta ei mietitä nyt sitä, vaan eletään täysillä nämä pari viikkoo ja siirrytään sitten kesälaitumille! Mut itse asiassa meidän kesäloma alkaa tossa koeviikolla, kun ei oo kummallakaan kun yhet kokeet.... :D Jaksas vaan panostaa tuohon enkun kielioppikokeeseen, joka ei oo oikein mun vahvuuksia. Ainut koe kuitenkin, niin lähinnä nolo jos siihen ei jaksa lukea. :D 

PS. Sori jos tämä viimenen tekstipätkä on jotenkin epäloogisesti järjestäytynyt, koska tekniikka ei taaskaan ollu mun puolella. Se oli sillee niinku halusin luonnoksena, mutta auta armias kun esikatselin tota - ei varmasti totellu! No, pikkuvikoja. :) 

- Heidi

Red Bull 400 Puijo

Oltiin viime lauantaina Puijolla vähän hullummassa urheilutapahtumassa. Kyseessä oli siis Red bull 400, josta mainittiinkin jo aiemmin. Saatte nyt ehkä kuvien myötä jotain käsitystä tästä tapahtumasta:)

j ä r k y t y s ..... Onhan tuolla Puijolla tullu käytyä monestikin aiemmin, mutta ikinä ei oo ajatellu miten korkeella tuo mäkihyppytorni on, koska ei todellakaan oo ollu aikomus kiivetä sinne. Nyt heti kun astu autosta ulos alko hakee katseella tuota tornin huippua, mutta eihän sitä edes näkyny sieltä puiden takaa. No, sitten kun käveli vähän eteen päin, niin sieltähän se huippu alko pilkistää. Marillahan oli se viimenen osuus ja se järkytty ihan toden teolla tuosta korkeudesta. Se oli eka kerta tuona päivänä, kun pakokauhu meinas iskee:D Mutta sitten kun alko tottua ajatukseen, että sinne on pakko mennä, niin ei se tuntunu enää niin kamalalta. 

Miesten alkueriä. Niillä oli siis kuus erää, joista sitten valikoitu 30 parasta finaaliin. Erissä ne ei juossu ihan vauhtimäen ylös asti, vaan maali oli siinä alastulorinteen yläosassa. Finaalissa sitten ylös asti ja voin vaan kuvitella ne hapot:D 

Juu, siellä se maali häämöttää... Ja tuo nousi ihan kirjaimellisesti taivaisiin asti! 

Viimesten osuuksien juoksijoiden (vai pitäiskö sanoa kiipeilijöiden, koska se ei todellakaan ollu juoksua! xd ) piti mennä omille lähtöpaikoilleen tuota rataa pitkin. Me lähettiin sitten kahestaan kipuamaan sitä ylös ja tajuttiin miten jyrkkä se mäki on! Maasta käsin tai tästä kuvasta ei saa mitään käsitystä siitä jyrkkyydestä, mutta kuvitelkaa melkein pystysuora nousu, niin semmonen se oli! Selitettiin hirveesti ja oltiin ihan varmoja, että ei pystytä tuohon. Meijän keskustelu meni suunnilleen näin:
Mari: "Me ei pystytä tähän!"
Heidi: "Ei niin, ihan hirveetä! Ei! Kyllä me pystytään tähän!"
Mari: "Meijän on pakko pystyä! Ei katota alas. Me selvitään!"
Heidi: "Niin, kyllä me selvitään. Pakko kattoo alas. HUI! Me kuollaan... Ei, ei kuolla!"
Mari: "Me ei selvitä tästä....." XD Mutta niin me vaan hitaasti ja varmasti kiivettiin ylös päin:D 



Heidillä jäi omalle lähtöpaikalleen (suunnilleen tuossa keskellä numero 5:D) ja Mari jatko matkaa ylös päin. Heidin piti pidellä kiinni varmuuden vuoksi köysistä ja ettiä jalalle sijaa, ettei se lähteny valumaan alaspäin. Sitten kun pääs siihen kiipeemisrytmiin ja tajus miten on helpoin edetä, niin se kiipeeminen alko pikku hiljaa sujua. Hapot oli kuitenkin pilvissä jo tuossa vaiheessa, vaikka kisa ei ollu edes alkanu:D 

Me oltiin siis numero 5, niin osaatte kattoo kuvista oikeita tyyppejä. Tämä oli Reetan lähtöpaikka eli aika äkkiä oli tässäkin suunta ylöspäin. 

Ja sitten saatiin kisa käyntiin! Oli muuten aika siisti kattoo sieltä ylhäältä tuota lähtöö ja näytti ihan silti, kun kaikki olis ottanu varaslähdön, koska sen lähtösummerin äänen tuleminen sinne ylös asti kesti sen verran kauemmin:D Eevi laitto meijän viestin liikkeelle ja pinkas sen 100m alamäkeen.

Heidi ja Reetta vaihtamassa (edelleen nro 5, kolmas vasemmalta). Viissiin otti vähän voimille, koska heti seuraavassa kuvassa Reetta makaa mahallaan tuossa rinteessä:D ja vaihto tapahtuu tosi rivakasti kattokaas!! suunnilleen joutuu makaamaan kylellään tossa että saa ees sen kapulan :DD 


Heidi kipuaa tuossa oikeenpuolimmaisena. Toi vasemmalla puolella oleva ukkeli lähti vähä Heidin perään, otti kiinni, mutta Heidi roikkui sinnikkäästi perässä ja ne tuli yhtä aikaa viimeseen vaihtoon. Itse asiassa juttelin tuon miehen kanssa kun se sattu olemaan mun vieressä kun nökötettiin ainakin vartti ennen kisan alkua tuolla rinteessä ja pelotti ihan "sikana" niin oli pakko ruveta juttelemaan jollekin. xd nekin oli huumorimielellä tässä mukana ja niiden tavote oli yrittää selvitä ylös asti. Ne juhlisti niiden kaverin synttäreitä ja se kaveri oli laitettu vikalle osuudelle... :D 

Mari lähti viimeiselle osuudelle siis vähän tuon toisen joukkueen perään ja heti vaan vilkku päälle ja ohi! Sieltä Marin voi ehkä bongata kuvasta sininen paita päällä alastulorinteen alalaidassa. Alussa tuntu ihan helpolle, mutta samaa ei voinnu sanoo enää 50 metrin kohdalla. Alko jalat painaa ja viimeset 20m tuntu siltä, että jalat ei liiku yhtään, mutta silti ne vaan vei maalia kohti. Ja toinen joukkue pysy takana eli ei oltu edes viimesiä!:D Ei oo koskaan hapottanu noin paljoo, mutta siisti kokemus oli! 

Ja nämä näköalat sieltä ylhäältä! Niin siistiä! Sen voi kyllä sanoo, että ei meistä kummastakaan olis mäkihyppääjäks:D Ei tuon osuuden aikana edes pelottanu yhtään, koska yritti vaan täysillä painaa maalia kohti. Ja se tunne sitten kun sai nostua siihen maalikorokkeelle! 

Tuolta ylhäältä pois tuleminen oli ihan pahin! Jalat oli ihan hapoilla ja ne täris ja sitten piti kävellä semmosia ritilärappusia seuraavalle tasanteelle ja niistä näky suoraan ihan maahan asti.... Ei oo koskaan varmaan pelottanu niin paljon, kun sillon. Puristin sitä kaidetta tiukasti ja yritin varovasti tulla alas. Yks järjestäjä kysyy: "Pääsetkö sinä alas?" Mari: "Kyllä minä pääsen" Järjestäjä: "Ota nyt kunnolla siitä kaiteesta kiinni tai en uskalla laskee sinua ollenkaan alas!" :D Siitä mä vaan selvisin ja onneks loppu matkan pääs menemään hissillä. Se hissi oli jo täynnä miehiä ja mä meen siihen kysymään, että vieläkö mahtuu kyytiin. No, sinne mahtu vielä ja änkesin sinne ukkojen keskelle. Oon ainoona tyttönä siellä, mutta eipä siinä kukaan puhunu mitään kun kaikki vaan puuskutti hirveesti. Kohta yks niistä tokaisee "Mikäs sitä poikia noin hengästyttää!" Haha, ihan pojastahan sitä käy:D

Sitten Heidi tuli vastaan, kun se oli jo pääsy pois sieltä mihin sen osuus loppu ja taas alko hirvee selitys "Me tehtiin se!" "Vähänkö siistiä!" "Hapottaa!" "Ihan huippu fiilis!" "Me pystyttiin siihen!" :D Tunne oli siis jotain niin hullua! Sillä hetkellä tuntu, että ei enää ikinä tämmöstä, mutta sitten kun pääs kotiin ja alko muistella tätä koko päivää ja varsinkin sitä kiipeemistä, niin eiköhän sitä tullu jo tokastua, että ens vuonna sitten uudestaan ja koko 400m! xD

Heidi makas vähän aikaa vaihettuaan kapulaa Marin kanssa ja sitten joku mies tuli sanomaan, että kun suinkin kykenee, niin nousta ylös. No, mulla oli niin voittajafiilis että mä pystyi siihen, hitto vie - mä tein sen! Tässä mä nyt oon! Pyysin järjestäjäliivi päällä olevaa tyttöä ottamaan musta kuvan, ja se otti sitten useemman. Hymy herkässä vaikka hetki sitten luuli ettei selviä hengissä. :D 

                

Sitten joku ihme kaksmetrinen juippi tuli tuohon, että tuun sun kanssa kuvaan! Se selitti jotain, että on joku tuon tapahtuman pääjehu tai jotain, en tosiaan tiiä yhtään... :D Olin just päässy tonne ylös ja oli varmaan adrenaliinitasotki niin korkeella että en ees varmaan tajunnu mitä mulle sanottiin xd Tuntu kyllä että oon joku pikkulapsi tossa kainalossa... noo mikäs siinä :D

Nämä on jo alastuloreitin varrelta. Tultiin nuita Puijon rinteen portaita ja nekin oli tuommosia ihania ritiläportaita ja niissäkin pelotti kun näky läpi maahan, vaikka se tosiasia olikin melko tuoreessa muistissa, että me selvittiin tuosta äskeisestä touhusta joten ei tän pitäs olla enää siihen verrattuna kovin pelottavaa. :D Itse asiassa on alotettu tähän vetoominen monessa muussakin asiassa, jota joku yrittää kyseenalaistaa: "No ei kai tää nyt mitään oo siihen verrattuna että on noustu mäkihyppyrinne ylös! Kyllä tää turvallisempaa varmasti on." :DDD

Nämä kuvat on otettu "Red Bull 400 Kuopio" Facebook-sivulta, eli osoite sinne käy https://www.facebook.com/events/448891185244017/?ref=ts&fref=ts .

Meillä ei itellä oo kuvia tuolta rinteestä otettuna, joten sen takia nämä kuvat havainnollistamaan tätä silkkaa hulluutta, joka oli silti niin huippua! 

Tämä on tosi mahtava kuva otettu sieltä mäkihyppytornista päin. Tää havainnollistaa jollain tapaa tätä ylämäkijuoksukisan rakennetta ja samalla sitä järetöntä jyrkkyyttä. Toisaalta tää kuva valehtelee, koska tästä ei edes tajua ensi katsomalla miten jyrkästä rinteestä on kyse. Pitää ensin hahmottaa tätä vähän aikaa, mutta sen takia me kirjoiteltiin teille havainnollistamisen avuksi tuonne kuvaan muutamia juttuja, joita selvennetään:

1. osuus: Se oli alamäkeen. Heidin piti aluks olla sillä, ja se petty ihan totaalisesti kun sai tietää tuolla, että se ei saa nousta yhtään. Ja ajettiin tänne puoltoista tuntia sen takia, että juoksen 100m alamäkeen... Eeviltä kuitenkin poistettiin viisaudenhammas viikolla, ja se ei ollu tehny yhtään treeniä sen jälkeen ja sillä oli edelleen tikit suussa. Sen äiti alko hätäillä, että mitä jos ne repeää ja alkaa tulla verta suusta tuolla rinteessä. Vaihettiin sitten paikkoja, ja minua ois ehdottomasti jääny harmittamaan, jos en ois kokenu tuota, mutta varmasti Eeviäkin harmitti. Ens vuonna sitten lähetään siihen yksilökisaan vai mitä? ;) 

2. osuus: Se oli tuon alastulorinteen alalaidassa, eli se osuus alotti tuon ylämäkeen kiipeämisen. Reetta oli sillä osuudella. Mutta senkin osuus oli jo jyrkkä.

3. osuus: Heidin osuus. Ja tässä kuvassa kolmannen osuuden juoksijoita ei edes näy, koska tuo rinne on niin seinäjyrkkä. On vaan merkitty tuohon, että jossain siellä se Heidi on. Mutta 2.osuuden ja 4.osuuden välissä on väliä 200m, joten voitte vaan kuvitella jyrkkyyden. Heidin vaihtopaikka oli hankalin, koska se oli ainoa, joka ei voinut kuvitellakaan seisovansa. Se oli koko ajan pitäny kiinni niistä köysistä, jotka tuohon rinteeseen oli laitettu helpottamaan nousemista, koska tuo mäen muovimatto on tosi liukasta eikä siitä pääsisi ylös ilman niitä köysiä. Ja Heidi oli kuitenkin jo aika ylhäällä, joten sekin aiheutti pelkohappoja jalkoihin. :D Piti yrittää ettiä jalalle sijaa köysistä ja kököttää siellä puoliks kyljellään, niin jyrkkä se oli.

4. osuus: Marin osuus. Eli nämä nousi ihan sinne ylös, mistä mäkihyppääjät lähtee tulemaan alas. Ei niilläkään hyppääjillä kyllä paljoa päätä pakota.... :D Ja Mari on merkitty myös tuonne, siellä se pönöttää! 

Heidin osuus alko tästä kohti. Itse asiassa Heidi onkin tuon miehen takana jossakin. Oli kyseessä sekaviesti (4x100m) ja me oltiin ainut naisjoukkue. Parissa joukkueessa oli mukana nainen, mutta muut oli miehiä. Mentiin ilmottautumaan, niin ne kysy meidän joukkueen nimeä. Oltiin muuten supersuksijat! Se oli järkevin meidän vaihtoehdoista, joista olikin viime postauksen lopussa... Toikin oli kyllä tarpeeks nolo :D No eiku just hyvä! 

Sitten se tyyppi tuumas: "Ainiin, te olettekin se naisjoukkue!" Oltiin vähän aikaa sillee että ollaanko me joku yleinen puheenaihe, ja todettiin: "Aijaa..." Sitten katottiin ilmottautuneet, niin naurettiin koska me oltiin tosiaan ainut naisjoukkue. Saatiin ainakin huomiota osaksemme siellä vaihtopaikoilla, kun ihmiset jututti meitä - todennäkösesti se oli jotenkin outoa? :D Ja Eeviä haastateltiin lähössäkin... :D Oottivat varmaan että millasiahan tyttöjä ne on, jaksaako ne nousta yhtään. Kyllähän me supersuksijat siellä vingerrettiin ihan kohtuudella ja ei oltu edes viimesiä siellä miesten seassa! ;) 

Heidi istu melko tarkalleen tässä kohti vaihdossa, tuossa heikosti erottuvan valkeen viivan kohalla. Eli oli se jo aika korkealla. :D 

Tämä kuva on ihan mahtavasta kuvakulmasta, koska tässä huomaa oikeesti tän jyrkkyyden kunnolla. Se oli ihan seinäjyrkkää, varsinkin siinä Heidin osuuden kohdalla, koska siitä kohtihan ne hyppääjät hyppää vielä yli, mutta siinä pitää ruveta jo aika jyrkästi viettämään alaspäin, että ne pystyy laskeutumaan siihen ja että vauhti pystyy pysähtymään. 

Näyttää, että taivaaseen nousee, mutta siltä se tuntuikin. :D 

Ja tässä tätä Marin osuutta... Kyllä alko jo pakokauhu tulla ennen kisan alkua ja itsesuojeluvaisto ilmotella olemassaolostaan... :D 

Miesten alkueriä. Ne nous kuule karsinnoissa tuohon alastulorinteen päähän, mutta ei tuota viimestä huippua. Ja sit ne nous vielä finaalin... :D Ja hei olympiavoittaja Iivo Niskanen tuossa keskimmäisenä kuvassa! 

Tämmösiä palkintoja siellä oli, aika siistejä vai mitä? ;) Ei me tosin saatu mitään palkintoo. :D 

Tässä meijän hieno joukkuekuva! ;) Naisenergiaa! Osallistuttiin tällä kuvalla myös semmosen kuvakisaan, jonka Red bull ja Rajala Pro Shop yhdessä järjesti. Ollaan ihan varmoja, että voitetaan se kisa, koska muut kuvat oli ihan surkeita (tai pälyjä kuten Eevi sanoo:D ) Haha, no oli siellä ihan hyviäkin kuvia joukossa. Itse asiassa ei tiedetä yhtään mitä siitä voi voittaa, mutta pikku vikoja:D

Tää oli siis tosi kiva päivä ja sattu vielä kesän eka lämmin ja aurinkoinen päiväkin tähän, niin kyllä kelpas viettää päivää Puijolla. Mukava tapahtuma, vaikkakin joiltain osin järjestelyt vähän tökki ja esim. ajanotto ei toiminu, joten meilläkään ei näy aikaa. Mutta se ei ole pääasia. Kunhan saatiin vaan pitää porukalla hauskaa ja ylittää itsemme! :)

-Mari & Heidi