juhannuskuulumiset 2

Moi, tässä Heidi kertoilee vähän menneen viikonlopun kuulumisia. :) Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin, että vietin juhannuksen perheen ja sukulaisten kanssa mummolassa ja muuten ihan kotosalla treenaillen. 

Meillä oli sukulaisia käymässä Haaparannasta Ruotsin puolelta. Syötiin hyvin, mutta tänä juhannuksena (varmaan ensimmäistä kertaa ikinä!) osasin syödä melko sopivan määrän. Sen verran, että tunnen olevani täynnä, mutta en niin ähkyyn, että en kykene liikkumaan koko loppuiltana. :D
Hommattiin kaks gluteenitonta ja maidotonta mutakakkua, jota sain ensimmäisen kerran maistaa serkun valmistujaisissa, kun minulle piti erilliset tarjoilut hommata, että edes jotain saa pistää suuhun. Vaikka oonki tottunu, että en useimmiten saa syödä mitään missään :)

Äiti sano, että se on nykyään mun (suklainen) pahe, koska en saa syödä mitään suklaajuttuja, paitsi tietenkin maidottomasta suklaasta voi ehkä jotain tummasuklaajuttua saada aikaan. Tai kaakaotahan se kakku sisältää, ei siinä suklaata itessään oo, mut se on ihan tajuttoman hyvää! Mä voisin vetää kerralla yhen sellasen kakun.... ja taisin niin tehdäkin. Seuraavana päivänä meni jo toinen... mut kyllä muutkin sieltä palasensa sai, että en voi ehkä koko kunniaa itelleni antaa. :D 

Mut se on kyl ihan huippua, gluteenittomissa pakasteissa sitä on K-kaupassa, mut osa ei oo maidottomia, et se pitää ite osata kattoo sit. Mut kyllähän allergiset osaa kattoo nää tuoteselosteet ihan luonnostaan! :)

Sunnuntaina syötiin muurinpohjalettuja, jotka tehtiin Alpro Soyan soijamaitoon. Itse asiassa siitä taikinasta tuli parempi kuin oikeaan maitoon tehty, ja ne letut irtos paremmin siitä pannusta, eikä ykskään menny rikki! Aikovat jatkossakin tehä soijamaitoon, vaikka minä en edes olis maisemissa. Isi tuumi, että ilman mun allergiaa ois jiänny näin hyvät letut maistamatta - että on tästä allergiasta joskus jotain positiivistakin hyötyä:) 

Mulla on vielä tämä viikko töitä lasten päiväleirillä, yleisurheilukoulun pitäminen loppui maanantaina. Oli kyllä kivoja maanantaipäiviä, vaikka olikin täynnä töitä ja ei ehtinyt kotona käydä kuin parin tunnin ajan, sen että kävi syömässä. Mutta on ollu kyllä sen arvosta! Ihanaa kattoo kun ne lapset touhustaa, vaikka välillä ne onkin yltyny aika villeiks liikuntamäärästä huolimatta. Saa aina ihmetellä, että miten ne jaksaakin koko ajan olla menossa! Lapset on tietenkin lapsia, eihän niitä hapota jatkuva touhuaminen :)
Eipäs mulla muuta, teen vielä vähän lisätunteja heinäkuun puolella et saan täyden summan rahaa käteen. Suunnittelen varmaankin elokuun yleisurheilukoulukertoja valmiiks, kun en ite niihin pääse. Ja varmaan jotain paperihommaa, tulosten kirjaamista ja niin edelleen. Sen näkee sitten. :)

Eipäs mulla muuta, sitten vähän kuvia :)

Mulla on tapana käydä aina kesällä mummon katolla! Se on tarpeeks matala, et uskallan kiivetä sinne ja tulla vielä ihan ite alaskin. Akikin on muutaman kerran siellä jo käyny minun kanssa.. :)
Ja hei muuten, oon pistäny nyt itekkin merkille näin kuukauden savossa yhteenputkeen asumisen jälkeen, että murre on alkanu taas tarttua entiseen maliin! Nyt kyllä viännettään ja kiännettään tuas :) kun lähtee maailmalle taas syksyllä ja vaikka ei yritäkään piilotella murrettaan - pikemminkin päinvastoin, mun mielestä ne on niin jännän kuulosia ja kertoo mistä kukin on kotosin! Tosi omaperäsen kuulosta. Ja en tosiaankaan halua peitellä sitä, mut se silti vähän häviää, kun ympärillä kuuluu niin paljon muita murteita, jotka on valtaosassa siellä. Me vitsaillaankin, että me ollaan savolainen vähemmistö: 2 ihmistä.... :D
Monesti talvellakin huomas, että kun tulee kotiin, niin sitten alkaa puhua niin levveetä savvoo kun olla ja voep, mutta sitten se vähän kaventuu (:D) muualla, jos ympärillä olevat ihmiset ei puhu samaa murretta. Onneks mulla on mari siellä viäntämässä minun kanssa suomee savvoo hilijoo ja kovvoo:)
Että oottakaahan vaan syksyä kaikki ihanuudet!

- Heidi 

Juhannusta!

Nonii, Mari tänne tuli kertomaan jotain omasta juhannuksestaan:)
Ei ollu mitenkään erikoinen juhannus. Oltiin ihan perheen kanssa, laiteltiin paikkoja juhannus kuntoon, tehtiin ruokaa, grillattiin ja illalla käytiin kattomassa kokkoo. Eli aika perus juhannus:) Ja sattu vielä tosi hyvä sää! Aurinko paisto ja sai ihmetellä, että miten valosaa sitä kesällä onkaan ilta myöhälläkin. Perjantai iltana piti kuitenkin mennä ihan ajoissa nukkumaan, koska seuravana aamuna oli aikanen herätys reeneihin. Kyllä sitä pittää kai olla aika motivoitunu tähän reenaamiseen ku ei mua kiinnosta mitkään juhannus hillumiset vaan lähen mieluummin reenaamaan:) taitaa siitä motivaatiosta kuitenkin olla aika monenlaista käsitystä.... Mutta annetaanpas kuvien nyt puhua puolestaan, koska ei mulla tämän enempää oo kerrottavaa:)

En kyllä muista millon juhannusruusussa ois ollu näin paljo kukkia!

grillailtiin aurajuustolla ja koskenlaskijalla täytettyjä sekä pekoniin käärittyjä herkkusieniä ! ja sit pistettiin perunoita ja kasviksia tuommosiin nyytteihin. nam!:P

Ja kyllähän se lautanen tyhjeni, vaikka tiukkaa teki!:D Samalla kun ähersin syyä sitä ruokaa niin sanoinkin, että minkä takia jouluna voi syödä ruokaa monena päivänä, mutta juhannuksena pittää syyä sama määrä yhen päivän aikana! XD

Vietettiin myös siskon synttäreitä kun se on syntyny tässä juhannuksen aikaan. Kyllä nyt on tullu herkuteltua ihan urakallla!:D

Toivottavasti te vietitte jokainen omalla tavallaan mukavan juhannuksen:) Mun juhannus ainakin oli just hyvä tämmösenä!

-Mari

"Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo."

Hyvää juhannusta! 
Heidi tässä kirjottelee. Vietittekö kivan juhannuksen? Mulla oli ainakin ihan mukava perusjuhannus, olin mummolassa sukulaisten kanssa sitä viettämässä - tottakai hyvän ruuan merkeissä. Paitsi en minä juhannustakaan malttanut täysin syömiselle omistaa, joten aamulla kävin juoksutreeneissä. 
Minulla on yksi tuttu vanha mies, joka aloitti pitämään parikolme vuotta sitten naapuripitäjässä porukan treenejä, mutta nyt kysyin henkilökohtaisesti itse, että olisiko hän halukas juoksuttamaan minua vielä niin monen vuoden jälkeenkin, vaikka en ehkä ole samassa terässä mitä pari vuotta sitten, mutta haluaisin kehittää sitä nopeutta, mikä minulla oli ennen sairastelukierrettä ja saada se takaisin. Haluan yrittää niin kauan, että näkisin itsekin, etten tee sitä turhaan ja että voin vielä onnistua ja päästä takaisin omalle tasolleni. Ei se vielä myöhäistä ole.
Tämä mies tietää sen, koska on nähnyt minut parhaimmillani terveenä ja suostui heti ilomielin. Jos olisin nähnyt hänet kasvotusten, hän olisi varmaan hymyillyt korviin asti. Nytkin hän ihaili sitä, miten moni nuori ei tulisi juhannuksena naapuripitäjään vapaaehtoisesti juoksemaan.
 Minusta tuntuu, että hän näkee jotain, mitä moni muu ei näe. Kuten sen, miten hirveä into minulla on tehdä asioita. En sano sitä usein suoraan, koska eivät sanat todista läheskään kaikkea, vaan se, mitä tekee. Hän näkee sen innon. Sprintterin nopeuden ja mahdottoman kestävyyden. Minusta on vaikka mihin, kun minuun vain uskotaan.
Moni on ehkä ehtinyt unohtaa, millä tasolla minä olin. En ehkä menestynyt SM-kisoissa, mutta piirintasolla sain näyttää mahdollisuuteni. En välillä meinaa itsekään muistaa sitä, joten en voi odottaa sitä muiltakaan. Tärkeintä on, etten itse lopeta uskomasta itseeni. En anna itseni luovuttaa, ennen kuin näen, mihin minussa rahkeet riittävät, kun jaksan yrittää.
Tämä laji, kuten moni muukin varmasti, on jatkuvaa yrittämistä. Kun kaikki menee nappiin, niin se on helppoa.
Mutta kun tulee seinä vastaan, niin sitten se ei enää muuta olekaan kuin yrittämistä. Vaikka kuinka rakastaisi sitä, niin siitä ei voi nauttia enää.
Se on taistelemista itsensä kanssa. Itsensä pitämistä kasassa, itsensä tsemppaamista. Uskomista parempaan. 
Taaskaan sanat eivät välttämättä puhu kaikille puolestaan, mutta ne puhuvat minun kauttani. Sen näkee minusta joka päivä, jos vain haluaa - tai sitten kuukausien tai vuosien päästä, kun kehittyminen on huomattavissa myös ulkopuolelta. Kunnioitus, arvostus ja luottamus. Ne syntyvät pitkän ajan kuluessa, mutta ne on helppo tuhota yhdessä päivässä. 

Tämä mies selitti niin sydämensä pohjasta, miten paljon mahdollisuuksia minussa näkee ja mihin kaikkeen minussa olisi potentiaalia, jos vain pää kestää. 

Hän piti todella kunnioitettavana sitä, että olen mennyt niin pohjia myöten ja motivaatio on ollut koetuksella - ei sitä kieltääkään voi -, mutta kaikki vastoinkäymiset ovat toimineet siihen lähes päinvastaisesti: minulle on tullut niin hirveä halu näyttää, mihin minä pystyn, kun siivet vain kantavat. Ja että olen pitänyt pään kylmänä ja jalat maassa, vaikka monta kertaa olisin voinut heittää hanskat tiskiin.
Enkä kerro näitä asioita täällä siksi, että haluaisin todistaa jotakin tai että tämä kannustus olisi noussut päähän. Miksi niin kävisi nyt? Kannustusta ei ole tullut liikaa parin vuoden aikana. Minua on vain huomaaamattomasti jyrätty tiejyrän lailla, vaikka minulle on myös oltu parhaansa mukaan tukena ja yritetty ymmärtää. Mutta sehän olisi helppoa, jos kaikki tietäisivät, mistä puhun. Tai olisi helppoa sanoa tuosta vain, että jokin on pielessä. Mutta ei se mene niin. Se ei vain mene.
Olen vain äärettämän kiitollinen, että joku on edelleen tuota mieltä.
Pettymys on suuri, kun henkilö, johon luuli voivansa luottaa täysillä, ei uskokaan, että pystyn enää täältä nousemaan. Kiertoilmaisut eivät auta, koska nekin voi purkaa suoriksi sanoiksi. 
Urheilu on ollut minulle aina se, joka on auttanut selviämään. Se on ollut henkireikä. Kun se henkireikä yhtäkkiä tukkeutui, joka oli niin iso osa elämää, se oli kova pala.
Minua ei ole silti ikinä tarvinnut käskeä, minua on tarvinnut vain opastaa ja neuvoa. Pikemminkin minua on pitänyt toppuutella. 

Ei ole montaa asiaa, joka loukkaisi niin paljon kuin se, että väitetään, ettei meillä ole motivaatiota emmekä sitoudu tähän. Ettemme ole urheilijoita, jos päätämme tietyllä tavalla.
Asiat pitää sanoa suoraan, mutta rajansa kaikella.
Jukka Pojan sanoin; miksei oteta omasta potentiaalista selkoo.
Miks syy etitään muista, jotka ei oo mitenkään osallisia kenenkään kiireisiin.
Me on vain oletettu.
On vannottu, että pidetään huolta.
Sitten käy taas niin. Kaikki alkaa alusta.
Oon tottunu siihen. Niin on jatkossakin totuttava. Ja opittava selviytymään. 
Taas päästään tähän pisteeseen, etten halua avautua enempää, koska tämä on niin henkilökohtainen asia, joka loukkasi niin pahasti niin syvältä, että en halua patoa sitä sisällenikään. Teen niin liian usein.
Silti kaikkea ei voi aina sanoa suoraan, miten minulla on tapana. 

Tämä koskee edelleen meitä molempia ja loukkasi molempia yhtä paljon yhtä lailla samalta kantilta ja myös eri kanteilta.
Mutta kellään ei ole oikeutta väittää mitään sellaista. Silloin ei ymmärrä, mitä menettää.
Luottamuksen, kunnioituksen ja paljon muuta. Mitä en tähän kirjoita.

Tästä tuli nyt synkistelypostaus, eikä tähän tule kuvia.
Kirjotellaan paremmin tässä joku päivä, kun treeneiltä ja töiltä keritään.
Sitten on aikaa hömpänpömpälle.
Tsemppiä kaikille lukijoille ja muistakaa, että jos elämä kolhii, niin antaa kolhia.
Ei me niin heikkoa tekoa olla!
Vai mitä?

Tähän loppuun yks menevä biisi, joka on soinu koko päivän päässä ja josta tulee aina hyvälle mielelle, vaikka ei taidakaan liittyä tähän.
http://www.youtube.com/watch?v=Mtp9gNx7nV0

- heidi

Luottamus on kuin pyyhekumi. Se pienenee ja pienenee jokaisen virheen jälkeen.

Nyt on sitten jonkin sortin avautumista tulossa eli jos ette halua pilata hyvää päiväänne niin jättäkää lukematta. Kiitos.

Tiiättekö sen tunteen, kun on oppinut luottamaan johonkin ihmiseen monen vuoden ajan ja sitten se luottamus menee silmän räpäyksessä?

On panostanut ja sitoutunut johonkin asiaan ja uhrannut koko elämänsä sille ja sitten sille tehdylle työlle ei anneta mitään arvoo. 

Se työ, jota on tehty sen asian eteen, jota eniten rakastaa muuttuu täysin mitättömäksi.

 Kaikki kunnioitus ja luottamus katoaa taivaan tuuliin. 

Tulee asioita, joita ei voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

On vuodatettu verta, hikee ja kyyneleitä ja sitten sillä ei olekkaan mitään merkitystä.

 Sitä tarvittavaa tukee ei enää tulekkaan niinku sitä pitäs tulla. 

Tätä tunnetta on vaikee kuvailla sanoin, mut on niin pettynyt olo ja tunne siitä että ei oo tarpeeks hyvä.

 Ei riitä mihinkään. 

Kun saa tietää, että kovaa tehtyä työtä ei arvosteta kunnolla, niin se sattuu. Ja syvälle.

En halua avautua tästä enää enempää ku tää on niin henkilökohtanen asia ja koskettaa siis meitä molempia. Mut sen voin sanoo, että kumpikaan ei halua luovuttaa, vaan näyttää, että hitto me pystytään tähän! Ollaan hyviä ja ihan riittäviä! Ei anneta tämmösten juttujen hetkauttaa meijän elämää, vaan painetaan entistä kovempaa eteenpäin! 

WE CAN DO IT!

Nonii, jotta tästä ei tulis pelkkä synkistely postaus, niin on mulla muutakin kerrottavaa:) Eli Mari täällä taas pitkästä aikaa kirjottelemassa! Saatiin rehut tehtyä ja muutenki on kiireet helpottanu täällä kotona ja päässy enemmän kesäloman viettoon. Jos ei vaan satas kokoajan vettä.... Mut onneks juhannukseks on luvattu hellettä♥ Oon siis tehny reenejä ja tällä viikolla oiskin vähä kovempi reeniviikko. Heidillä se tosin oli jo viime viikolla, mutta mä en sitä ehtiny sillon tehhä, koska oli niin paljo töitä eli teen sen nyt:) reenasin sillon niin paljo ku töiltä ehin, vaikka ei tuo rehusiilolla tarpominen mitään kovin kevyttä homma oo:D Ja oon myös siivonnu mun huonetta varmaan kohta viikon ja heittäny monta pussillista kaikkee roinaa roskiin ja ullakolle. Nyt on saatu vähän järjestystä tähänkin paikkaan ja saan olla ylpee itestäni ku oon siivonnu ahkerasti!:)

Yhtenä päivänä kävin soutelemassa järvellä, jossa meillä on katiskotkin. Näytti hirveen tuuliselta ja synkältä, mut sit tulikin ihan aurinkoinen keli ja oli kiva soudella keskellä järvee:) Ja oikeestaan muuten ekaa kertaa koko kesänä! Isi käski ekaks istumaan tuohon veneen keskellä, mut se oli sit niin matala, että siinä oli hankala olla. Vaihoin sitten tuonne päätyyn ja toiseen päähän piti ettiä rannalta painoja, ettei se ala hirveesti keulimaan, kun mä olin niin painava siellä toisessa päässä... XD Mut noin se onnistu hyvin!

Sitten päätettin kokeilla tehhä omaa jäätelöö, kun löysin semmosen ohjeen. Tehtiin mustikkajätskiä ja siitä tuli tosi hyvää! Sanoin, että ei osteta enää ikinä kaupan jäätelöö:D Se oli tosi helppoo tehhä ja itehän voi keksiä kaikkia erimakuja, mitä ikinä vaan päähän tulee! Mä suunnittelin, että voisin tehhä mango-pähkinä jäätelöö seuraavaks. Vois olla hyvää:)

Unohin ottaa kuvan tästä valmiista jäätelöstä ennen ku syötiin sitä, mutta on siinä nyt kuvaa puoliks tyhjennetystä rasiasta:D Se jäätelö vaan hävis niin äkkiä jonnekkii...Hups!;D
Ohje oli siis uusimmasta Miss Mixistä, mut voisin laittaa sen tännekkin, jos että saa sitä lehtee käsiinne ja haluatte testata millasta tää ite tehty jäätelö ois:)

3dl kuohukermaa
3 kananmunaa

2 dl tomusokeria
2dl marjasosetta (mansikka, mustikka, vadelma, puolukka...)

1. Mittaa kerma kulhoon ja vatkaa vispilällä tai sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi.
2. Riko kananmunat toiseen kulhoon, lisää tomusokeri ja vatkaa puhtaalla vatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi.
3. Lisää marjasose kananmunavaahtoon ja sekoita.

4. Sekoita joukkoon vaahdotettu kerma.

5. Lusikoi seos pakastusta kestävään kannelliseen rasiaan ja laita pakastimeen.

6. Sekoita seosta noin tunnin välein ja laita se uudelleen pakastimeen.

7. Anna jäätelön olla pakastimessa seuraavaan päivään, jolloin se on valmista tarjottavaksi.

Me laitettiin tuon marjasoseen tilalle ihan kokonaisia mustikoita, mutta sitten, kun söi sitä jäätelöö niin ne mustikat oli tosi jäisiä, niin niitä oli vaikee syyä. Eli ehkä se marjasose ois se kaikista paras vaihtoehto:)
Sit mä sekotin muistaakseni kolme kertaa sitä sen jälkeen, kun vein sen pakkaseen. Ja tunnin välein siis. Sillon siitä tuli rakenteeltaankin ihan hyvää ja eihän sitä voi vuorokauden ympäri olla sekottamassa:D
Suosittelen siis että kokeilette tätä, koska oli ihan huippu hyvää! Keksikää kaikkein villeimmät maku vaihtoehdot, jotka ootte aina halunnu jäätelöihin!:D

Laitan tähän loppuun vielä pari biisiä, joita oon nyt tykänny kuunnella. Ja valihin nämä vielä sen takia, koska nää on saannu nimensä naisten nimistä:) Oon kerran kuullu Marista kertovan laulunkin, mutta sitä ei voi verratakkaan näihin:D Oli sen verran karmaiseva kuuntelu kokemus, niin en taida jakaa sitä teijän kanssa.... Saatikka löytyiskö sitä sitten edes youtubesta. En halua ees ettiä:D
 

Näiden myötä siis hyvät juhannuksen ainakin mun puolesta teille kaikille lukijoille, jos en ehi enää kirjottelemaan tällä viikolla:) Ja viettäkää mukava loppu kesä ja nauttikaa lämpimistä keleistä, jos niitä tulee!:)

-Mari

"En minä kaatunut, lattia vain tarvitsi halausta"

Otsikolla ei ole muuta tarinaa kuin se, että toi vois olla joku mun monesta motosta, joita en kuitenkaan enää muista sen jälkeen kun olen jostain osuvan bongannut! Mut tossa puoltoista viikkoo sitten menin taas pää kolmantena jalkana mummon luona ja jalka ei vissiin noussu rappusen yli tai sitten kompastuin - en minä semmosia ehtiny aatella - ja otin maakosketusta lentämällä rähmälleni siihen betoniselle terassille. Kyynerpäästä ja polvesta lähti nahat ja tuli hirvee mustelma käteen, polvi meni ihan mustaks viikon aikana ja sit tällä viikolla siitä alko irtoilla nahka! Nyt se on suurin piirtein normaali, tai ainakaan se ei erotu ollenkaan jalkojen muista lukuisista naarmuista ja kolhuista. :) Vitsailin sitten myöhemmin, että "Lattia tarvitsi halausta." Raukka, sen elämäntehtävä on olla muiden tallottavana! :D elämä on kovaa, pitäs kulkee koko ajan polvi- ja kyynersuojat päällä unohtamatta kypärää!
Meillä olikin Marin siskon kanssa torstaina puhetta, kun se hyppäs korkeutta ja aina siitä kyynärpäästä, joka koski ensimmäisenä patjaan, alko lähtee nahat kun se hankautu sitä vasten. Tuumittiin, että olis kyynärsuojat aika tarpeelliset korkeushypyssä! 

Mut asiasta toiseen, ajattelin kirjotella ja laittaa kuvaa Marin synttärilahjasta mulle, jonka sain vähän myöhässä tällä viikolla, koska ilmeisesti toi osa lahjaa, mille nauroin eniten ja mistä pidin eniten, oli keskeneräinen synttärien ajankohdan aikaan. :D

 Eli siis tämmösen Nomination-korupalan se oli mulle jostain hommannu ! tosi ihana, en oo ikinä nähny missään vastaavaa. Toi hahmokin tossa on ihan mun näkönen, lentoon lähössä noitten suksien kanssa :D Oiskohan tää jonkinlainen enne, että mä voisin käyttää mun rannekorua vähän useammin... se on jääny melko vähälle käytölle jostain tiedostamattomasta syystä!
Itse asiassa mulla on kans, kun niistä ylimääräsiä palasia on kertyny niin paljon, että niistä sai jo yhen uuden korun. Joskus me sitten äitin kanssa nyplättiin ne, mut se on tosi rasittavaa! Siks voisin ajottaa käyntini kello- ja koruliikkeeseen, kun on käyntiä kylällä päin ja käydä laitattamassa ammattilaisilla ton palan... se ei varmaan ole monimutkaista ja oon nähnykin, miten helposti se käy, mutta mä en jostain syystä millään saa noita paloja paikalleen! Siks en hirveesti myöskään irrottele niitä. :D 

Ja sitten nää ihanat nimikokispullot. Tää mun pullo vähän kärsi ennen kun ehdin edes avata sitä ja toi etiketti on vähän revenny.... :D Mari oli jostain bongannu Heidi-pullon, mitä en ite oo löytäny. Tosin en oo hirveesti ettinykkään, oon vaan puhunu et sellanen ois kiva jos joskus löydän jostain sellasen. Mut juon melko harvoin limpparia, ja sillon kun juon, niin en yleensä juo kokista. Niin ei oo tullu hirveesti kateltua missään noita pullonkylkiä. Kyllä me tossa ennen koulun loppumista käytiin Putaan Ässän kaikki kokispullot läpi, mutta ei sieltä löytyny kummankaan nimee, vaikka ei oo ees kovin erikoiset nimet loppujen lopuks! Heidejä ja Mareja löytyy varmaan pilvin pimein. :D
Paitsi löytyhän sieltä Emmille Veli-pullo, joka me annettiin sille synttärilahjaks. Se olikin päivän paras löytö, vaikka ei sitä omaa nimeä sieltä löytynytkään! Mut kyllä mä aion säilyttää tuon pullon, on sen ettimiseen nähty varmasti sen verran vaivaa ja toi on aika siisti! Yleensä aina kotona sanotaan, että meillä ei oo täällä ruuissa nimiä, että jokainen saa syödä mitä lystää jääkaapista. Mutta kerrankin pystyin puolustautumaan ja sanomaan, että "hei kattokaa, tässä lukee mun nimi!! Eli kukaan muu ei saa juoda tätä!" ;)

 Sitten tää mun lempparilahja: Marin oma tekemä "Mitä Heidi teki, Missä heidi oli ja Milloin 6/2012-5/2013"! Ihan huippu, mä sain edellisenäkin synttärinä vastaavan, jossa oli "Heidin seikkailut with Mari". Mäkin tein Marille vastaavanlaisen kirjan, mutta vaan enemmän omannäkösen. Olin saanu Marinkin nauramaan, niinkun Marikin näillä teoksilla ja etenkin ne KUVAT mitä sieltä löytyy.... ja osuvat kuvatekstit!
Ihan huippu oikeesti, meinasin kuolla nauruun kuin luin tätä :DDDDDD

No, tällä viikolla ei sit oo kovin kummosia tapahtunu. Maanantaina olin pitämässä ekan kerran oman paikkakunnan yleisurheilukoulua, ja olin oikeesti positiviisesti yllättyny, miten paljon sinne oli oikeesti tullu lapsia liikkumaan! Harkat onnistu hyvin, samoin viikkokisat, joissa olin toimitsijana pituudessa ja keihäänheitossa. Eli toisin sanoen mitattiin niitä lasten hyppyjä ja heittoja. Meinas olla keihäässä alkuun vähän ongelmia, kun siinä piti olla mitta just toisinpäin kuin pituudessa ja meinasin saada siitä heitosta about 10 metriä pidemmän mitä se oli. Mut loppu hyvin, kaikki hyvin! Äiti vitsaili, että minähän voisin näyttää lapsukaisille mallia, että miten EI heitetä keihästä. Mulla lähtee lähes aina se keihäs kädestä ilman vauhtiakin vinossa, se ehtii kääntyä ympäri ilmassa (eli aika hurja heitto ku ehtii pyöriäkin!) ja sitten se tulee sivuttain maahan...
 Nää heittolajit ei oo oikeastaan mun bravuuri.... :D ja kiekonheitossakin musta on aina tuntunu, että se kiekko ei vain voi pysyä kädessä! Heidi 10v yleisurheilukoulussa tuumaa: "Tämä ei voi pysyä kädessä. Painovoima vetää sitä maahan." Heidi 17v miettii: "Miten tämä oikein pysyy kädessä?" 

Huomaan kehityksen. :D Paitsi näissä heittolajeissa on kyllä ollu se 7 vuotta väliäkin, joten ehkä se ei olekaan odotettavaa...
 Ylipäätään kaikki terävät esineet mun kädessä on aika vaarallisia ja kaverit sanoo aina, että kannattaa pysyä kaukana siinä tilanteessa. :D mutta hyvinhän mä sen sahankin hallitsin, vaikka Mari kyllä ehti perääntyä kun ekan kerran syöksyin sahaamaan.... ihan varmuuden vuoksi vain. :D
Sain nauraa ihan kippurassa Levillä marraskuussa, kun oltiin linjan kanssa siellä leirillä. Aluks Anna kiusas mua, ja olin vähän alakynnessä kun en ollu valmistautunu! :D Sit Mari tuli siihen ja tuumi, että ei saa kiusata Heidiä (vaikka se ite kiusaa mua jatkuvasti.. :D) ja sit Anna alko kiusata Maria. Sit minä ajattelin olla Marille kiltti ja otin semmosen takkatökin siitä telineestä (jolla tökitään niitä hiilloksia siellä takassa:D) ja se kädessäni hihkaisin: "Minulla on teräesine ja en pelkää käyttää sitä!" johan lähti kaikki karkuun..... :DDDDDD

 oli kieltämättä aika tehokas keino! vaikka en mä nyt oikeesti ois tehny kenestäkään kebabbia:) 

 Pikkuveli kävi tänään ukin kanssa Iisalmessa Savolaesilla perinnekonepäewillä! Se on semmonen jännä tapahtuma, siellä on paljon kaikkia vanhoja koneita ja autoja ja semmosia, sit hirveesti kaikkia kojuja ja myyjiä ja jotai Koljonvirran taistelunäytöksiä. En oo käyny ite moneen vuoteen, mut kävin pienenä melkeen joka vuos. Paitsi että mä hommasin kaikki vararikkoon, kun olin ostamassa joka kojusta jotain koriste-esineitä, joita mulla on useempi hyllyllinen. Vaikka ei sen puoleen, Akikin osaa tämän taidon... :D
Kyllä mä vieläkin niitä tavallaan kerään, etenkin koira-aiheisia, mutta en mitenkään aktiivisesti. Niissä on niin hirveesti pölyjen pyyhkimistä... :D Et pitää olla vähän erikoisempi tapaus, jos ostan. Lapissa on tosin yleensä tosi kivoja koristejuttuja, ja sieltä tarttuu monesti mukaan pari semmosta... :) 

Äiti tilas meille tollasen tasapainolaudan, kun mä sanoin jossain vaiheessa, että haluaisin sellasen kotiinkin. Meillä oli kämpillä sellanen valmiina, ja me saatiin pitää se, jos halutaan. Tosin se oli varmaan ekat puol vuotta juomapullotelineenä, kunnes me ruvettiin käyttämään sitä ees vähän... Tähän uuteen saa tollasen korotuspalan, jonka avulla tohon saa kolme eri korkeutta. Mä oon tehny ton korokepalan kanssa sillä toiseks korkeimmalla ihan sen takia, että on sit jotain mitä lisätä kun alan olla tarpeeks taitava! :D
toistaseks mä oon tykästyny tohon, mutta saa nähä kestääkö innostus koko kesän. :D kun lupasin ja vannoin itelleni niin hartaasti haapajärven kisoissa tänä keväänä, että NYT minä alan tehdä tasapainoharjoitteita, koska mua otti niin pahasti päähän se kaatuminen siellä. Vaikka itseasiassa se ei ollut liitännäinen tasapainoon, vaan se oli ns. ajovirhe :DDDDD kun arvioin mutkan leveemmäks mitä se oli, suksi haukkas umpihangesta ja sittenpä mentiin mukkelismakkelis kuperkeikalla ojan pohjalle niin syvälle, ettei näkyny tytöstä ku suksen käret.... :D mut vannoin silti maalissa, kun raivosin ja itkin niiin pettyneenä, koska sillon oli kulkupäivä. Ehkä mä voisin yrittää pitää sen lupauksen! Se on vähän niinkun myöhäinen uudenvuodenlupaus. :D Äiti ja isi kyllä yllättyi, miten hyvä mä loppujen lopuksi olin taitelemaan tuolla, mutta ollaan me treeneissä tasapainoiltu ja ei mulla nyt ihan surkee tasapaino oo muutenkaan, liikkunu koko ikäni! :D mutta joskus vaan on niitä tasapainoelinten lakkoja ja havainnointivirheiksikö niitä kutsutaan, jos ei mahdu mutkaan ja vetää ojan pohjan kautta ja ajelee kolareita elottomien ja elollisten asioiden kanssa.... :D ja sitten on näitä hiihtäjän klassisia kaatumistemppuja eli sauva suksien väliin! Näitähän löytyy, mutta en usko että tosta on mulle mitään haittaa... oon meinaan semmonen joka paikassa rymyäjä, pää kolmantena jalkana joka paikkaan menijä, ettei toi voi ainakaan pahentaa mun holtittomuutta... 

Sit viimesenä muttei vähäisimpänä kuvana meidän Riksu! :) Se on semmonen köllijä, tosin välillä se osaa naamioida noi nukkumisensa niin ovelasti, että heti kun silmä välttää, niin se on pistämässä jotain tyynyä naamaansa niin kovalla vauhilla, ettei mittään rajjaa tai sit se yrittää kaivaa tietään kiinaan tosta sängyn läpi. Etenkin kun se ei voi enää kaivaa takapihan nurmikkoo täyteen kuoppia, kun sillä ei oo siellä omaa nurmikkotilaa just sen takia. :D meillähän oli viime kesänä koko vähäinen nurmikkoalue takapihalta täynnä punttipainoja, kun peitettiin niillä kaikki kuopat, ettei ne kasva isommiks. Eli siis siinä meni se vähäinenkin nurmikkoalue! :D 

Eipä mulla muuta,
toivotaan et sateiset ja kylmät kesäpäivät muuttus taas vähän lämpimämmiks ja aurinkoisemmiks
mitä ne oli toukokuussa ja kesäkuun alussa! 

- Heidi

Kansainvälinen Linc-tapahtuma

Heissan (tai moissan niinku mari aikoi jatkossa sanoa!) Oltiin keskiviikkona Sonkajärvellä kansainvälisessä Linc-tapahtumassa, jossa oli mukana ihmisiä Euroopan 14 eri maasta.

Tää on semmonen kolmipäivänen juttu, mut muina päivinä ne on muissa jutuissa, tää oli tällänen urheilupäivä!
Niillä oli mm. pöllin pyöritystä, Reino- jalkapalloo, pokasahausta (me oltiin tällä pisteellä!), saunaveden kärräystä semmosilla maitokärryillä, vastan viskuuta, löylyn heittoo, puujalkakävelyä ja kaikkee tällästä! Kaikki tää oli järjestetty "Eukonkanto-areenalle". 
Me saadaan kai ihan todistukset tästä, et on oltu toimimassa työn merkeissä kansainvälisessä tapahtumassa. Kyllä siellä kuulutukset oli englanniks ja suomeks, mut me vitsailtiin et kolmella kielellä, jos tää savoki otetaan lukuihin.... meinataan et poikkee hieman suomen kielestä !
Me päädyttiin sit lopulta tohon pokasahaukseen Marin ja Pinjan kanssa. Me mentiin innoissamme testaamaan ennenkun ne ulkomaalaiset tuli - ja ei menny ihan putkeen ekalla kerralla... piti olla 1-2 cm leveitä palasia, niin  Heidi sahas vähän vinoon ja siitä tuli about 5-7 cm... täää leveyssuositus oli sen takia, että ne puupölkit ei lopu kesken, kun toistasataa ihmistä käy sitä sahailemassa. Ei ollu kyllä lähelläkään loppua, mut kannatti pysyä kannassaan ainakin suurin piirtein!
Ja Heidikin selvis - hyvin vielä! Osasin ihan hyvin selitellä siellä, vaikka se homma rutiutu parin muuttujan takia niin, että jokaiselle tuli tietty homma hoidettavaks, joten aika samat lauseet ja sanat siinä lopussa pyöri. Yks muuttuja mm. se, kun toinen näistä sahoista levis palasiks ensimmäisen käsittelijän otteessa... meille jäi sitten enää yks saha käyttöön, joten tuli aika ruuhkaseks! Mut pisin lause minkä osasin tuottaa suustani ulos oli se, kun selitin niille sahan testailijoille, että niitten pitäs käyttää hanskoja, ne ei saa sahata vielä ja niiden pitäs mennä pelaamaan tuonne (kansainväliset käsimerkit) jalkapalloa. Tää on nyt ennätys, aiemmat englanninpuhumiset ei oo menny ihan nappiin ku ne on tullu niin puskista aina....

Keskimmäinen siis tää Heidin harjotuspala... yritettiin viskata se kauemmas, ettei kukaan ota siitä mallia, mut se olikin loppujen lopuks kaiken keskipiste ja joku kävi poimimassa sen sieltä ja kysy, että tämmösiäkö. Joo, ei tosiaan, annettiin sille tommonen ohuempi mallikappale marin ja pinjan taidonnäytteistä... :D

 Oikeet mestarisahailijat vauhissa, testattiin sit toisen kerran kun lähes kaikki oli käyny kokeilee ja otettiin sit itellemmekin ajat. Idea oli siis että sahaaja sahaa mahollisimman nopeesti yhen tommosen ohuen palasen puuta ja sille otetaan aika. Jos sahas alle minuutissa, niin sai täydet pisteet. Lopulta Heidin ilmeen perusteella epäilyksistä huolimatta Mari sahas ton 26 sekuntiin ja Heidi 35 sekuntiin! Harjotus tekee mestarin (niin mikä harjotus..) kun ekalla kerralla meni varmaan 5 minuuttia....... :D
Ne vieraat onnistu heti ekalla yrittämällä sahaamaan sen alle minuuttiin lähes kaikki! Me oltiin varmoja, että ne ei saa sahattua sitä koko päivänä. :D koska me kokeiltiin itekin...

 Tässä on eukonkantojen vesieste! Se on nykyään ihan kiinteenä, eikä sitä joka vuos tehä uudestaan.

 Puujalkakävelyn mallia !


ja tässä mallisuoritus miten EI tehdä... vai kuinka? :D ei oikeen luonnistunu meiltä tää.

Käytiin sitten kisojen loppupuolella testailemassa muitakin lajeja, kun meidän pisteelle ei enää ollu tulossa ketään. Kokeiltiin löylyn heittoo, jossa kiukaaseen kivien paikalle oli laitettu purkki ja siihen piti sitten saada mahollisimman paljon vettä menemään kolmella heitolla. Meijän tulokset ei ollu kovin kummosia, koska kaikki sai vaan pikku tilkan vettä sinne purkin pohjalle:D Mietittiin, että eikös meijän suomalaisten pitäs osata tämmöset jutut, mutta nyt ois ollu pikemminkin seinällä ku kiukaalla ne meijän heittämät vedet.... On meillä ainakin saunassa ollu ihan lämmintä, vaikka ei ihan nappiin menny tää suoritus:D Mut siinä onkin se pieni ero, että ei tarvii tähdätä mihinkään purkkiin vaan riittää kun suunnilleen osuu niille kiville:D

Sitten kokeiltiin myös änkyräpyörällä ajamista! Se on siis ihan tavallinen polkupyörä, mutta jos kääntää ohjaustankoo oikeelle, niin pyörä kääntyy vasemmalle! Ei mikään helppo tapaus:D Ei sillä edes uskaltanu kunnolla ajaa vaan piti tökytellä jalat maassa. Olis muuten saattanu olla mukkelis makkelis siellä maassa, koska sitä pyörää oli vähä hankala hallita:D Ei meinata hallita edes ihan tavallisia pyöriä, jotka kääntyy sinne minne kääntää, niin yrittääpäs sitten vielä tuommosta erikoistapausta...

Joka pisteellä oli tämmöset selitykset englannin kielellä,et mitä pitäs tehdä.
Suurimman osan ajasta Heidi merkitsi listoihin niiden nimet, jotka kävivät sahaamassa ja niillä ihmisillä oli semmoiset "suorituspaperit" joihin laitettiin joka pisteeltä se pistemäärä, jonka ne saivat. Oli 6 alkupistettä + suoritusajan mukaan määräytyvät pisteet. Lähes kaikki sai täydet pisteet sahauksesta, joka oikeasti yllätti. :D

Pinja oli kellottajana ja Mari istu sen puun päällä siinä telineessä, niin kuin kuvista näkyikin. Se oli aika liikkuvaa sorttia, kun sahas kunnolla. Ja jos ei sahannu kunnolla, mitään ei tapahtunu siihen puuhun. :D
Meinas kyllä Mari olla lentoon lähössä aina kun joku voimakas mies- tai naishenkilö tuli sahaamaan. Monilla oli tosin oma tekniikka, eikä ne tarvinnu pitelyapua. :D

Oli mukava päivä ja hyödyllinen kokemus olla tuolla! Saatiin ennen tän ulkotapahtuman virallista alkamista ruokaa (!) ja sit ostettiin kioskista jäätelöt. Heidi osti mehujään, joka maksoi euron. Se ehti syödä siitä puolet, kunnes se rupes säätämään jotakin ja se putos maahan. Se alko nauraa hirveesti ja muut sai ihmetellä vähänaikaa, kunnes ne huomas sen jäätelön maassa. Sit muutki nauro... Pinja nosti sen ja kysy, et haluatko sä vielä syödä tän. :DD
Se söi sitten 50 senttiä siitä jäätelöstä ! :)

- Mari & Heidi

something

Moi kaikille! Marin kotona on nyt menossa rehunteko, joten sillä ei oo hirveesti aikaa kirjottaa. Sillä on aina "lakisääteisiä" taukoja (eli omasääteisiä:D), jolloin se käväsee koneella ja jos satutaan yhtäaikaa, niin keskustellaan semmonen kymmenen minsaa ja sit se kattoo ikkunasta ulos: "Isi tuli kuorman kans! Pitää lähtee siilolle." :D
Mä oon treenaillu, vaikka siitäkin huolimatta tulee päivän aikana muutamia tylsyyshetkiä. Onneks en taida olla ainoa... :)
Kävin tänäaamuna tekemässä työsopimuksen, ja varsinaiset työt alkaa 17.6. lasten liikunnallisella päiväleirillä. Tänämaanantaina oon eka kertaa ohjaamaassa oman paikkakunnan lasten yleisurheilukoulua. Sinne on kuulema ilmottautunu hirveesti lisää lapsia ja nyt on jo yli 50 lasta yleisurheilemassa. Siinä ryhmässä missä oon ohjaamassa, on näillä näkymin 25 lasta tai useampikin, joten ompahan ainakin tekemistä! 



No, eilen tuli pari muuttujaa ja alkuperänen harjotus muuttukin yheks pitkäks omasovelteiseks harjotukseks, ja mun teki mieli lähtee pyöräilee, niin minäpä tein omat sovellutukset ja poljin 12km pitäjille päin isin ja kummin veneelle ja kävin soutamassa, poljin takasin kylälle ja juoksin. Siitä tulikin tosi mukava harjoitus! :)

 Tossa sit muutama kuva. Kyllä tosta 2,5 tuntinen harjotus tuli:) ja oli mukava soudella, oli ihan tyyni keliki niin ei tarvinnu vastatuuleen aallokossa kiskoo! Mut rannalla ja rannan tuntumassa oli hirveesti itikoita, kun jälttivät kun viimestä päivää. Yöllä meinasin heittää henkeni suurin piirtein kun joka paikkaa kutitti niin kamalasti. Ei mä yleensä tolla tavalla oo meinannu seota ötökän pistojen aiheuttamasta kutinasta, ei ne yleensä oo haitannu sillai, mitä nyt päiväsaikaan oon raapinu. Nyt raaputin varmaan monta tuntia ja sitten oli pakko kysyä äitiltä, että millä minä voin voidella itteni kun sekoon kohta puoliin... ei kuitenkaan ollu noussu mitään allergista ihottumaa, jalat oli vaan ihan punaset ku raavin niitä... olkoon tää sit kesän huono puoli. :)
Sivummalta nous soutamisen aikana vähän tummahkoja pilviä, ja kerran tais jyrähtääkin. Kuitenkin sain polettua takas kylän pintaan ihan yhtenä kappaleena ja ei se enempää alkanu jytistä. Vähä viskas vettä, mutta ei mua sokerista oo tehty! :D

Sit Terhi ja Mari kävi kylässä ja syötin niille kakkua - nii muute, hyvää syntymäpäivää minä! Tossa lauantaina täytin seventeeen! :D
Tilattiin maidoton versio kakusta ja ei siitä muutkaa paljo eroo huomannu. Tosin se kermavaahto ei maistu niin imelälle, mutta eikös se ole ihan hyvä niin voi syödä enemmän kun ei ala oksettaa.... kakut on aina niin imeliä :D

Meillä oli tossa viikonloppuna aika hirvee ukonilma. Tuntu että tullee katosta läpi ja oltiin vielä saunassa, kun jytis noin viiden kilsan päässä. Ei kai se varmaan hengenvaarallista oo, mut ei kovin miellyttävääkään... :D Piha välähti valkosena ku löi salamoita ja kyllähän noita rakeitaki roiskas ku trampoliini oli ihan valkeena. Ja vettä tuli niin paljo, että koko piha alko muistuttaa järvee... mut tuli se tarpeeseen, niin sai luonto vähän paljon vettä ja ilma raikastu kun kaikki pölyt laskeutu hetkeks maahan! :) 

Keskiviikkona ois Sonkajärvellä sellanen kansainvälinen Linc-tapahtuma, johon tulee ihmisiä ympäri Eurooppaa. Me mennään sinne touhuamaan jotain, ja kielitaito ei ois pahitteeks... saa nähä mitä tapahtuu kun mun suusta pitäs tulla jotain järkevää englannin kielellä ulos... :D mun taidonnäytteet on aika rajalliset, mutta siinähän sitä oppii. Tosin taidot (emmi sanoo tähän: mitkä taidot...:D) voi olla vähän ruosteessa, kun enkkua ei oo tainnu olla kahessa viimesessä jaksossa. Mut luotan siihen, että kyllä minä selviän - jos en hyvin, niin sitten huonosti! Selviän joka tapauksessa (mutta siitä ei puhuta, eiku..:D)

- Heidi