Lemmikkipostaus

Elikkä tässä tulee lemmikkipostaus, jota äänestelitte jo paljon aikaisemmin, mutta tän tekeminen on vähän venähtäny materiaalin puutteessa, mutta nyt sitä tulee olemaan!:) Ja postauksella tulee kyllä olemaan pituutta, koska näistä höpsöistä on paljon asiaa, mutta yrittäkää jaksaa lukea:)

Elikkäs nyt ihan ekana Heidi kertoo koirastaan Ricosta !

Rico on 2 vuotta ja 2kk vanha, terhakas, energinen ja elämäniloinen griffon bruxellois uros. 

Tässä selvyyden vuoksi pääkohtia griffon bruxelloisin rotumääritelmästä (belge ja petit brabancon ovat saman rodun muunnoksia, mutta ovat nykyään omia rotujaan):



GRIFFON BRUXELLOIS, GRIFFON BELGE JA 
PETIT BRABANÇON

KÄYTTÖTARKOITUS: Pieni vahti- ja seurakoira.
HISTORIA: Belgiassa jalostettu rottakoiraksi. Rotuun on risteytetty mm. affenpinseriä, mopsia, kingcharlesinspanielia ja muita terrierityyppisiä koiria. 
YLEISVAIKUTELMA: Pieni, älykäs, tasapainoinen, tarkkaavainen, itsetietoinen, tiivisrakenteinen seurakoira, jolla hyvä luusto, liikkeet ja rakenne tyylikkäät. Ilme on lähes inhimillinen. 
KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Tasapainoinen, valpas, itsetietoinen, omistajaansa hyvin kiintynyt ja erittäin tarkkaavainen pieni koira. Ei arka eikä aggressiivinen. 
PÄÄ: Tärkein ja huomiota herättävin erityispiirre; melko suuri runkoon verrattuna. Karkeakarvaisten griffonien karva on päässä karkeaa, pystyä ja pörhöistä. Silmien yläpuolella, kuonossa, poskissa ja leuassa karva on pitempää kuin muualla muodostaen kulmakarvat ja parran. 
VÄRI: Griffon bruxellois: Punainen ja punertava; pään karvoituksessa sallitaan hieman mustaa.
PAINO: Vaihtelee 3,5kg:sta 6 kg:an. 

Yritin etsiä suurin piirtein edustavan ja ryhdikkään näköisen kuvan tähän väliin, mutta

niitä oli aika harvassa, kun tämä hauva on aina pää viidentenä jalkana menossa:D

   Kyllä, rotumääritelmät ovat loppujen lopuksi aika "summittaisia" määritelmiä rodusta, joiden mukainen koiran on oltava menestyäkseen näyttelyissä, mutta Rico nyt ei aivan kaikkia määritelmän kohtia täytä. Ja siinä toistetaan monta kertaa samat asiat, kuten varmaan tuossa kokoamassani pätkässäkin jo huomasitte. 
   Jos kuvailen Ricoa ihan omin sanoin, niin se on kyllä pieni ja älykäs sekä erittäin energinen, tarkkaavainen ja valpas koira. Ja tasapainoinen, vaikka välillä tuntuu, että sen päässä on vinksahtanut pentuvaiheessa jokin ruuvi, nimittäin välillä käy mielessä, että se on ihan mielenvikainen. :D Sillä on omia persoonallisia tapoja, jotka saa sen vaikuttamaan kahjolta...:D Mut ne tekee Ricosta just Ricon. 

   Ja se tosiaankin tietää - tai ainakin luulee - olevansa iso koira pienessä paketissa (mutta itse se kuvittelee olevansa isossa paketissa). Aika usein tuntuukin, että se kuvittelee itsestään liikoja, vaikka käytännössä se on ihan hönö sylikoira, joka makaa lämpöpatterina loppuillasta sylissä selällään ja kuorsaa. 
   Kuten rotumääritelmässäkin sanotaan, Rico on tiivisrakenteinen. Se näyttää turkkinsa vuoksi lihavalta, mutta eläinlääkärikin sanoi, että se on tosi timmissä kunnossa! Se on lihaksikas koira ja sillä on vahva luusto, koska se on saanut pennusta asti oikeanlaista ruokaa ja sitä on ulkoilutettu paljon säännöllisesti. Se yllättää monet kovalla kunnollaan - sillä sen kanssa pystyy kävelemään kunnon lenkkejä ilman että se väsähtää. Ennemmin omistaja väsähtää kuin koira! 
   Ja Rico ei vielä ainakaan minun mielestäni täytä väritykseltään "punaisen" tai "punertavan" määritelmää. Se on pikemminkin ruskea. Mutta selästä turkki on tummanruskeaa ja hieman punertavaa. Ehkä se vanhemmiten muuttuu:) eivät sen vanhemmatkaan olleet punertavia, nekin olivatkin vielä nuoria. Ja Rico painaa 7 kg. Määritelmien mukaan se on ylipainoinen, mutta ei sillä ylimääräistä silti ole, kun sitä tarkastelee tarkemmin. Pöyhkeä turkki ja sen rakenne vielä hämäävät sen olemusta näyttämään vankemmalta mitä se todellisuudessa onkaan. Mutta on sen ruokamäärää hieman vähennetty varmuuden vuoksi, ettei se pääsee paisumaan:D siitä huolimatta sitä on helppo kantaa, mutta pidemmän päälle kyllä käsi jo puutuu! mutta meidän koiralla on kyllä tapana kävellä ihan itse, ei sitä laukkuun laiteta:D tämä tarkoitti nyt lähinnä pakollisia tilanteita. 

Rico 4kk

   Liikkeet ja rakenne ovat tyylikkäät. No, onhan ne, vaikka välistä se muistuttaa pikemminkin ninjaa, kun se tekee hurjia väistö- ja pakoliikkeitä. Vaikka se ei ehkä lähikontaktissa pärjäisi itseään isommalle koiralle, niin se voisi selviytyä näillä nokkelilla väistelytaidoillaan! Mutta toivottavasti mikään iso koira ei ikinä aio pistellä sitä välipalanaan.... 

Erittäin kiintynyt omistajaansa. Pitää kyllä paikkansa. Aiemmin minä olin se, johon se oli eniten kiintynyt ja joka oli sen elämän keskipiste. Mutta nyt kun olen viikot koulussa, niin Rico on ottanut äidin kiintymyksenkohteekseen ja osoittaa välillä minulle mieltään, kun tulen viikonloppuna kotiin. Nyt se mielenosoittaminen on tosin vähentynyt ja sitä saa aina viikon poissaolon jälkeen lahjoa muutamalla makupalalla:) tilanne vaatii ruokaa vai miten?:D

Ilme on lähes inhimillinen. En oikein tiedä, mitä tuo nyt tarkalleen ottaen meinaa, mutta lähinnä puolessa ihmisistä joita se tapaa, laukaisee niissä huvitusrefleksin. Se on tosi huvittavan näköinen ilmestys alapurentoineen, pitkäne leukoineen, litteine kuonoineen ja partoineen. 

   Tätä kuvaa varten Ricoa vähän pöyhittiin, jotta se näyttäisi ihan älyttömältä ilmestykseltä - mutta se onnistuu näyttämään tuolta päivittäin ilman pöyhimistäkin. Jos se ei ole käynyt lähiaikoina trimmauksessa. 

   Ja aiempaa jatkaen taas puolissa ihmisistä se laukaisee ns. "piipitysrefleksin." Eli toisin sanoen älyttömän päivittelemisen, söpöstelyn ja hypistelyn. Itse asiassa Rico inhoaa suurta osaa naisista, kun lähes kaikki alkaa piipittää korkealta ja hypistellä sitä. Rico on aina menossa neliveto päällä taaksepäin, kun tällainen ihminen tulee vastaan. :D Siitäkös sitten ihmettely syntyy, kun tämä "hilveän söpö" koira ei annakaan silittää. Selitys on aina että se on vähän ujo:) 

Monista miehistä se tykkää, kun ne ei piipitä sille, vaan ne tulee ronskisti silittämään ja leikittämään. Vaikka aika monet miehet taas kiusaa sitä leikittämällä ja haukuttamalla.... kuitenkin pienet koirat on samanlaisia koiria kuin isotkin koirat, ja ei niiden luokse saisi lapsiakaan päästää ihan suinpäin sen takia, että se on pieni. 

Rico on tosi huvittava, mutta ihan ylisöpö♥ Ja mitä useammin sitä katselee, niin sitä enemmän se alkaa vaikuttaa ihan täydelliseltä, vaikka moni koiranomistaja voisi olla eri mieltä; onhan tämä ulkomuoto etenkin naamasta kaikkea muuta kuin täydellinen... mutta makunsa kullakin!:D Kaiken lisäksi joka kerta, joka päivä, kun tämä otus syö, niin sen naama on pestävä niinkuin pikkuvauvalta - ihan vain sen vuoksi, että sen parta suurin piirtein ui siellä ruuassa ja se on suorastaan naurettava ilmestys sen jälkeen. Ja jos se tulee tekemään lähituttavuutta niin myös hieman ällöttävä. ♥

Tässä sitten muutamia pentuajan kuvia :)

Tässä on kuvia Ricon synnyinkodista ja sen sisaruksista. Pentueessa oli 4 pentua, viides kuoli synnytyksessä. Rico oli ainut uros toisen uroksen kuoltua ja sillä oli kolme siskoa. Se oli myös koko pentueen selvästi isoin pentu ja vitsailtiin, että se on varmaankin syönyt siskojensakin ruuat.... voi että ne oli niin vastustamattomia tapauksia kaikki! Sitten kun paperihommat oli hoidettu, niin yks näistä söpöläisistä lähti matkaan♥

Rico ei ollut käynyt vielä ulkona ennen kuin se haettiin ja koko 300km hakumatkan aikana se ei tehnyt edes tarpeita. Hätätilanteita varten sille oli autossa pehmustettu amme, mutta koko matkan se nukkui minun sylissä ja hätkähti joka kerta, kun tiessä oli töyssyjä.
Muutenkin ylipäätään Rico oppi tosi äkkiä tavoille. Se ei ikävöinyt entistä kotiaan yhtään vaan se sopeutui heti siihen, että me ollaan sen perhe. Se luotti meihin heti. Se oppi tosi pian sisäsiistiksi ilman suurempia ongelmia, se ei tehnyt sisälle edes montaa kertaa! 

Ja se oppi tosi pian olemaan yksin ilman että se joutuu paniikkiin. Se tietää, että ei sitä ikuisuudeksi yksin jätetä, vaan aina joku tulee. Vaikka ensimmäisinä kuukausina yöllä se ei uskaltanut liikkua minun sängyn vierestäni omalta pediltään mihinkään, niin yhtenä yönä se päätti uskaltaa ja se oli kävellyt "hurjan" matkan eteisen läpi muiden luo ja mennyt nukkumaan isin paidan päälle lattialle. Minäkös sitä keskellä yötä lähdin etsimään, kunnes tajusin, että minun hönöhauva on ottanut riskin ja lähtenyt seikkailemaan!:D

Kuvia Ricon ensimmäisiltä päiviltä meillä uudessa kodissa. Oikeassa alanurkassa Rico tälläsi itsensä nukkumaan ensimmäisenä yönä minun mahan päälle, mutta sen jälkeen alkoi hirveä iltashow. Se riehui ja pyöri joka suuntaan ja ei ollut hetkeäkään aloillaan. Isi vei sen takapihalle purkamaan paineita ja sitten se olikin ihan valmis nukkumaan. Rico nukahti minun kainaloon ja yöllä se ei uskaltanut liikkua mihinkään minun tyynyn päältä. Itse asiassa se yritti puskea minut kokonaan tyynyltä... Aamulla se oli siirtynyt jalkopäähän ja kun heräsin, se heilutti siellä häntää ja tuijotti noilla ihanilla ruskeilla nappisilmillä. ♥

Oikeassa ylänurkassa se kohteli kaltoin meidän pehmolelua, joka oli sitä ainakin kolme kertaa isompi. Mutta se ei ole este, se on vain hidaste! Lopulta se imeskeli ja pureskeli meidän entisen "lemmikin" pilalle ja annettiin se naapurin pikkupojalle pureksittavaksi:D niin mikä meni pieleen?

Tässä on sitten kuvia ihan vain Ricon pentuajalta.

1) Rico päivää ennen trimmausta. Se oli luovutusiässäkin tuollainen vastustamaton karhunpoikanen, mutta sen karva muuttui entistä pöyhkeämmäksi ja tuosta karvapallosta ei olisi halunnut luopua♥ mutta se aika tuli, milloin se oli aika trimmauttaa, sillä griffon bruxellois on trimmattava rotu. Tämä homma tapahtuu siis nyppimällä, saksia ei saa käyttää kuin partaan, mahanaluseen, tassuihin ja silmänympäryskasvoihin. Karva menee saksimalla huonoksi ja hylkii huonommin vettä ja likaa.

2) Rico fiiliksissä, se oli ihan mahdoton kun pääsi vihdoinkin kirmailemaan nurmikoille! Se sai ns. "kanikohtauksia", jolloin se juoksi kuin kani häntä putkella ympäri takapihaa ja ns. "myyräkohtauksia", jolloin se yritti kaivautua ihan täyttä häkää kiinaan (suomeksi: se kaivoi siis kuoppia minkä kerkesi:D). Kesällä meidän nurmikko oli täynnä punttipainoja, joilla peitettiin kaikki reiät.... :D

3) VÄSYTTÄÄÄ!:)

4 & 5) Perusulkoilua:)

Voi että toinen on osannu olla söpö♥ voisko uus tieteellinen selitys pentujen yhtäkkisille väsähtämisille olla se, että ne joutuu koko ajan olemaan niin söpöjä että se alkaa pitemmän päälle väsyttää?;)

onhan rico vieläkin ihan älyttömän söpö, mutta pentuaika on niin ainutlaatuista! ne näyttää siltä vain sen niin pienen hetken. tuntuu et rico ois ollu pentu vasta eilen tai viime viikolla, mut siitä on kohta jo kaks vuotta, kun se oli noin pieni!

ps. mäki oon ollu niin nätti kaks vuotta sitten... vaikka tosiasiassa mikään muu ei oo muuttunu kun ehkä hiukset. ja isin kengät ja takki on kivat.::)

Tässä sitten kuvat joissa karva on tummempi, lähes musta, on vielä Rico pentukarvassa. Vaaleampi turkki on sitten trimmauksen jälkeen, mutta tuossakin se on vielä ihan tuommosta pikkuvauvan pentuhöntyvää:)♥

varmaan yks ihanimmista asioista minkä tiedän on se, kun tommonen pikkunen karvapallero koiranpentu hyppii ja pyörii ympäri nurmikkoa, ja kun pennut hyppii vielä niin kömpelösti, ne on niin viattoman sulosia ettei sille keksi edes sanaa!♥ toisen elämä on täydellistä, kun pääsee ulos leikkimään ja nauttimaan siitä! voi ihana, kun ne pysys sellasina. mutta ne kasvaa. ne alkaa kaivaa kuoppia sen sijaan, että ne vain köllis nurmikolla. tulee aikoja, milloin hermot on koetuksella. koira voi tuhota - varmasti tuhoaakin - asioita. käyttäytyy huonosti. on muuten vain huolenaihe ja päänvaiva. mutta sitä rakastaa silti ja tietää, että siitä on vastuussa. koira harvoin ymmärtää, mitä se tekee väärin. ihminen on siitä vastuussa. se on tärkeetä muistaa, kun ottaa koiraa. joskus se saattaa unohtua, mutta koira on kuitenkin loppupelissä vain koira. vaikka se olisi kuinka ihmeellinen ja vaikka kuinka rakastaisit sitä. ♥

1) Tämä on jo viime kesän kuvaa Lapista. Rico rakasti syödä mustikoita, se oli koko ajan pensaassa päällään! 

2) Hömppä vissii pudonnu laidan reunalta mut väsyttäny niin

 paljon ettei oo jaksanu vaihtaa nukkumapaikkaa:D

3) Rico näki ensimmäisenä kesänään reilun 4kk iässä ensimmäistä kertaa noin ison koiran! Rico oli ollut jo ennen tätä reissua mukana muutamassa paikassa ja jo samana kesänä se oli meillä Lapin reissulla, joten se on tottunut heti pennusta asti reissaamaan ja se onkin niin helppo ja huoleton reissupoika. Nukkuu automatkat ja ei muutenkaan stressaannu uusista ympäristöistä. Sille ei ole mitään väliä, missä ollaan. Tärkeintä on, että tärkeät ihmiset on lähellä. Silloin se tuntee olonsa turvalliseksi. 

Mutta tämä koira oli siis 1-vuotias irlanninsusikoira, säkäkorkeus äitiä olkapäähän ja pää oli koko Ricon kokoinen. Se oli tosi kiltti ja Rico ei pelännyt sitä - itse asiassa äitiä taisi jännittää enemmän, koska Rico olisi vain suupala jos se päättäis sen popsia poskeensa:) 

4) Ricon kanssa 8-luokan päättäjäisten jälkeen

5) Rico ottaa arskaa ja kölliii ♥

Nämä on sitten uudempia kuvia Ricosta, miltä se suurin piirtein näyttää tällä hetkellä. Ei se enää kasva eikä juurikaan muutu. Paitsi nyt lasken siis leikkiä: se on hyvä koira sellaiselle joka kyllästyy koiransa ulkonäköön helposti, koska se vaihtaa muotoaan pari kertaa vuodessa! Nimittäin trimmauksen jälkeen se on kuin toinen koira:) 
Tuossa ylävasemmassa sen pää on ihan ku jollain pomminpurkajalla, iha räjähtäny! Mut sen turkki on kuitenkin lyhyt, joten se on trimmattu vastikään. Sen pään karvat jäi ensimmäisillä kerroilla liian pitkiksi ja se räjähti käsiin ennen seuraavaa trimmausta. Se oli niin takussa, että ei mitään rajaa. Sai olla koko ajan harjaamassa. Jatkossa se kynittiin puolta lyhemmäksi, kun koirakin kärsi siitä, kun se oli koko ajan täynnä takkuja.

Rico leikattiin tammikuussa, sillä oli varmaan seuraavan kuukauden ajan jonkinlainen "identiteettikriisi" kun pallit lähti! Sille ilmesty kaikki sen pahat tavat puolta pahempana ja se alotti uusiakin ärsyttäviä tapoja, kuten joka ikiselle rasahukselle haukkumisen ja vastaantulijoille ärhentelyn. Nyt se on rauhottunu ja siitä on tullu kiltti ritupoika!

Sillä oli tuollainen "uimarengas" kaulassa sen ajan, kun sen mahassa oli tikkejä. Siis nuolemisen estämiseksi, joka voisi aiheuttaa tulehduksen tai repiä haavan ja tikit. Yleensä koirilla on sellainen ufoantennihärveli, mutta Rico lyhyen kuononsa vuoksi ei yltänyt syömään! Eikä se nähnyt mitään ja se oli meinannut tulla hulluksi. Tuo oli kyllä ihan paras vaihtoehto, koska se ei edes välittänyt siitä. Oikeastaan se tottui siihen, että se on osa sitä ne viikot. Se osasi tällätä päänsä tuon renkaan päälle kun se meni nukkumaan ja muutenkin se hallitsi sen tosi hyvin. Kertaakaan se ei yrittänyt nuolla haavaa, joten ehkä se ei kutissut. Se olikin ihan onnettoman pieni haava, noin 2 cm!
Paitsi yhtenä aamuna kun oltiin lähdössä kisoihin, se ei tosiaankaan hallinnut tuota pötkylää kaulassaan, koska se tunki itsensä sohvan ja seinän väliin, mutta se ei mahtunutkaan ja jäi jumiin. Ihmettelin vain, kun sieltä kuului outoa ääntä - mutta vaara olikin harmiton, kun kävin pelastamassa viisaan koirani pinteestä. Ei päässytkään kuin koira veräjästä:) 

Rico on välillä todella yksinkertainen ja sille saa nauraa maha kippurassa, välillä se on tosi rasittava ja sille saa hermostua tosissaan, mutta silti se on myös todella viisas, sitä saa välillä hämmästellä, miten koira voi ymmärtää niin monia asioita! 

Tässä pari videoo Ricosta !

(se taitaa olla ikuinen pentu:D)

Sitten on Marin vuoro kertoo sen lemmikeistä:

Pilli on kohta kymmenen (!) vuotias maatiaiskissa uros. Sain Pillin synttärilahjaks, kun täytin 7 vuotta ja sillon pienenäkin se oli niin ihana söppänä höppänä!♥ 

Pilli on ihan perus kissa: se nukkuu ja syö ja nukkuu ja syö:D Kuitenkin se myös tykkää juosta ulkona ja tutkia siellä mitä ihmeellisempiä paikkoja. Kissat kun eivät ole yhtä seurallisia kuin koirat, joten niiden luonteesta on vähän hankala kertoa mitään. Pilli on kylläkin leikkisä kun sille päälle sattuu ja saattaa juosta ympäri taloo ihan kun pentuna. Usein se on kummiskin aika rauhallinen, mutta kun se haluaa että sitä rapsutellaan ja hoidetaan niin sitten se seuraa ku hai laivaa siihen asti että joku rapsuttaa sitä:D 
Sitten ku sillä on karvanlähtö aika niin kukaan ei halua sitä lähelleen, kun kaikki vaatteet menee ihan karvaseks ja siitä se ei sitten tykkää vaan tulee ihan väkisin puskemaan. Pilli ei oo niin syli kissa, kun pienenä sitä ei hirveesti kanneskeltu sylissä, joten se ei oppinu siihen. Silti se tykkää ihmisistä ja varsinkin kun se tietää että kaikki tulee rapsuttamaan sitä, niin se heti hakeutuu kaikkien vieraidenkin luo:D

Pilli ei ole mistään laihimmasta päästä, mutta silti se on ihan hyvässä kunnossa, kun se saa juosta pihalla ihan vapaasti ja jahdata hiiriä sekä muita pikku elukoita. Eli mikään pullukka se ei kuitenkaan ole.

Kun Pilli tuli meille pentuna sitä pelotti ihan hirveesti ja se meni meidän keittiöön kaapin taakse piiloon semmosesta pikku kolosta eikä suostunu tulemaan pois. Lopulta piti ottaa koko laatikko pois siitä kaapista ja huokutella se kissa kinkkupalan avulla pois semmosesta miniraosta:D Nykyään se aina yrittää ettiä mahdollisimman rauhallisen nukkumapaikan eikä sille kelpaa ihan mikä tahansa kova lattia vaan jos jonkun paita on vaikka lattialla niin se varmasti heti tälläytyy siihen pötköttämään:D

Pillistä ei oo hirveesti pentukuvia, kun siihen aikaan elettiin vielä ihanaa filmikamera aikaa eikä voinnu kuvailla hirveesti, mutta on tässä nyt muutamia:

Ihmettelen tässä just miten Pilli on voinnu olla noin pieni!
Se tykkäs aina leikkiä tuolla nauhalla ja sit se meni aina maton alle piiloon...

Toinen nukkuu oikein tyytyväisenä tuommosessa "kuristusotteessa":D

                                                   

                                        

Toi valkee kisuli on meijän Matti, joka kuoli kun se oli varmaan 20v!
Se oli Pillile niinku isä hahmo ja se hoiti aina Pilliä ja toi sille hiiriäki
valmiiks pyydystettynä:D olit rakas♥

Pilli leikattiin, kun se oli ihan pieni ja sille tuli sen jälkeen "pallin poisto masennus" Se ei suostunu syömään mitään ja sitten se sai jotain lääkettä, jota piti syöttää sille kumirukkaset kädessä ruiskun avulla ettei se raavi käsiä. Onneks se siitä sitten parani ja nyt se syö siitäkin edestä:D

Pilli osaa myös avata ulko-oven hyppäämällä siihen ripaan ja vetämällä tassulla oven auki. Ollaanki sanottu, että se pitäs opettaa laittamaan se ovi myös kiinni, kun koko kaikki paleltuu talvella talossa, jos ovi on ollu pitkään auki:D Pilli ja Matti käyttivät yhteistyötä oven avaamisessa: Pilli hyppäs ripaan ja Matti sitten veti oven auki tassullaan:D Pilli menikin hetki Matin kuoltua oppia avaamaan ovi tassulla, mutta nyt sen osaa.

Sit kuvia Pillistä, kun se on jo iso poika:

Pilli köllii aika usein jalat patteria vasten ja viettää kissan päiviä, kun ulkona paukkuu pakkaset. Ja kesälläkin:D Oikeella ylhäällä Pilli sai sukat ja hanskat tassuihin ettei niitä palella!

Vasemmalla ylhäällä Pilli rockaa hienolla laseilla!
Jos Pilliä ei näy alakerrassa, niin yleensä sen löytää minun huoneesta nukkumasta tuommosesta nukkejen vaunusta otetusta korista, joka on tuossa oikeella alhaalla. Ja mun sisko teki meijän kisuille tuommosen sängyn tuossa keskellä ja se kumpi siihen ensin ehtii niin toisella ei sitten oo siihen enää asiaa:D

Ja seuraavan lemmikin vuoro:
Vili on myös maatiaiskissa uros ja se on nyt 5 vuotias. Se on oikeestaan mun siskon kissa, joka otettiin kun meijän  Matti- vanhus kuoli ja Pilli oli sitten vähän aikaa ainut kissa meillä. Vilissä on ainakin jotain Norjalaista metsäkissaa ja Siperian kissaa, joista johtuu tuo pitkä karva ja tupsut korvissa.

Vili on ihan pienestä pitäen ollu  enemmän sylikissa ku Pilli ja jos johonkin menee istumaan heti kuuluu vininää ja Vili hyppää syliin. Se ei siis osaa maukua kunnolla vaan inisee ihan hassusti että se huomattais:D
Vili on tosi energinen ja kun se saa hulluus kohtauksen niin se juoksee pihalla kiekkaa eikä näy ku vauhti viivat! Siitä ois videooki, mutta kaikki videot on kuvattu jollain vanhalla puhelimella ja latuu ei oo mikään paras mahollinen, niin aattelin säästää teidät siltä ja tyytyä pelkkiin kuviin:) Kummiskin se on aika samanlainen ku Pilli eli syö paljo ja nukkuu vaan. Jos se on yön sisällä niin sitä ei kyllä saa heräämään ennen puolta päivää ja varsinkin talvella se nukkuu melkein koko päivän. Kesällä se sitten on enemmän öitä ulkona eikä päivälläkään viihdy sisällä niinkuin ei Pillikään.
Vili saa huomiota itselleen söpöydellään ja pitkä karvaisuudellaan. Pentuna se oli söpö karvapallo ja tosi vilkas sekä utelias. Ja on nykyäänkin. Heti kun haettiin se meille niin se tutki kaikki paikat ja leikki ihan hulluna. Yhtäkkiä sitä ei enää näkynykkään, niin se oli nukahtanu jonnekkin pöydän alle kesken leikkien:D 

Tähän väliin pentukuvia Vilperistä:

Kuten kuvista näkyy pentuna Vili oli tosi utelias varsinkin pihalla eikä sitä voinnu ihan heti päästää itekseen ulos. Sen perässä sai ihan tosissaan juosta, jos se sai jonkun päähänpiston lähtee kiitämään sata lasissa ihan toiseen suuntaan mihin sen ois halunnu menevän:D
Ja sit se myös nukku kaikissa ihmeellisissä koloissa, joita se löys. Tai venyttäytyi noin pitkäks niinku tuossa yhessä kuvassa.

   

Vasemmalla ylhäällä on heti kuva, jota on ihmetelty niin monta kertaa. Kukaan ei voi käsittää miten toi kissa on voinnu päästä tuommoseen leikkiheppojen talliin, joka oli semmosessa romukasassa ettei sinne ollu edes mitään muuta rakoo ku tuo mistä sen pää pilkistää:D Sieltä se kummiskis löydettiin monta kertaa nukkumasta... Ja voi että miten söppänä tääkin on joskus ollu♥ ja pieni!

Pari kertaa kun on oltu jossain reissussa ja kissat on ollu iteksene kotona niin reissun jälkeen Viliä ei oo löytyny mistään. Kerran se oli monta päivää kadoksissa ja luultiin jo että ei se enää tulekkaan takasin. Sitten yhtenä päivänä se istukin lettukatoksen alla ihan kunnossa ja voi sitä riemun ja huudon määrää kun juostiin Vilin luo halimaan sitä:) Nykyään molemmat kissat pysyy aika hyvin siinä pihapiirissä, mutta lenkille ne haluais mukaan. Siks ne pitääkin laittaa sisälle tai kattoo ettei ne oo varmasti lähettyvillä, kun on lähössä juoksemaan.

Vili saattaa mennä nukkumaan vaikka koululaukkuunki. Kai se haluais kouluun mukaan?;D Ja vasemmalla alhaalla Vilikin halus kokeilla aurinkolaseja:D Ja oikeella höpsö on saannu oikein peitonki päälle, kun on asettunu sänkyyn nukkumaan.

 Vasemmalla ylhäällä: väsynyt tonttu joulukuusen alla:) Ja alhaalla: Vili laitettiin juhlistamaan vappua serpentiinein, mutta se ei oikein tykänny noista... Keskellä: vauva pistettiin testaamaan syöttötuolia, mutta se ei ihan tainnu olla sen paikka.Ainakin ilmeestä voisi päätellä niin:D

Vili on myös meijän saunakissa. Se on aina ensimmäisenä menossa saunaan ja tulee aika usein viimesenä sieltä pois. Se saattaa maata kylmässäkin saunassa ja sen saa kantaa sieltä pois, kun se ei muuten tule. Mun sisko ompeli sille synttärilahjaks oman pefletinkin:D Vilille on varattu oma nurkka saunasta ja se nukkuu aina saunomis aikaan siellä.

Vili ja Pilli ei tuu oikein hyvin toimeen keskenään ja niiden yhteiselo meinaa mennä vähä tappeluks. Ne on kuitenkin oppinu sietämään toisiaan ja nykyään ne hyökkäilee toistensa kimppuun tosi harvoin. Joskus jos molemmat on tosi väsyneitä niin ne saattaa jopa löytää nukkumasta vierekkäin eikä ne tajua sitä:D Pentuna Vili alko härnätä Pilliä, kun Pilli yritti olla sille kiltti ja lopulta se anto samalla mitalla takasin. Sillo ne tappeli aika usein ja niille sai huutaa äänesä käheeks, mutta nyt ne on rauhottunu ja pystyvät jo elämään keskenään.

Mut muutaman kerran ne on saatu ikuistettua samaan kuvaanki:

En ymmärrä miten nuo tappelukaverit on joskus suostunu ihan vapaaehtoisesti nukkumaan vierekkäin. Mut kai se on niin, että jos ihan oikeesti väsyttää nii ei sillä oo väliä missä nukkuu:) ps.sori jos teilläki näky tää kuvateksti tosi pienenä, mut blogger ei vaan suostu yhteistyöhön...:(

Sit vielä yks esiteltävä (olkaa onnellisia ettei meillä oo enää kolmee koiraa niinku yhessä vaiheessa:D)
Juppe, joka on kesällä kolme vuotta täyttävä suomenajokoira uros. Juppe on meijän ja yhen sukulaisen yhteisen koiran pentu. Tässä pentueessa oli yhteensä kuus pentua- kolme molempaa sukupuolta. Miina- emä pääs synnyttämään nää pikkuset salaa ja sitten kanteli osaa hampaillaan aiheuttaen enemmän tai vähemmän vakavia vauriota parille pennulle. Toinen niistä selvis hengissä ja toinen ei. Mut ei niistä nyt sen enempää, keskitytään vaan Juppeen:)

Suunnilleen ainut kuva Jupesta, jossa se ei oo meno päällä vetässä johonkin suuntaan...

Juppe oli ihan pentuna koko pentueen isoin pentu ja sen nimi muokkautuikin koon mukaan Juntturasta Jupeksi. Ekan kerran, kun mentiin kattomaan näitä pentuja, niin Jupesta tuli "se pentu, joka sitten otetaan meille". Tää koiratarha, jossa pennut synty on meistä noin kymmenen kilsan päässä ja sinä kesänä polettiin mun siskon kanssa monta kertaa viikossa kattomaan pikkusia koiranpentuja. Saatiin nähhä pikkusten kehittyminen ihan vastasyntyneestä pennusta tähän päivään:)

Pennut ihan muutaman päivän ikäsinä, paitsi tuolla oikeelle ylhäällä Juppe noin pari viikkosena, koska sen silmät on jo auki. Alhalla Juppe koko kasan päällimmäisenä tietenkin:D

 Pentunakin Juppe oli tosi virkee ja energinen. Se oli hirveetä kyytiä menossa paikasta toiseen sisarusten kanssa ja sai olla kyllä silmä tarkkana missä mikäkin pentu viilettää ja laskee, että kaikki on varmasti tallessa. Siinä vaiheessa, kun pentujen ois pitäny oppia kävelemään, meitä alko oikeesti huolestuttaa, kun yksikään ei meinannu pysyä jaloillaan. Aateltiin jo että nyt ei tullu onnistunu pentue ja ne ei kehity kunnolla. Saatiin sitten kuulla joltain koiratyypiltä, että ei kaikki kehity just sillon kun pitäs ja toisilla saattaa mennä tosi kauan ennen kun ne oppii kävelemään. Lopulta kaikki pääsi viimein jaloilleen ja siitäkös se meno vasta alkokin:)

Oikeella ylhäällä Juppe leviää sivulle, kun se yritti opetella kävelemään ja vasemmalla alhalla se vilkuttaa. Ja sitten kauhee tappelu crocsista:)

Sitten, kun pennut tuli luovutus ikään jaettiin ne silleen, että tytöt jäi niitten syntymäpaikkaan ja pojat otettiin meille kotiin. Päästiin sitten juoksuttamaan niitä metässä ja opettamaan niitä metässä liikkumiseen. Ne kaikki oli tosiin pitkään niin lapsia vielä ja niitä kiinnosti siellä metikössä enemmän katkenneet oksat kuin tuoreet jäniksen jäljet. Jouduttiin sitten luopumaan vähitellen kahesta muusta pennusta, kun ei vaan riittäny enää aika kolmen koiran pitämiseen, lenkittämiseen ja metässä käyttämiseen. Juppe jäi meille niinkun jo päätettiin sen ollessa vielä pentu. Jupellakin ollu vähä ongelmia oppia ajamaan sitä jänistä, mut kyllä se on pikku hiljaa oppinu. Ei vaan edelleenkään meinaa keretä käyttää sitä tarpeeks usein metässä...

Alhalla kuva poikien automatkasta meille kotiin ja oikeella ekat hetket uudessa kodissa. Ja pitihän sitä Juppee käyttää tutustuttamassa meidän taloon sisältäkin päin.

Juppe on nyt päässy menemään vähän vantteraan kuntoon, kun talvella metässä käyminen jäi aika vähiin eikä sillo sitä voinnu oikein ottaa lenkillekkään. Juppe on kylläkin aika vankkarakenteinen ihan luonnostaan. Kuulemma isäänsä tullu. Nyt kun lumet on sulanu, niin sitä voi lenkkeilyttää enemmän ja se pääsee vähän parempaan kuntoon. Mut ei sitä sais liikakaan opettaa juoksemaan tiellä ettei se opi siihen ja heti ensimmäisenä oo tulossa metästä tielle. Yleensä kun lähen kotona lenkille, Juppe on kopissaan nukkumassa. Mutta sitten kun tulen sieltä pois niin se on ulkona häkissä valppaana odottamassa, että joko mennään ja alottaa "pääsenkö lenkillle"- ulinan:D Se on aina vähä myöhässä ja minä sille yritän sanoo, että ei enää voida lähtee kun just tulin pois. Mut se ei näytä ymmärtävän mua...Mistähän johtuu?:D Sitten, kun se ollaan ottamassa oikeesti mukaan lenkille niin sillon se hyppii innoissaan ja eikä meinaa asettua millään paikoilleen, että sille sais laitettua hihnan kiinni. Ja sitten kun tullaan pois niin se ei millään haluais takasin koppiin. Sitä saa kaikin voimin kiskoo perässään, että sen sais joskus laitettua koppiinki.
Juppe on myös opetettu istumaan, kun viedään ruokaa niinku muutkin pennut. Mut Juppe käy aina jotain päänsisäistä taistelua läpi, kun sille asetetaan ruokakippoo nenän eteen. Se tietää, että sen pitäs istua, mutta se kun ei millään haluais. Lopputulos on se että se teputtaa istuallaan kiekkaa ympäri:D Ihan höpsö♥

Siinä kuvia, kun Juppe on vähän vauhdissa:D Nämä on vielä lenkin jälkeen kuvattu eikä vauhti yhtään oo hyytyny. Kameran sarjakuvaus on ihan tarpeen tätä kiitäjää kuvatessa:)

Sit vielä yks video koiranpennuista noin kahen viikon ikäsinä. Laatu ei oo mikään paras, mutta toivottavasti saatte jotain selvää:)

Nyt saitte oikeen teksti pläjäyksen meijän ihanista lemmikeistä. Toivottavasti tykkäsitte ja jaksoitte lukea:) Jättäkäähän kommentteja mitä mieltä olitte tästä!:)

-Mari&Heidi