Otsikolla ei ole muuta tarinaa kuin se, että toi vois olla joku mun monesta motosta, joita en kuitenkaan enää muista sen jälkeen kun olen jostain osuvan bongannut! Mut tossa puoltoista viikkoo sitten menin taas pää kolmantena jalkana mummon luona ja jalka ei vissiin noussu rappusen yli tai sitten kompastuin - en minä semmosia ehtiny aatella - ja otin maakosketusta lentämällä rähmälleni siihen betoniselle terassille. Kyynerpäästä ja polvesta lähti nahat ja tuli hirvee mustelma käteen, polvi meni ihan mustaks viikon aikana ja sit tällä viikolla siitä alko irtoilla nahka! Nyt se on suurin piirtein normaali, tai ainakaan se ei erotu ollenkaan jalkojen muista lukuisista naarmuista ja kolhuista. :) Vitsailin sitten myöhemmin, että "Lattia tarvitsi halausta." Raukka, sen elämäntehtävä on olla muiden tallottavana! :D elämä on kovaa, pitäs kulkee koko ajan polvi- ja kyynersuojat päällä unohtamatta kypärää!
Meillä olikin Marin siskon kanssa torstaina puhetta, kun se hyppäs korkeutta ja aina siitä kyynärpäästä, joka koski ensimmäisenä patjaan, alko lähtee nahat kun se hankautu sitä vasten. Tuumittiin, että olis kyynärsuojat aika tarpeelliset korkeushypyssä!
Mut asiasta toiseen, ajattelin kirjotella ja laittaa kuvaa Marin synttärilahjasta mulle, jonka sain vähän myöhässä tällä viikolla, koska ilmeisesti toi osa lahjaa, mille nauroin eniten ja mistä pidin eniten, oli keskeneräinen synttärien ajankohdan aikaan. :D
Eli siis tämmösen Nomination-korupalan se oli mulle jostain hommannu ! tosi ihana, en oo ikinä nähny missään vastaavaa. Toi hahmokin tossa on ihan mun näkönen, lentoon lähössä noitten suksien kanssa :D Oiskohan tää jonkinlainen enne, että mä voisin käyttää mun rannekorua vähän useammin... se on jääny melko vähälle käytölle jostain tiedostamattomasta syystä!
Itse asiassa mulla on kans, kun niistä ylimääräsiä palasia on kertyny niin paljon, että niistä sai jo yhen uuden korun. Joskus me sitten äitin kanssa nyplättiin ne, mut se on tosi rasittavaa! Siks voisin ajottaa käyntini kello- ja koruliikkeeseen, kun on käyntiä kylällä päin ja käydä laitattamassa ammattilaisilla ton palan... se ei varmaan ole monimutkaista ja oon nähnykin, miten helposti se käy, mutta mä en jostain syystä millään saa noita paloja paikalleen! Siks en hirveesti myöskään irrottele niitä. :D
Itse asiassa mulla on kans, kun niistä ylimääräsiä palasia on kertyny niin paljon, että niistä sai jo yhen uuden korun. Joskus me sitten äitin kanssa nyplättiin ne, mut se on tosi rasittavaa! Siks voisin ajottaa käyntini kello- ja koruliikkeeseen, kun on käyntiä kylällä päin ja käydä laitattamassa ammattilaisilla ton palan... se ei varmaan ole monimutkaista ja oon nähnykin, miten helposti se käy, mutta mä en jostain syystä millään saa noita paloja paikalleen! Siks en hirveesti myöskään irrottele niitä. :D
Ja sitten nää ihanat nimikokispullot. Tää mun pullo vähän kärsi ennen kun ehdin edes avata sitä ja toi etiketti on vähän revenny.... :D Mari oli jostain bongannu Heidi-pullon, mitä en ite oo löytäny. Tosin en oo hirveesti ettinykkään, oon vaan puhunu et sellanen ois kiva jos joskus löydän jostain sellasen. Mut juon melko harvoin limpparia, ja sillon kun juon, niin en yleensä juo kokista. Niin ei oo tullu hirveesti kateltua missään noita pullonkylkiä. Kyllä me tossa ennen koulun loppumista käytiin Putaan Ässän kaikki kokispullot läpi, mutta ei sieltä löytyny kummankaan nimee, vaikka ei oo ees kovin erikoiset nimet loppujen lopuks! Heidejä ja Mareja löytyy varmaan pilvin pimein. :D
Paitsi löytyhän sieltä Emmille Veli-pullo, joka me annettiin sille synttärilahjaks. Se olikin päivän paras löytö, vaikka ei sitä omaa nimeä sieltä löytynytkään! Mut kyllä mä aion säilyttää tuon pullon, on sen ettimiseen nähty varmasti sen verran vaivaa ja toi on aika siisti! Yleensä aina kotona sanotaan, että meillä ei oo täällä ruuissa nimiä, että jokainen saa syödä mitä lystää jääkaapista. Mutta kerrankin pystyin puolustautumaan ja sanomaan, että "hei kattokaa, tässä lukee mun nimi!! Eli kukaan muu ei saa juoda tätä!" ;)
Paitsi löytyhän sieltä Emmille Veli-pullo, joka me annettiin sille synttärilahjaks. Se olikin päivän paras löytö, vaikka ei sitä omaa nimeä sieltä löytynytkään! Mut kyllä mä aion säilyttää tuon pullon, on sen ettimiseen nähty varmasti sen verran vaivaa ja toi on aika siisti! Yleensä aina kotona sanotaan, että meillä ei oo täällä ruuissa nimiä, että jokainen saa syödä mitä lystää jääkaapista. Mutta kerrankin pystyin puolustautumaan ja sanomaan, että "hei kattokaa, tässä lukee mun nimi!! Eli kukaan muu ei saa juoda tätä!" ;)
Sitten tää mun lempparilahja: Marin oma tekemä "Mitä Heidi teki, Missä heidi oli ja Milloin 6/2012-5/2013"! Ihan huippu, mä sain edellisenäkin synttärinä vastaavan, jossa oli "Heidin seikkailut with Mari". Mäkin tein Marille vastaavanlaisen kirjan, mutta vaan enemmän omannäkösen. Olin saanu Marinkin nauramaan, niinkun Marikin näillä teoksilla ja etenkin ne KUVAT mitä sieltä löytyy.... ja osuvat kuvatekstit!
Ihan huippu oikeesti, meinasin kuolla nauruun kuin luin tätä :DDDDDD
Ihan huippu oikeesti, meinasin kuolla nauruun kuin luin tätä :DDDDDD
No, tällä viikolla ei sit oo kovin kummosia tapahtunu. Maanantaina olin pitämässä ekan kerran oman paikkakunnan yleisurheilukoulua, ja olin oikeesti positiviisesti yllättyny, miten paljon sinne oli oikeesti tullu lapsia liikkumaan! Harkat onnistu hyvin, samoin viikkokisat, joissa olin toimitsijana pituudessa ja keihäänheitossa. Eli toisin sanoen mitattiin niitä lasten hyppyjä ja heittoja. Meinas olla keihäässä alkuun vähän ongelmia, kun siinä piti olla mitta just toisinpäin kuin pituudessa ja meinasin saada siitä heitosta about 10 metriä pidemmän mitä se oli. Mut loppu hyvin, kaikki hyvin! Äiti vitsaili, että minähän voisin näyttää lapsukaisille mallia, että miten EI heitetä keihästä. Mulla lähtee lähes aina se keihäs kädestä ilman vauhtiakin vinossa, se ehtii kääntyä ympäri ilmassa (eli aika hurja heitto ku ehtii pyöriäkin!) ja sitten se tulee sivuttain maahan...
Nää heittolajit ei oo oikeastaan mun bravuuri.... :D ja kiekonheitossakin musta on aina tuntunu, että se kiekko ei vain voi pysyä kädessä! Heidi 10v yleisurheilukoulussa tuumaa: "Tämä ei voi pysyä kädessä. Painovoima vetää sitä maahan." Heidi 17v miettii: "Miten tämä oikein pysyy kädessä?"
Nää heittolajit ei oo oikeastaan mun bravuuri.... :D ja kiekonheitossakin musta on aina tuntunu, että se kiekko ei vain voi pysyä kädessä! Heidi 10v yleisurheilukoulussa tuumaa: "Tämä ei voi pysyä kädessä. Painovoima vetää sitä maahan." Heidi 17v miettii: "Miten tämä oikein pysyy kädessä?"
Huomaan kehityksen. :D Paitsi näissä heittolajeissa on kyllä ollu se 7 vuotta väliäkin, joten ehkä se ei olekaan odotettavaa...
Ylipäätään kaikki terävät esineet mun kädessä on aika vaarallisia ja kaverit sanoo aina, että kannattaa pysyä kaukana siinä tilanteessa. :D mutta hyvinhän mä sen sahankin hallitsin, vaikka Mari kyllä ehti perääntyä kun ekan kerran syöksyin sahaamaan.... ihan varmuuden vuoksi vain. :D
Sain nauraa ihan kippurassa Levillä marraskuussa, kun oltiin linjan kanssa siellä leirillä. Aluks Anna kiusas mua, ja olin vähän alakynnessä kun en ollu valmistautunu! :D Sit Mari tuli siihen ja tuumi, että ei saa kiusata Heidiä (vaikka se ite kiusaa mua jatkuvasti.. :D) ja sit Anna alko kiusata Maria. Sit minä ajattelin olla Marille kiltti ja otin semmosen takkatökin siitä telineestä (jolla tökitään niitä hiilloksia siellä takassa:D) ja se kädessäni hihkaisin: "Minulla on teräesine ja en pelkää käyttää sitä!" johan lähti kaikki karkuun..... :DDDDDD
Ylipäätään kaikki terävät esineet mun kädessä on aika vaarallisia ja kaverit sanoo aina, että kannattaa pysyä kaukana siinä tilanteessa. :D mutta hyvinhän mä sen sahankin hallitsin, vaikka Mari kyllä ehti perääntyä kun ekan kerran syöksyin sahaamaan.... ihan varmuuden vuoksi vain. :D
Sain nauraa ihan kippurassa Levillä marraskuussa, kun oltiin linjan kanssa siellä leirillä. Aluks Anna kiusas mua, ja olin vähän alakynnessä kun en ollu valmistautunu! :D Sit Mari tuli siihen ja tuumi, että ei saa kiusata Heidiä (vaikka se ite kiusaa mua jatkuvasti.. :D) ja sit Anna alko kiusata Maria. Sit minä ajattelin olla Marille kiltti ja otin semmosen takkatökin siitä telineestä (jolla tökitään niitä hiilloksia siellä takassa:D) ja se kädessäni hihkaisin: "Minulla on teräesine ja en pelkää käyttää sitä!" johan lähti kaikki karkuun..... :DDDDDD
oli kieltämättä aika tehokas keino! vaikka en mä nyt oikeesti ois tehny kenestäkään kebabbia:)
Kyllä mä vieläkin niitä tavallaan kerään, etenkin koira-aiheisia, mutta en mitenkään aktiivisesti. Niissä on niin hirveesti pölyjen pyyhkimistä... :D Et pitää olla vähän erikoisempi tapaus, jos ostan. Lapissa on tosin yleensä tosi kivoja koristejuttuja, ja sieltä tarttuu monesti mukaan pari semmosta... :)
Äiti tilas meille tollasen tasapainolaudan, kun mä sanoin jossain vaiheessa, että haluaisin sellasen kotiinkin. Meillä oli kämpillä sellanen valmiina, ja me saatiin pitää se, jos halutaan. Tosin se oli varmaan ekat puol vuotta juomapullotelineenä, kunnes me ruvettiin käyttämään sitä ees vähän... Tähän uuteen saa tollasen korotuspalan, jonka avulla tohon saa kolme eri korkeutta. Mä oon tehny ton korokepalan kanssa sillä toiseks korkeimmalla ihan sen takia, että on sit jotain mitä lisätä kun alan olla tarpeeks taitava! :D
toistaseks mä oon tykästyny tohon, mutta saa nähä kestääkö innostus koko kesän. :D kun lupasin ja vannoin itelleni niin hartaasti haapajärven kisoissa tänä keväänä, että NYT minä alan tehdä tasapainoharjoitteita, koska mua otti niin pahasti päähän se kaatuminen siellä. Vaikka itseasiassa se ei ollut liitännäinen tasapainoon, vaan se oli ns. ajovirhe :DDDDD kun arvioin mutkan leveemmäks mitä se oli, suksi haukkas umpihangesta ja sittenpä mentiin mukkelismakkelis kuperkeikalla ojan pohjalle niin syvälle, ettei näkyny tytöstä ku suksen käret.... :D mut vannoin silti maalissa, kun raivosin ja itkin niiin pettyneenä, koska sillon oli kulkupäivä. Ehkä mä voisin yrittää pitää sen lupauksen! Se on vähän niinkun myöhäinen uudenvuodenlupaus. :D Äiti ja isi kyllä yllättyi, miten hyvä mä loppujen lopuksi olin taitelemaan tuolla, mutta ollaan me treeneissä tasapainoiltu ja ei mulla nyt ihan surkee tasapaino oo muutenkaan, liikkunu koko ikäni! :D mutta joskus vaan on niitä tasapainoelinten lakkoja ja havainnointivirheiksikö niitä kutsutaan, jos ei mahdu mutkaan ja vetää ojan pohjan kautta ja ajelee kolareita elottomien ja elollisten asioiden kanssa.... :D ja sitten on näitä hiihtäjän klassisia kaatumistemppuja eli sauva suksien väliin! Näitähän löytyy, mutta en usko että tosta on mulle mitään haittaa... oon meinaan semmonen joka paikassa rymyäjä, pää kolmantena jalkana joka paikkaan menijä, ettei toi voi ainakaan pahentaa mun holtittomuutta...
toistaseks mä oon tykästyny tohon, mutta saa nähä kestääkö innostus koko kesän. :D kun lupasin ja vannoin itelleni niin hartaasti haapajärven kisoissa tänä keväänä, että NYT minä alan tehdä tasapainoharjoitteita, koska mua otti niin pahasti päähän se kaatuminen siellä. Vaikka itseasiassa se ei ollut liitännäinen tasapainoon, vaan se oli ns. ajovirhe :DDDDD kun arvioin mutkan leveemmäks mitä se oli, suksi haukkas umpihangesta ja sittenpä mentiin mukkelismakkelis kuperkeikalla ojan pohjalle niin syvälle, ettei näkyny tytöstä ku suksen käret.... :D mut vannoin silti maalissa, kun raivosin ja itkin niiin pettyneenä, koska sillon oli kulkupäivä. Ehkä mä voisin yrittää pitää sen lupauksen! Se on vähän niinkun myöhäinen uudenvuodenlupaus. :D Äiti ja isi kyllä yllättyi, miten hyvä mä loppujen lopuksi olin taitelemaan tuolla, mutta ollaan me treeneissä tasapainoiltu ja ei mulla nyt ihan surkee tasapaino oo muutenkaan, liikkunu koko ikäni! :D mutta joskus vaan on niitä tasapainoelinten lakkoja ja havainnointivirheiksikö niitä kutsutaan, jos ei mahdu mutkaan ja vetää ojan pohjan kautta ja ajelee kolareita elottomien ja elollisten asioiden kanssa.... :D ja sitten on näitä hiihtäjän klassisia kaatumistemppuja eli sauva suksien väliin! Näitähän löytyy, mutta en usko että tosta on mulle mitään haittaa... oon meinaan semmonen joka paikassa rymyäjä, pää kolmantena jalkana joka paikkaan menijä, ettei toi voi ainakaan pahentaa mun holtittomuutta...
Sit viimesenä muttei vähäisimpänä kuvana meidän Riksu! :) Se on semmonen köllijä, tosin välillä se osaa naamioida noi nukkumisensa niin ovelasti, että heti kun silmä välttää, niin se on pistämässä jotain tyynyä naamaansa niin kovalla vauhilla, ettei mittään rajjaa tai sit se yrittää kaivaa tietään kiinaan tosta sängyn läpi. Etenkin kun se ei voi enää kaivaa takapihan nurmikkoo täyteen kuoppia, kun sillä ei oo siellä omaa nurmikkotilaa just sen takia. :D meillähän oli viime kesänä koko vähäinen nurmikkoalue takapihalta täynnä punttipainoja, kun peitettiin niillä kaikki kuopat, ettei ne kasva isommiks. Eli siis siinä meni se vähäinenkin nurmikkoalue! :D
Eipä mulla muuta,
toivotaan et sateiset ja kylmät kesäpäivät muuttus taas vähän lämpimämmiks ja aurinkoisemmiks
mitä ne oli toukokuussa ja kesäkuun alussa!
- Heidi
toivotaan et sateiset ja kylmät kesäpäivät muuttus taas vähän lämpimämmiks ja aurinkoisemmiks
mitä ne oli toukokuussa ja kesäkuun alussa!
- Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti