Thanks for the memories

Moi taas! Nyt on tullu postauksia vähän tiuhempaan tahtiin, kun on tullu jotain kuviakin ikuistettua, johon otsikko tavallaan viittaa. =)

Ensinnäkin Suomi pääs mitallipeleihin jääkiekossa, joten sen kunniaks: 

Ekojen hellekelien päätteeks tulikin kunnon ukonilma. Mari huus Heidille, että tulla kattomaan, kun sen huoneen ikkunasta näky miten tuo iso, paksu sähköisesti varautunut pilvi vyöryi kirkkaan taivaanrannan päälle! Oli kyllä yhtäaikaa ihan älyttömän siistin, mutta myös pelottavan näköstä, koska näytti ihan siltä, kun se veis kaiken valon ja peittäs meidät alleen. No, tavallaan se teki niin vähäksi aikaa.
Saatiin kuunnella kunnon jyrähtelyä ja salamoiden (naurettiin, että ei voi varmaan kirjottaa salamien:D) välähtelyä. Niitä oli kiva katella oven suussa sitten, kun se oli menny jo kauemmaksi ja ei kuulunu enää jyrinää, mutta taivaanranta välähteli edelleen. Mutta sillon kun se ukkonen on päällä, niin ei sillon tuu mieleenkään avata ulko-ovea tai ikkunaa, kun on tullu kuultua juttuja, että salama on tullu ovesta tai ikkunasta - voihan se tulla pistorasiankin kautta tai melkein mistä vaan. Ja se saa paljon aikaan tuhoa osuessaan johonkin...
Ei se ukkonen mikään kiva ole, koska se on niin älyttömän suuri luonnonilmiö. Toisaalta tietää, ettei sille mahda mitään, mutta juuri sen takia se on myös pelottava. Tietää, ettei se todennäköisesti mitään tee ja on turvassa, mutta ei se mitään parhaita luonnonilmiöitä ole... :D

Koeviikko alkoi eilen ja Marilla loppuukin se tänään äikän kielioppi- ja esseekokeeseen. Ei huono vai kuinka?! KESÄLOMA!  Heidillä alkaa koeviikko maanantaina ja loppuu tiistaina enkun kokeeseen. Lähetäänki sen kunniaks Emmin kanssa Jyväskylään ainakin näillä näkymin heti kokeen jälkeen. :) Veljet kaupungissa, kuulostaa siltä ettei kuulosta hyvältä eiku. 

Musalinja ja yläasteen valinnaisen musiikkiryhmät soitti ulkoilmakonsertin yläasteen pihassa, ja oltiin tänäkin vuonna kuuntelemassa sitä. Tänä vuonna siellä oli vähemmän lukiolaisia, mutta oltiinpahan me ainakin! Hyvin ne soittaa, joten mikäs siinä kuunnellessa kun oli niin lämmin ilmakin.
Satomi tuli sitten selittää meidän kans kaikkee, ja se rupes pelleilemään kaikkien aurinkolaseilla - se sovitti Emmille tollasia omia aurinkolasejaan, jotka se oli kuulema ostanu kahella eurolla Halpahallista. (Y) Aika tyylikkäät hei! Ne oli kyllä aika isot, joten ei ne pysyny oikein päässä. :D

Käytiin taas rannalla ja aluks siellä oli ihan aurinkoista, vaikkakin vähän tuulista, mutta tuulikaan ei ollut kylmä. Käytiin uimassa pari kertaa - vesi oli lämmennyt tosi paljon maanantaista talviturkin heitosta! Ei pistellyt enää jalkoja ihan kuin olisi käynyt lumihangessa pyörimässä, vaan siellä pysty olemaan. Pikkutytöt räiskytti meidän päälle vettä, kun ei heti hirvitty uskaltautua veteen... :D Elisa sai sätkyt ja juos melkeen takasi laiturin päähän XD

Luultiin, että Elisa oli menny rannalle heti kun joutu, joten lähettiin sitten kun tultiin lenkiltä ja oltiin käyty syömässä. Sitten todettiin, ettei se Elisa oo siellä. Saman tien soi puhelin, ja se sano että se päättikin jäädä oottamaan meidät. No, me oltiin kuitenkin jo siellä, niin Elisaa ootellessa otettiin muutamia kesäsiä kuvia :) Meillä on aina oma vakiopaikka tuolla rannalla, ollaan sopivasti sivussa kaikesta hälinästä ja saadaan omaa rauhaa! Kuitenkin aurinko meni pilveen pitkäks aikaa ja sitten tuuli alko tuntua märällä iholla kylmältä. Lähettiin sitten pois vähän ajan päästä. Heidi jutteli taas elottomille asioille, mm. se yritti puhumalla saada pilvet pois auringon edestä tai auringon pois pilvien takaa, puhu se myös vesipullolleen, aurinkolaseilleen ja tais se pyyhkeelleenkin jotain selittää... :D

Mutta hyi, siitepölyjä oli kertyny tohon rantaveteen... Mentiin sitten kuitenki suihkuun kämpillä - varsinkin Heidi haluaa pestä heti siitepölyt pois hiuksistaan. Mutta onhan sitä joka paikassa, joten joka ilta pitää ennen nukkumaanmenoa pestä hiukset, ettei oo yöllä nenä ihan tukossa.

-----

Nämä on vähän vanhempia kuvia, viikon takaa. Oikeesti sillon oli niin kylmä, että piti olla noin paljon vaatetta päällä... Oltiin siis treeneissä frisbeegolfaamassa, ja tuli pari muuttujaa - ei sentään niin rajuja kun viimeks, kun Heidi vetäs mahalleen muutaman kerran kaarella lennetyillä ilmalennoilla ja muutenkin telo itteään. 

Kattokaa nyt ihan ensalkuun nää kuvat, jos sitten vaikka selitettäis vähän... 

Marille oli vesistöjä tarjolla ja frisbee lensi yhteensä kolme kertaa jorpakkoon XD Ekalla kerralla makasin tuolleen mahallaan ja sain noukittua sen frisbeen käsin pois. Seuraavalla kerralla piti ettiä jotain kättä pitempää ja heti kun sain sen pois sieltä rapakosta, niin enkös seuraavalla heitolla heittäny sen sinne takasin.... Rapakot vaan heilahti :D Heidi ja Emmi ei kestäny eikä sillä, että en olis itekkään yhtään nauranu :DDDD





























Keksittiin viime vuonna kätevä avaimen kuljetustaktiikka, kun piti ruveta kulettamaan aina lenkillä avainta mukana ja kun alko olla niin vähän vaatetta lämpimillä keleillä, ettei ollut taskua mihin laittaa se. Kieltämättä aika kätevää, vaikka itse sanotaankin. Tuolta se ei pääse putoamaan, ja jos kengän nauha sattuu kahdesta solmusta aukeamaan, niin sen kyllä huomaa! ;)

 Ja tänään käytiin taas - yllätys, yllätys - vähän rannalla porukalla! Emmi jäi tosin tekee treenin ja lukee kokeisiin, kun sillä oli koulua eri aikaan kun meillä eikä se olis joutunu matkaan. Tällä kertaa lähettiin testaa Niemenhäikän rantaa, joka on kauempana keskustasta, joten siellä ei ollut ketään muita kuin me. Saatiin olla ihan rauhassa :D Sinne on vaan kätevämpi mennä autolla kun pyörällä, vaikka ei se pyöräkään mahdotus ajatus ole. Kuitenkin kävi helpommin ja ei mennyt niin paljon aikaa siihen. Me ei oltu käyty aiemmin tuolla rannalla, mutta Veera ja Elisa on käyny. 

 Hyi että, siellä oli paljon kylmempää vettä kun Hiekan rannalla! Ja siellä oli paljon kylmiä ja lämpimiä kohtia, kun vesi oli sekottunu vähän eri tavalla. Kyllä siihen tottu, mutta aina kun meni uudestaan veteen, niin joka kerta kirpas ihan yhtä lailla! Piti uida tosi äkkiä ;) Elisa ja Mari lähti eka testaa hyppytornia, joka oli epäloogisesti keskellä järveä! Sinne piti siis mennä uimalla. 

 

Tuolla on 3m korkein hyppymahdollisuus. Viime kesänä Heidi hyppäs kolmosesta Sonkajärvellä, mutta toista kertaa se ei oo aikonu sitä tehdä, koska se meinas tukehtua veteen kun unohti pitää nenästä kiinni... :D Nyt Heidillä oli ongelma hypätä yhdestä metristä, joka oli kyllä säälittävän matala. No, kyllä se sieltä hyppäs ja sitten rimpuiltiin laiturin sivua, jossa ei ollut portaita, ylös. Lopputulos oli naurua, epätoivosta kaverin auttamista ja jalat ruvella. Tai no, Heidi selvis ilman ruhjeita kun se onnistu kampeemaan ittensä sieltä siistimmin kun Mari. Tällä kertaa näin päin. :D Totta kai olis voinu uida toiselle puolelle ja mennä portaita pitkin ylös, mutta miksi suotta tekemään asia niin helpoksi... 

Sitten uitiin pois tuolta hyppypaikalta mutkan kautta hiekkasärkälle, jossa oli nilkkaan asti vettä. Se lähti yhtäkkiä viettämään kuin hissi alaspäin, kun tuli yhtäkkiä niin jyrkkää. Pakkohan se on olla, jos meinaa että pystyy hyppäämään kolmesta metristä. Sitten pelottaa aina testata pohjaa, kun ällöttää jos sattuu olemaan mutapohja tai jotain muuta ällöä siellä, tai sitten jos se on niin syvä ettei jalat yllä, niin sekin hirvittää - joten parempi vain uida niin kauan että jalka yltää varmasti pohjaan. Sitten Heidi ui "karille" ja sen maha otti kiinni siihen hiekkasärkkään. Totta kai maha ensin, koska se on isoin.... ;) Sitten se rimpuili sieltä pystyyn, kompastu saman tien ja lens mahalleen siihen nilkan syvyseen veteen. Ei ainakaan Marin kanssa naurettu yhtään... :DDD 

PS. Tämä on tärkeä huomautus joten lukekaa tämä! (En muuten kestä tätä, joten tekään ette varmaan kestä:DDDDDDD) Mutta siis Heidin kymmenenvuotias pikkuveli Aki luki tuon meidän Red Bull-postauksen, ja se oli syvästi loukkaantunut kun ei oltu mainittu siitä yhtikäs mitään! Se oli nimittäin kiivenny sinne samaan kohti mihin minäkin, ei silläkään oo paljoo päätä pakottanu! Siis yleisökin sai kokeilla sitä kiipeemistä niitten kisastarttien välissä.
Sitten se oli ollu jo melkein siellä ylhäällä ja kattonu alas, äiti oli vilkuttanu sille, se oli luullu että se tarkotti sitä, että tulla alas ja sekös oli lähteny laskeutumaan!! Sitten äiti oli huutanu sille että en minä käskeny tulla alas, vaan vilkutin sulle! No, se oli sitten lähteny kiipeemään uudestaan ja oli se sinne vingertäny! Ihan uskomaton :DD Oli sillä sitten seuraavana päivänä pohkeet kipeet, mutta en ihmettele yhtään xd
Se sano, että jos en mainitse sitä seuraavassa postauksessa, niin oon pahoissa vaikeuksissa kun tuun seuraavan kerran kotiin. XD en kestäny....

- Mari&Heidi