Ennen ja jälkeen vapun

Moi! (Laittakaa kommenttikenttään jos tämä fontti on liian pieni, sillä tää näytti isommalta luonnoskentässä!) Tällä kertaa saatte lukea ihan suhteellisen ajankohtaista asiaa, tsempataan nyt vähän tän ajankohtasen julkaisemisen kanssa! Vaikka mikäs siinä kertoo muutaman viikon vanhoja asioita, mutta sitten ei enää muista mitään muuta kun ne oleelliset asiat, joten niistä postauksista ei tuu väkisinkään niin "eläviä." Se on enemmän vaan kerrontaa, mutta jos postailis asioista melko heti niin muistas vielä tyhmiä päähänpistoja (mutta ne muistaa kyllä vanhana mummonakin jos ne on ollu niin tyhmiä:D) ja hauskoja juttuja mille on naurettu. Niillähän meidän on tapana näitä postauksia yrittää piristää. Kunhan osataan vaan tarpeeksi hyvin niitten juttujen taustat selittää, koska meille yks sana esimerkiks mursu voi tuoda mieleen monta jäätävän (niin kun tääkin sana:DDDDDD) hyvää juttua mieleen, mutta teille se on vaan mursu. Ryppyinen ja kärsäkäs olento.... Nojoo, keskitytään olennaiseen!

Oli siisti luku sivunkatseluita, oli pakko ikuistaa se! Nyt niitä on kyllä jo reippaasti yli, tästä huomaa miten paljon niitä kertyy päivässäkin :) 

Ennen vappua

Heidi heräs tuossa yks aamu... Se tuumi hiuksiaan takaa tunnustellen: "Mä oon tainnu nukkua aika rajusti... kun musta tuntuu ettei mulla oo takana hiuksia ollenkaan vaan ne on yhellä sykkyrällä." Heidillä on joka aamu hiukset takaa sykkyrällä, mutta näin tyylikkäästi ne ei oo vielä ollu: tuollahan on ihan tuommosia sormenpään kokosia takkupesäkkeitä! Sitten Mari tulee huoneestaan, kello on hädintuskin puolta kaheksaa?: "Eikä! Vähän hirvee toi sun pää! Älä, älä!! Älä koske siihen! Se on ihan kun harakanpesä! Tuosta on pakko ottaa kuva!" Kiva hei.... :DDDD No on nuo kieltämättä aika tyylikkäät, uus tyyli. ;) Selvis yllättävän helposti kyllä ulkomuodostaan huolimatta! 

Oli lepopäivä ja ei jaksanu nököttää koko päivää sisällä, mutta ei voinu lähtee lenkillekään - koska oli lepopäivä ja sen tarkotus on nimensä mukaisesti levätä! Joten päätettiin sitten lähteä ala-asteen pihaan leikkimään! Nojes. Käytiin siellä ninjailemassa ja järkytyttiin, miten nössöjä me ollaan nykyään! Otettiin ihan hirveesti vauhtia kiikuissa ja pelotti ihan hirveesti! Siis miks pitää tulla joku itsesuojeluvaisto tai järki?! No, välillä tuntuu kyllä ettei oo kumpaakaan. Mutta kun pienenä hyppäs aina ihan täydestä vauhdista sieltä kiikusta ja otettiin kisaa et kuka hyppää pisimmälle. Ja oltiin kaikkia leikkejä että kaks keinu ja sitte muut juos ohi mahollisimman läheltä. Nyt on liian järkevä lapseen verrattuna (vaikka joskus tuntuu että on hädintuskin 5 vuotiaan tasolla) ja tajuaa miten vaarallista se on jos joku vaikka törmäis semmosesta vauhdista! Tai voihan ne riimut vaikka irrota ja lentää seinään... Syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen kehittyy eiku täh.
Mari kiipes tuommosen parkour-systeemin päälle. Se kiipes tuommosen päälle yhesti liikkatunnilla ja se ei päässy sieltä alas vaan se jäi jumiin sinne ja nökötti siellä.... 

Noniin, ja tämä! Tätä ei unohda koskaan. VAROITUS: Tulossa jotain niin naurukuolemaa että varautukaa.
Tästä on jo aikaa, tää oli ennen pääsiäistä mutta tää ei oo päässy tänne koska olemme viime aikoina postailleet ajankohtaisesti ja näimpä. Mutta siis, meillä on tiistaisin ja keskiviikkosin linjan treenien jälkeen heti liikkaa, joten me tullaan myöhemmin treeneihin ja alotetaan heti sen perään liikkatunti, ettei pahimmoilleen kerkiä hiki kuivaa ja tulla kylmä.
Me oltiin sitten ajoissa ja käytiin viemässä Antin puolesta pallot futiskaukalolle, kun meillä oli kaukalofutista. No, ulkona oli kylmä ja mentiin sisälle oottamaan, että pojat joutuu (eli siis yllätti ihan hirveästi, mutta ollaan ainoat tytöt Emmin kanssa, perus sinänsä jos ollaan me ja pojat).
Me mentiin eeltä ja Emmi jäi jotain sinne ulos. Sitten Mari istu tuon pöydän päälle - ja se levis sen alta! Mari ei ikinä unoha sitä tunnetta, kun se pöytä lähtee alta ja Heidi sitä tunnetta, kun se näkee koko tilanteen omin silmin. Sitten Emmi tulee just pahimman ryminän aikaan ovesta ja näkee Marin makaamassa maassa, pöydän rikkinäisenä ja Heidin nauramassa katketakseen. Eikös just sillon kaikki pojat tule pukuhuoneesta ja Anttikin on valmiina alottamaan liikkatunnin - ja meillä on ihan hirvee tilanne päällä siinä. Antti tuumi, että se ei oo ihan varma haluaako edes tietää mitä on tapahtunu. Oikeesti naurettiin niin paljon, että maailma sumentu hetkeks. Ja nauretaan sille vieläkin, niiin paljon. Sitä mielikuvaa ei unohda ikinä! Mutta hei ihan Marin puolustukseks, toi pöytä oli jo valmiiks rikki ja joku oli vaan nostanu sen pystyyn. Se ois hajonnu pikkulapsenkin alla... mutta se on vaan sivuseikka. Tästä on kiva naljailla Marille loputtomasti. XD
Ja ois ees loppunu tähän nää toilailut... Ruvettiin potkimaan palloo verkaks. Sitten Marin pallo meni kaukalon reunan yli ja se lähti hakemaan sitä. Heidi ja Emmi vaan jatko potkimista. Se kaukalon reuna oli vähän märkä, ja Marin lenkkari lipes kun se oli menossa siitä yli. Niinpä se yhtäkkiä kuulu älähdys ja se hävis näkyvistä - tällekään mielikuvalle ei voi lopettaa ikinä nauramasta. :DDD Heidi ja Emmi meinas taas kuolla nauruun, mutta sitten Heidi tuumi että pitäskö mennä kattomaan että kävikö Marille mitään. No, siellä se makaa asfaltilla selällään ja nauraa ihan hulluna. Mutta tuli sille mustelma jalkaan kuitenkin! Hieno hyppy, tosiaan. Onneks ei kuitenkaan käynny pahemmin! No, oishan se Mari voinu tulla pää eellä sieltä alas, mutta se ninjaili ittensä kyljelleen! Taitolaji sekin.

Tämä kuva on kotoa lenkin varrelta, oli niin lämmin ennen kun kelit kylmeni.

Mutta jatketaan äskeisestä. Me on siis oltu vaaraksi itsellemme viime aikoina. Varsinkin Heidi, mutta Marikin on saanut osansa tuon kaukalotapauksen osalta... :D Heti ekalla liikkatunnilla sählyssä Heidin polvi yliojentui väärinpäin, ja se oli seuraavat kolme viikkoa kipeä. Kävi se näyttämässä sitä terkkarille ja se patisteli sen päivystykseen. Kun se mainitsi sen olevan tarpeen "jos polvi täytyy kuvata" niin Heidi oli tajunnu tuijottavansa sitä terveydenhoitajaa suu auki... No, se sai samaisena päivänä samaiseen jalkaan viikko polvitapaturman jälkeen täydellä voimalla pallolle tarkoitetun potkun sääreen.
Siinä oli yheksän lenkkarin pohjakuvion kuvaa ja jumalaton mustelma - ja oli se kyllä kipeäkin. Jäi sen viikon tasotesti juoksematta, kun sääri tärähteli, pohje oli iskun jäljiltä krampissa vaikka isku tulikin sääreen ja polvikaan ei parhaita puoliaan näyttänyt. No, siksi meninkin käsipallon peluun sijasta salille, kun en sitä testiäkään voinut juosta. (Meinasin ruveta ninjailemaan siellä painojen kanssa mutta päätin etten koske mihinkään mihin ei oo pakko, koska oon siellä salilla koska oon niin rampa etten voi tehä mitään muuta, oon yksin joten on erittäin suuri todennäköisyys jäädä litistyksiin jonkin alle tai pudottaa jotain varpaalle, murtaa ne tai katkaista käsi, joten yritin olla suhteellisen rauhallisesti.)

Se lääkäri viänteli ja kiänteli sitä polvea vaikka miten - mutta piteli kiinni juuri siitä samana päivänä tärskyn saaneen säären kohdalta - ja polvessa ei tuntunut mitään, mutta purin hammasta koska en halunnut mainita siitä säärestä mitään, sillä tiesin sen parantuvan sillä mustelmalla. Ei kaikkien tarvitse tietää, miten tapaturma-altis toisinaan olen...
Kolme viikkoa meni, että polvi oli välillä kipeämpi ja välillä ei niin kipeä. Tuntui, että se lähtee alta jos varaa sen varaan tai tulee kova ponnistus. Liikuin kuitenkin, mutta automaattisesti sitä varoi enemmän. En uskaltanut testata, että lähteekö se alta, sillä se olisi voinut vain pahentaa tilannetta. Nyt se tuntuu jo paremmalta eikä ole enää sitä alta lähtemisen tunnetta, joten se taisi vain venähtää sen verran, että sen palaaminen entiselleen vei useamman viikon.
Mutta näiden lisäksi oli vielä ihan liikaa pienempiä tapaturmia, joten alkoi jo tuntua siltä, että jos joku haluaa henkivartijaksi, niin minun turvallisuuden varmistaminen alkaa käydä jo kokopäivätyöstä! Ja tästä Mari tietenkin innostu ja ehotti Heidiä hankkimaan henkivartijaks semmosen komeen lihaskimpun:D ei siis mitään taka-ajatuksia... ;)

Rico kävi trimmauksessa. Se oli ennen trimmausta tuommoinen peikko (sen ilme on ihan tämmönen: "Onks ihan pakko...") ja trimmauksen jälkeen se oli niin PIENI ja OHUT ja SILEÄ ja niin älyttömän söpö ♥ Nyt sillä on uus trimmaaja, joka ei nyhdä sitä ihan kaljuksi. Se entinen jotenkin repi sitä niin kovakouraisesti, koska nypittävä rotu, ja sillä oli aina korvanlehdet rupia täynnä. Sehän on ihan jo kärsimys koiralle, kun se on niin kipee joka puolelta ja se läiskyttää korvia kun niitä kutittaa. Ja meneehän koiraltakin jo ihan itsetunto nollaan kun kaikki karvat revitään ja Ricosta huomasi aiemmin että se oli trimmauksen jälkeen niin kipeä että se oli hirveän epäluuloinen, arka ja äkäinenkin kaikille. Tottakai kipu aiheuttaa sellaiset reaktiot. Onneksi löydettiin tämä uusi trimmaaja hyvästä vinkistä, ja nyt Rico on tosi nätti trimmauksen jälkeen mutta se ei kärsi siitä eikä siihen satu. :)

Suoritettiin molemmat operaatio vaatekaapin siivoaminen! Heidin huone näytti tältä operaation aikana, mutta kaikki löysi paikkansa ja jotain päätyi muovipussiin odottamaan, että sais vietyä ne kotiin. Mutta linja-autoon en niitä rupea raahaamaan, että odotan vaikka koulun loppumiseen asti että saan autokyydin suoraan kämpän pihasta kotipihaan. :D
Otettiin jo vähän kesäkampetta esille, vaikka nyt kyllä just kylmeni että höh. Mutta kyllä se lämmin vielä tullee!

vappuna

Heidi juoksi sen testin viime viikolla, kun muut juoksi sen aiemmin, mutta Heidillä oli noita tapaturmien aiheuttamia ongelmia silloin. :D No, tunnetusti Heidillä tulee verta sormesta. Otettiin siis maitohappoja verestä ja pistetään sillä piikillä, millä otetaan semmonen pieni verikoe sormenpäästä. Sitten se syötetään semmoseen pieneen koneeseen, joka ilmottaa paljon veressä on laktaattia eli maitohappoa. No, en saanu sitä paperinpalasta tuonne hanskan sisään, joten heti seuraavalla kierroksella ensinnäkin sen käden hanska jossa oli se sormi jossa oli reikä, oli ihan veressä ja toisella kierroksella jo toinenkin hanska vaikkei siellä ollut edes rei'itettyä sormea... :D
Sai kaikki neljä näytettä otettua samasta sormesta, kun sieltä vaan tuli aina verta! Tämän lajin harrastajalle ei ole kovin hyvä, jos pieni määrä verta alkaa pyörryttää tms. Tuohon on kyllä jo tottunu, että jos otetaan happoja, niin takuulla sitä verta sitten tulee koko treenin ajan ja laastari ois tarpeen. Jos ei oo laastaria, niin sitten kyllä on joka paikka punasena. Kuten nuo hanskat esimerkiksi. Liotin niitä kylmässä vedessä lavuaarissa. No hyi, se vesi kyllä kuvotti. Mutta ne on kuin uudet kun ne linkos vielä pesukoneessa! ;) Tämä on ihan normaalia, kyllä.

Oli vain aika mielenkiintoista yrittää viidessä minuutissa testin juoksemisen jälkeen joutua liikkatunnille pelaamaan sählyä, kun piti hoitaa kaikki vaatteen vaihtamiset sun muut yhdellä kädellä, kun se sormi vain vuoti verta... :D Lopulta päätin vaikka olis pitäny mennä jo tunnille, että syön! Se on tärkeempi kun tunnissa ajoille joutuminen. Antin piti hommata mulle laastari siihen sormeen, ettei koko lattia oo täynnä veritiploja.. :D Marilla oli sama edellisellä viikolla, kun pelasivat käsipalloa ja se tajus, että se pallo on ihan punanen... "Hei totaa, laastari vois olla tarpeen..." :D

Vielä saman päivän liikuntasuoritusten lisäksi pelattiin lukion ykköset vs. kakkoset vappusählyturnaus! Totta kai sielläkin piti olla mukana! No, pääasia oli saada juostua testi alta ja tehtyä ylipäätään treenit, nää sählypeluut oli tämmönen mukava lisä siihen. =) Hävittiin kylläkin ykkösille, mutta pääasia että mukana oli muitakin kun urheilijoita ja sellasiakin, jotka ei oo ehkä niin innokkaita sählynpelaajia. Ei sen niin vakavaa tarvinnu olla, ettei kuka vaan sinne ois voinu tulla! =) Kannustettiin kovasti kaikkia ja oli ihan mukavaa. Ja meillä oli siis RANTATEEMA, oli siellä aika mielenkiintostakin vaatetusta... :D Meillä oli vaan toppi ja sortsit, mut arskat ei oikein soveltunu pelaamiseen kun ne on niin tummat että ei ois nähny mitään ja ne ois pudonnu päästä. Ne oli vain rekvisiittaa. ;) 

Vapun aattoa vieteltiin täällä kämpillä, koska nyt oli keskellä viikkoo, niin ei sitten voinnu kotiinkaan lähtee. Ja oli kyllä kiva viettää kavereitten kanssa aikaa kunnolla:) Tehtiin pitsaa (aateltiin, että ei kyllä mennä läskistymään pitseriaan, niin eikös se ite tehty pitsa oo kuitenkin terveellisempää?;D) oltiin vaan ja katottiin toi Nälkäpeli-leffa. Kerran tullu nähtyä se aiemmin ja nyt kun Mari sai sen dvd:n vielä omaks, niin pakkohan se oli porukalla kattoo vielä uudestaan. Meijän molempien mielestä toi on kyllä hyvä elokuva, vaikka se alku onkin vähän pitkäveteinen, mutta ei se onneks pahasti. Kannattaa tsekata, jos ei oo vielä nähny sitä:) Veeran ja Elisan Play Stadionista katottiin ja se pätkäs aina rasittavasti ja piti kelata uudestaan se kohta (laskeskeltiin että ollaan katottu se kaheksalta, mutta loppujen lopuks kello oli lähempänä yheksää. :DD) ja siinä oli replat: "Eikö enempää irtoa?" Sitten se pimahti. Marilla oli tilanne hallussa: "No eipä näyttäny irtoovan!" Naurut. :D 

Nii ja tää Suomen ilmasto näytti taas parhaat puolensa.... Monena päivänä paisto aurinko, mutta sitten yhtäkkiä alko aina työntää taivaan täydeltä lunta ja niin kävi vappunakin. Onneks maa on kuitenkin niin lämmin ettei tommonen lumisade jää siihen. Huh, tulis jo kesä! 

 Vappu päivänä päätettiin vähän herkutella ja tehhä churroja. Demissä oli ohje, vaikka me ei ihan siihen kyllä luotettukaan, koska kastikkeeseen olis pitäny mukamas laittaa suklaata ja ruokakermaa, niin pääteltiin, että se ei välttämättä oo hyvä yhistelmä eli korvattiin se kuohukermalla. Pelotti vähän, että mitä onnistutaan sähläämään sen kuuman öljyn kanssa, mutta selvittiin kuitenkin hyvin. Ei tarvittu sammutuspeittoo tai vaahtosammutinta eli ehkä me ollaan ihan kehtyiskelposia kokkeja;) Ja tuli noista ihan hyviäkin paitsi niille tuli jotain ihme paiseita siellä öljyssä eikä tiedetty kuuluuko niitä tulla, mutta ehkä ne ei ollu vaarallisia. Ja namnam toi suklaakastike :p Iltapäivällä sai sitten olla himo espanjalainen kun katto Serranon perhettä ja söi churroja:) 

Tuumittiin, että tää munkinpaistaminen on kyllä ihan meidän juttu! "Pidä kansi lähellä. Jos öljy syttyy tuleen, nosta kansi kattilan päälle ja kattila pois liedeltä." Kuulosta turvalliselta, mutta mehän ollaan itse Turvallisuus. ;) kröhööm... Heidi sai hirveen naurukohtauksen, kun Mari sano että pitäs varmaan hommata vaahtosammutin keittiöön siks aikaa. No, onhan se vähän huvittava mielikuva... :D

Ruokaa

Tässäpäs meijän kokkailuja vapun ajalta ja viikonlopulta, kun vieteltiin viikonloppua täällä kämpillä. On nyt vähän skarpattu tässä ruuanlaitossa ja käytetty vähän mielikuvitusta ettei tehhä aina vaan spagettia ja jauhelihakastiketta niin kun joskus:D On nyt viime aikoina tehty aika hyviäkin ruokia ja kehitytty tälläkin saralla;) Ja tykätään molemmat ihan hirveesti ite tehdyistä lihapullista, joten ostettiin n. 700g jauhelihaa ja tehtiin pellillinen (n.24) lihapullaa ja syötiin ne kaksistaan:D Minkäs sille voi jos on nälkä ja ruoka on hyvää ja syöminen kivaa;) Ei tehny edes tiukkaa!

vapun jälkeen

Pelattiin perjantain aamutreeneissä frisbeegolfia keskenämme, kun Antilla oli menoa. Se anto meille nuo kiekot jo aiemmin, niin käytiin heittelemässä niitä huvin vuoksi kahdestaan torstai-iltana, kun pidettiin lepopäivää ja ei jaksanu olla sisällä koko päivää, taaskaan. :D

Perjantaiaamun treenit alkoikin suorastaan mahtavasti (VAROITUS: taas takuuvarma naurukuolema jos pystytte samaistumaan tilanteeseen): oli menny hädintuskin puoli minuuttia, kun Mari heitti ensimmäisenä kiekkonsa päinvastaiseen suuntaan korista ja puska vaan heilahti. No, sitten Heidi heitti ja se meni ihan oikeeseen suuntaan. Se lähti juosten sitä hakemaan, mutta sitten tapahtui jotain - se kompastu johonkin juureen ja se huus, lens kaarella ilmassa ja läsähti maahan ihan suoraan mahalleen. Voitte verrata sitä trampoliinillä tehtyyn mahalleen hyppyyn niin osaatte kuvitella miltä se näytti xd Ja ei ees sattunu! Emmi näki koko tilanteen omin silmin, joten se raukka oli kuolla nauruun. Mari käänty just kattomaan, kun Heidi huusi (itse asiassa Heidi ei edes muista huutaneensa, se oli refleksi:D) ja näki kun se läsähti ilmalennostaan pururadan ja metsän rajalle. Mä sain sen kiekon, tuossahan se on vieressä! ;) Se tunne, kun avas silmät ja on ruohonjuuritasolla ja sain töpeksiä suusta havunneulasia.... :DD Emmi kerkes ottaa kuvankin, siinä mä makaan ja nauran!
Ja ois ees tähän taas loppunu, mutta Heidi onnistu tekemään toisen lähestulkoon samanlaisen kompastuessaan risuihin ja kun otettiin kisa, että kuka pääsee ekana korille, niin kaikki anto tasotusta heittämällä vinoon mutta Heidi kerkes rypee vielä polvillaankin. Housun polvet ja hanskat oli siis sen näköset, että on tullu otettua maakosketusta. (y) Että nämä oli taas näitä ja ei menny ihan kun Strömssössä... :d Niin mikä turvallisuus... 

Kuvailua

Ja loppukevennyksenä Mari demonstroi Heidin kaatumista :D Ei ollu läheskään yhtä näyttävä, koska kukaan täysjärkinen ihminen ei oikeesti hyppää suoraan mahalleen, joten Marikin otti kaatuessaan käsillä vastaan. Tunnetusti Heidi nyt kuitenkin on tommonen, niin ei tarvii yhtään ihmetellä sen toilailuja ;)
Itse asiassa kun päästiin taas tähän aiheeseen; tänään treeneissä oltiin puntilla, sen perään korista. Onnistu paremmin kun odotettiin siellä poikien seassa, mutta koripallo hyökkäs Heidin peukalon kimppuun ja se meni vähän nurinkurin. Sitten Antti sano, että hae siihen kylmää, niin Heidi parahtaa: "Ei kai taas!!" No, vähän aikaa koski niin paljon että meinas ihan ruveta heikottamaan, mutta kuitenkin se toimii! Kun istuin siellä kentän reunalla kylmäpussi kämmenen päällä, ilme oli varmasti ihan semmonen: "Voi vattu..." :DDDD
Onhan tuo pari kertaa aiemmin menny vaikka miten päin hiihtäessä, sitä saa kyllä ihmetellä miten se on mahollista... :D No, on siihen tarvinnu vähän tota lumenpintaa pitkin ryystämistä, mutta miksei se vois vääntyä vaikka pysyiskin pystyssä? Eiköhän se varmaan Heidille olis mahollista. ;)

Ei olis enää montaa viikkoa kouluakaan jäljellä! (eikun mikä koulu....) Toivotaan, että kesä tulis pian!:)

-Mari&Heidi