viikonlopun juhlatunnelmia

Tyylikkäästi järjestäydytty (tässä ei siis ollu mitään ajatusta mukana): Antin jälkeen lyhkäsimmät vasempaan laitaan ja pisimmät siitä oikeelle päin katottaessa.. :D

Nyt vähän viikonlopun juhlatunnelmia, vaikka itse asiassa sillon ei ollu juhlan tuntua ku pikemminki haikee fiilis! Mut kaikki pukeutu normaalia hienommin (ihan mekkoihin) :D Koottiin hiihtolinja yhteen ja annettiin Annikalle läksiäislahjaks herätyskello, koska se tuli monta kertaa viikossa myöhässä treeneihin tyyliin: "Se on minuuttia vaille! Mun kello on, en oo myöhässä!" "Mut en kyllä kerinny syödä mitään ku heräsin kymmenen minuuttia sitten." Antti lupas hommata oikein pärisevän ja kovaäänisen, ei oo koeajettu sitä mut jospa se kans olis sellanen! Ja sit tehtiin tollanen hieno kortti ja kerättiin kaikkien linjalaisten nimet siihen. Kannessa oli kuvia Annikasta ja sisällä oli meistä kaikista jotai iha hirveimpiä kuvia ikinä (se oli kortin pääidea!) ja hienot tekstit. Annika ainakin muistaa meidän hirveimmät puolet.... :D Antti luovutti sille vielä pronssisen mitalin kaulaan, kun se ei oo meidän linjan välisissä karkeloissa yltäny mitaleille, nii se sai nyt mitalin (mutta ihan kultasta Antti ei halunnu sille myöntää!) Ja siis ihan tarkennuksena, ei mekää mitää mitaleita oo saatu, leikkimielisiä kisanomasia harjotteita ne on siis ollu. Mut vertauskuvallisesti, tajuatte? :D

 Sit tämmönen ei-niin-selvä kuva meidän lakkiais/kevätjuhlasta. Me ajateltiin, ettei kukaan ylitse oppineista loukkaannu tämmöisestä kuvasta, josta kukaan ei ole tunnistettavissa.
Tässä siis ylioppilaat laittaa just lakkia päähän, tarkotus on siis että kaikilla ois lakki päässä yhtäaikaa, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Idea kai se, että kaikki tulee ylioppilaiks samaan aikaan. :)
Oli mukava olla seuraamassa eka kertaa elämässä tätä lakitusjuhlaa, kun ei oo aiemmin kumpikaan oltu. Oli mukavia ohjelmanumeroitakin siellä seassa! :)

Heidi fiiliksissä juhlan jälkeen (huomaa sivistynyt ja naisellinen käyttäytyminen mekon kanssa!) 
Vaikka Elisa tirautti itkee ennenku lähettii kämppien suuntaan, höpsö<3

 Kun jossain vaiheessa kottiin piästiin - meni nimittäin aika myöhään! - molemmilla oli vielä juhlat eessä. Sitä varten kai sitä pitiki vähä hienommaks tälläytyä, et kehtas vielä lähtee jonnekki juhliinki.
Heidillä oli Hanna-serkun valmistujaisjuhlat, lähihoitajaks valmistu! On nyt suvussa ainaki hoitohenkilökuntaa, kun kolme serkkua jo samalla alalla! :) sit mulle oli tarjolla aivan ihanaa mutakakkua, joka oli gluteenitonta ja maidotonta kans. Kysyin innokkaana, et miten tällästä voi tehä, mut se oli ihan kaupasta! Ostan kyllä sitä mun synttäreille, jotka on 8.päivä! :D
Ollaan aiemmin kuultu monta kertaa, että meissä on hirveenä samaa näköö Hannan kans. Ja saattaa kai siinä olla perääkin, ku tarkkaan kattoo niin ehkä vähäsen. Mut en sanos et ihan kauheena. Vai tunnistasko kadulla et ollaan ihan oikeeta sukua? :D

Ylemmässä kuvassa hienoja kotiseutumaisemia (koska ukki halus ajaa vaikeimman kautta)!
 Kyseinen serkku asuu tuolla mäellä, mutta silti siellä on hirveenä kaikkee pikkumönkkiä ja itikkaa!
Ja sit vähä tätä sisarusrakkautta jälleen (äiti yritti epätoivosena saada meistä kunnollista kuvaa), mut me tuumattiin: "otetaa pari tällästä normaalia irvistelykuvaa!" "no okei, pari sitten." mut loppujen lopuks ne kaikki tais jäädä sellasiks... mut Ricon kanssa osattiin olla kuvassa kun ei ollu Aki venkuilemassa ;)

Sit oli yhet ylioppilasjuhlat, johon myö ei keritty lauantain aikana, joten kävästiin sunnuntaina naapurissa lapsuudenystävän ylppäreissä, ollaan oltu kavereita iha pikkulapsesta asti Terhin kanssa ja Mari-siskoki liitty seuraan ku vähä kasvo. Muutenki perhetuttuja ollaan. Voi hyvä tavaton, eihän siitä oo ku kymmenen vuotta ku vielä leikittiin pihalla, riehuttiin ja touhuttii, kiipeiltii puissa ja kaikkee muuta maan ja taivaan väliltä! Uitiin kuralätäkössä. Niitä muistoja on niin paljon molempien siskosten kohalla! Onneks ne muistot ei ikinä häviä, vaikka tiet on eronnu monta kertaa, viimesintää sillon kun minä lähin muualle kouluun. Nyt Terhiki lähtee ihan eri puolelle Suomee jos sissään pääsee, niin sitten vasta tiet erooki. Mut ei se ikinä oo vaikuttanu mihinkään, se ystävyys mikä me solmittiin lapsuudessa, se on kantanu kaikki nää vuodet. Ja kantaa varmasti jatkossakin.

Sit Marin vuoro kertoo omista juhlatunnelmistaan. Ei hirveesti kyllä kertomista oo eikä edes kuvia, mut katotaan mitä mä tänne keksin:)

Kun päästiin kotiin lauantaina, niin käytiin illalla serkun lakkiaisissa. Kaikki muut vieraat oli jo kereny lähtee pois, kun juhlapaikalle päästiin. Ei tuolta navetalta ihan noin vaan pois joudu niin lähteminen vähä kesti. Eipähän ainakaan ollu hirveetä hälinää ja vieraiden paljoutta, vaan sai ihan rauhassa olla ja jutella sukulaisten kanssa:) Ja hyvää ruokaa oli tietysti ja sai herkutella kakuilla sekä muilla herkuilla taas vaihteeks;D 

Kyllä illalla sitten jo alko väsyttää, kun aamulla raikottiin vielä kämppää kesäkuntoon ja sitten päättärit ja matkustus kotiin ja sen jälkeen vielä juhlat! Ei mikään kevyin päivä, vaikka ei edes treenejä tehny. Mari sai aamulla Heidin avustuksella kiskottua mekon päälle eikä sitä kyllä heittäny pois ku vasta illalla ennen nukkumaan menoo- ei ois nimittäin varmaan menny enää takasin päälle:D Otti vähän hartioista kiinni, mutta sitten kun sen sai siitä sujahtamaan niin loppu meni ihan helposti. Oiskohan tullu lisää lihasta olkapäiden seutuville vai mistähän johtuu?;) Kumpikaan ei oo oikein luotuja tämmöseen prinsessanan olemiseen, mut kyllä sitä nyt korkeintaan pari kertaa vuodessa mekon vetää päälle. Sen verran pitää olla hienona:) Puhuttiin just siitä, että mekot on niin ihanan näkösiä ja kaupassa ne näyttää niin täydellisille. Mutta sitten ku niitä pitäs käyttääkin... Nii tykätään siis mekoista sillon, kun niitä ei tarvii laittaa päälle:D

Onnea vielä ihan hirveästi kaikille ylioppilaille ja valmistuneille! 

-Mari&Heidi