Pääsiäinen ohi

Pääsiäislomat ois nyt vietelty ja taas palattu arkeen. Ei kummallakaa erityisen erikoinen pääsiäinen ollu, ihan perus. Torstaina lähettiin kottiin ja lauantaina Heidi meni Marin luokse yöksi. Jooo, kämppiksiähän me ollaan, että nähtäs varmaan muulloinkin, mutta käytiin hiihtämässä reilu 30 kilometrin lenkki lauantaiaamuna hyvässä säässä ja sunnuntaina valmentajan kanssa - voisiko sanoa lähes yhtä ihanassa säässä! - tekniikkaa katottii ja kuvattii ja sit suksittii iha peruslenkkiä. Oli kyllä niin ihana sää koko pääsiäisen ajan, että ei paljo huvittanu sisällä istua. Maanantaina Marilla oli ollu niin hiihtofiilis, et ois voinnu vaikka koko päivän hiihtää, jos ei ois ollu kiire junaan. Kaikki muut lähti jo tunnin hiihtämisen jälkeen ladulta pois, mutta Mari halus hiihtää vielä neljän kilsan päässä olevalle laavulle ja käski tulla sieltä hakemaan. No, eipä siinä menny kauaa ku oli jo siellä laavulla ja soitinkii sitte isille, että hiihän vielä takasi saman reitin. Kyllä tämmösistä keleistä pitää nyt nauttia niin kauan kun näitä riittää!

Perjantainakin pääs tekee lenkin kotimaisemissa kotiladuilla, mutta ihan hyvä vaan, että suurimman osan talvesta on tehny treenit jossain muualla kun siellä. Kyllä niitä latuja on jo niin paljon tahkottu elämän aikana, että vaihtelu on ihan jopa helpotus. :D

Heidi oli kuvaillu alikululta kotiladuiltaan sen tilannetta. Kyllä siinä hiekat on pinnassa ihan näkyvästi ja sitten koko tunnelin alitus on täynnä pientä ja vähän isompaa hiekanmurusta, jota ei näe kun vasta sitten kun siihen humauttaa vauhdilla laskea. Järkevimmät suksijat kantavat sukset ali jo ihan pelkästään sen takia, että jos hyvillä suksilla karauttaa hiekkaan, niin kyllä on painosanat aika herkässä siinä vaiheessa. Mutta kyllä siinä perjantainakin monta hiihtäjää näki, jotka vähän jarruttivat ja humauttivat mennä läpi. Ei kai siinä jos huonot sukset on alla, mutta sitten kun tökkää, niin pääsee itku melko varmasti muunkin kuin suksien puolesta... mutta omapahan on valinta:)
tämähän alikulku on vielä tosi hyvässä kunnossa, nimittäin loppukeväästä siitä ei pääse enää edes kävellen, siinä on joka vuosi pitkospuut jos ei halua välttämättä uida toiselle puolelle! ollaan me hiihtäjätkin aika kahjoa kansaa kun rupeaa ajattelemaan.... yleensä siinä vaiheessa hiihtäminenkin alkaa olla jo aika loppusuorilla sille talvelle, sen tietää siitä kun tienvartta ei voi enää hiihtää kun lumi on niin mustaa ja pidemmälle lenkille tartteis sukelluslasit mukaan. :D

Lauantaina sit semmonen keponen reilu kolmen tunnin lenkki käytii. Viikko sitten siellä korpitaipaleel kerrottii nähneen ja lehessäki oli oikein juttu siitä, miten siellä oli susihukkia käppäilly, istunu siellä laavulla ja lähteny seuraamaan hiihtäjää 1,5km. No, lopulta selviski että ne oli ollu isoja kaukasianpaimenkoiria, jotka muistuttaa sutta kooltaan ja väritykseltään, mutta aikamoinen erehdys silti.... vaikka en nyt menis sanomaan, miten paniikissa sitä ite olis, jos luulis että susi on kolmen metrin päässä takana. ja muutenkihan noita susia liikkuu ihan keskustassakin Heidin asuinalueen lähistöllä, että ei kai se ihme olisi jos siellä olisi ihan oikeasti susia ollutkin. Ja varmaan onkin, mutta eivät ne yleensä noin poikkeuksellisesti käyttäydy. Todennäköisempää on, että susi karttaa ihmistä. Mutta ei sekään nykyään ole kirkossa kuulutettua, on ihan kylän pinnassakin tehty havaintoja, joista varmasti kaikki eivät ole koirahavaintoja. Eikä ilveskään mikään epätodennäköinen otus ole enää, viime talvena löytyi Heidin mummolan rappusten kupeesta jäljet ja kyseinen paikka on alle kilometrin päässä "ydinkeskustasta".
Itse asiassa ihan tässä viime syksynä Heidi oli Ricon kanssa lenkillä n. 3km päässä keskustasta poispäin kylän laidoille hiekkatietä pitkin käppäsemässä ja Rico alkoi käyttäytyä tosi oudosti. Siis normaaliin verrattuna... :D Se luimisteli koko ajan kävellä ihan Heidin takana ja Heidi oli meinannu koko ajan kävellä Ricon päälle. Heidi oli ihmetelly et mikä sitä vaivaa, kun yleensä se kiitää kauheeta kyytiä kävellä edellä niin pitkällä kun hihnaa riittää. Se jatko sitä vaikka miten pitkään eikä missään näkyny mitään eikä ketään. Sitten oli alkanu jo Heidiäki pelottaa että onkohan tässä lähistöllä oikeesti joku elukka, kun Rico oli niin varuillaan. Ja ei mennykkään kun muutama päivä, niin ihan siinä lähistöllä oli tehtykin susihavainto ihan asutuksen pihapiirissä. Että ei enää yllätä tämmöset. Vaikka osa voi ollakin koirahavaintoja, niin en usko kyllä, että kaikki ovat. Näillä seuduilla on niin isot susikannat, että niitä eksyy varmasti jo niin lähelle keskustaa ja asutusta - eikä se ole ihme.

Marin Juppe -koiraa käytettiin kävelemässä lauantai-iltana ja se on vähän, no, vantterassa kunnossa. :D Raukka räpiköi ojan pohjalla ja hanki petti sen alla niin se meni naamojaan myöten siellä. Ihana hömppä! 

Rico kävi kylässä maanantaina, kun Heidi käytiin tuomassa kämpille. Se katteli ikkunasta kun Heidi tuli hiihtämästä - ja siitä se tiiraa aina ulos kun se on täällä.

Sitten lyhyehkösti paluustamme arkeen. Päivä alotettii normaaliin tapaan treeneillä. Liikunnassa oltiin kaupunkisotaa poikien kanssa, niin saatiin enemmän pelaajia. Oli kyllä kivaa pelata, vaikka illasta alko käsi kipeytyä siitä pallojen heittelystä! Antti kysykin ihan ensimmäisenä meiltä ennen kun alettiin pelata, että millanen on savolaisten käsitys kaupunkisodasta ja me kun kerrottiin että me heitellään sählypalloilla niitten esteiden takaa vastustajia! No, Antti tuumaskin siihen, että arvashan sen, että se poikkee jotenkin normaalista. :D
Nimittäin täällä ne pallot sentään oli isoja jumppapalloja, lasten jalkapalloja ja sanomalehdestä ja maalarinteipistä koottuja paperituppoja. Paitsi Heidi on kyllä ala-asteella pelannut pehmeillä palloilla, mutta sen veli oli koulussa pelannut ja sählypallothan siellä oli! Ja muutama mustelma.. :D savolaista hulluutta. kysyttiin tosin myös pohjois-pohjanmaan versiota, mutta tää keski-suomen versio oli sitten kompromissi kaikesta. :) Mari ainakin esitteli hienoja hyppytaitojaan väistellessään palloja ja joku tais kysäistäkin, että kuka sen on oikein opettanu hyppimään:D Ja meijän joukkue vielä voittikin! Mutta joka tapauksessa ei sillä väliä ollut, pääasia että oli hauskaa!:) 

Illalla olikin sitten läksyjä - niinkuin aina - ja lukemista enkun sanakokeeseen. Tai oli siinä semmonen ei-niin-normaali välikohtaus. Mari haki muroja ja mutusteli niitä siinä koneella ollessaan. Heidi tulee sitten siihen laittamaan tulostinta päälle ja huitasee vahingossa sen murokipon lattialle! Kauhee huuto, kun se kupillinen maitoo ja muroja leviää penkin viereen lattialle ja Heidin syliin. Nii, kerkes se lattia olla kokonaisen vuorokauden puhdas...
Heidi valittelee vaan siinä, että sen housut meni ihan märäks ja Mari käski sen siivoomaan sitä lattiaa (kerrankin näin päin. Yleensä se on Heidi joka käskyttää Maria...:D) Heidillä oli hirvee ongelma, että se ei ehi kattomaan Salkkareita kun tuli lattian putsausoperaatio ihan yllättäin. Mut ajotus oli paras mahollinen, sillä alkutunnari alko pyöriä just, kun Heidi sai lattian kiiltämään!:D Marin matikan kirja koki kyllä tässä sivussa kovan kohtalon. Se sai lähituntumaa maitoon, joten hiustenkuivaaja esille ja eikun vaan kuivaamaan. Onneks se ei nyt pahasti kastunu ja nyt se näyttää siltä, että selailen sitä illat pitkät ja siks se on niin kuluneen ja suttusen näkönen. Eli jotain hyötyä tästä maito-episodistaki oli! 

-Mari&Heidi