Alone together

Hyvää maanantaita kaikille blogin puolelle eksyneille!! :) Tää on ollu oikeestaan aika hyvä maanantai, mutta toisaalta jos elää viikonlopun kun immeiset, herää normaaliin aikaan ja muutenki ellää suunnillee järkevästi niin eipä tämä maanantai oo tiistaita kummempi. Riippuu aina päivän fiiliksestä mikä on huono päivä! Joskus pienikin asia voi pistää päivän pilalle. Mut heti aamusta harjoteltiin tanssikurssilla omaa tanssia, joten hauskaa oli, tunnin jälkeen päätettiin ettei mennä matikan tunnille kun oltiin valmiiks myöhässä kun tsekkailtiin viime vuotisia Vanhojen koristelumatskuja, joten alotettiin sitten saman tien tekemään uusia kirjaimia. Emmi ja Mari kävi juoksemassa lukiolla sanomassa lyhyeen ja pitkään matikkaan että me ei nyt tulla, en tiiä ilahtuko opettajat erityisemmin mutta näinpä tällä kertaa. Emmi oli ainakin kuulema ollu ihan hengästyny ku se oli siinä ovella käyny selittämässsä missä ollaan. Syy oli hyvä! Ja se tunne, kun osas tehä kämpillä ihan yksinään matikan läksyt vaikkei ollu edes tunnilla!! :D

Ja tänään oli poikkeus, me pidettiin treenit Antille, mutta samalla ite otettiin hiki pintaan. Tälle "poikkeukselle" oli ihan oikee, kultainen tarkoitus mutta ei siitä sen enempää. :) Antti kyllä tykkäsi, on pitäny meille vastaavanlaisia treenejä aiemminkin. Alkulämppänä norsupallo oli kyllä huippu, vaikka rämäpäisyydestä saa aina kärsiä ja melkeen aina tuntuu niskassa norsupallomatsin jälkeen, koska on aina on pää eellä menossa päin sitä palloo. Emmikin eukonkantoasennossa Marin kyydissä sai pudotettua jotenkin linssinsä ja se oli sitten puolsokkeena, tuntu välillä ettei se näe sitä jumppapalloakaan... itellekki käyny noin joskus hiihtämässä, kun alamäessä kuivasta silmästä lähti. Sitten taiteilin jostai Paljakan korvesta poikkeen puolsokkeena, kun ilman laseja nää juuri mitään. Hiekalla kuorrutetut alamäet oli mielenkiintosia pujotella puoliks näkevänä ja puoliks sokkeena ja päänsärky ja sen myötä ruokahaluttomuus on aina yhtä mukavaa. Aika usein tuntuu siltä, että ois vaan niin paljon helpompi elää ilman laseja, ei tartteis värkkäillä tuommosten muovinkappaleitten ja lasien kanssa joka päivä. Paitsi että mä tykkään näistä laseista ja on niihin tässä 12 vuoden aikana ehtiny kiintyä, ne on niin iso osa mua. Ja ne sopii mulle hyvin. Mutta silti, vois tehä kunnon listan siitä, miten paljon helpompaa elämä olis ilman niitä. Argh, varsinkin talvella, kun tulee ulkoa sisälle, sataa lunta jnejne ja kesällä kun tartteis aurinkolasit mutta sulla ei oo linssejä mukana kun silmälasien päälle et voi laittaa aurinkolaseja. Niin rasittavaa! :D

Pidettiin myös tosi hauska viestisydeemi, ensin eukonkantoasento, sitten reppuselkä ja sitten vapaa tyyli joka ei saanu olla mikään edellä mainituista. Tehtiin kaks joukkuetta ja joka tyyliin valittiin eri kannettava, jota vaihettiin kun toinen tyyli alko. Minä olin eukonkannossa kannettavana, se oli aluks hauskaa, mutta kun tuli este niin se oli ihan kamalaa kun tärähti! Ja sitten kun olin kolmatta kertaa väärinpäin selässä ja pari sekuntia oikeinpäin tolpillani sen aikaa kun mut viskattiin taas selkään, alko olla jo aika huono olo... Sitten piti lähtee kantamaan Maria reppuselässä ja se oli aika säälittävää, olin ihan sekasin siitä väärinpäin olemisesta ja en meinannu päästä ees sen esteen yli kun hoipertelin siinä veli selässä. ;) Huhhuh, oli rankempaa olla siellä selässä kun kantaa! Mutta oli kyllä tosi hauskaa! :) 

Oltiin tosiaan pitkästä aikaa kämpillä viikonloppu, joka meni kyllä tosi äkkiä. Ja oli mukavaa vaihtelua, kun ei tarvinnut matkustaa niin paljon. Oli kiva olla ihan rauhassa ja lähteä maanantaina kouluun ilman että oli monta sataa kilometriä matkustamista viikonlopulta takana. Tämä talvi on muutenkin ollut poikkeuksellisen paljon matkustamista vaativa, sillä lumen perässä on pitänyt mennä.
Emmi tuli meille yöksi lauantaina, Antti oli myös illan meillä ja katottiin Putousta ja syötiin koko ajan... maha oli ratkeemispisteessä! No, välillä vähän pittää mässätä ja sitä paitsi herkut oli terveelliset lähinnä jäätelöä lukuun ottamatta. Meillä oli kurkkua, porkkanaa, paprikaa ja kukkakaalia sekä dippiä. Niihin jää kyllä koukkuun mutta se ei onneksi haittaa samalla tavalla kun sipseihin koukkuuntuminen! Testattiin mulle dippiä maustamattomasta maidottomasta jugurtista ja valkosipulidipistä joka oli ainoa maidoton mitä kaupasta löydettiin, ja se oli ihan hyvää paitsi että hummautin kaiken kerralla pieneen annokseen jugurttia ja Mari ei laittanu isompaan annokseenkaan koko pussillista, vaikka Antti sitä yllytti. Se oli aika ärpäkkää, vaikka lisäsin jugurttia ja lopputulos oli hyvä, söin sitä mutta niin vähän, että hyvä jugurtti meni hukkaan. Mutta tietääpähän että tällä tavalla saa ihan hyvän maidottoman dipin aikaan jatkossakin! 

Veljet mahtu hyvin tuohon minun huoneen levitettävään sohvaan ja vaikka se vähän heittosänky onkin, niin ne ei jääny jumiin tuonne patjojen väliin, jonka mielikuvalle naurettiin yks päivä ruokalassa (ja desibelikorva vilkku punasena, ei ollu eka eikä varmasti vika kerta:D) Emmi kyllä aamulla sano: "En oo ihan varma uskallanko nousta tästä ylös..." :D

Sunnuntaina päästiin porukoitten kyydissä hiihtämään Honkavuoreen, mutta matkustus oli minimoitu sillä istumista tuli vain 35km suuntaansa. Ja ruuan odottaminen minimitoitiin ja palautumisen tehostuminen maksimoitiin kun ei tarvinnut odottaa tuntia linja-autoa, kun sattui niin sopivasti tuttuja ladulle samaan aikaan ja sama reitti oli poikkeen! Ja aina 10 euron säästö opiskelijabudjetista (tai mistä tahansa budjetista:D) kelpaa! 

Oon syöny joululoman alusta asti osittain gluteenittomasti, leipää en oo syöny vaan oon käyttäny gluteenitonta, murot oon vaihtanu ja jos keittiössä on ollu tarjolla maidoton ja gluteeniton ruoka sekä maidoton, niin oon ottanu sitä joka on molempia. Siis en saa koulussa ilman lääkärintodistusta gluteenitonta leipää tai -ruokaa, mutta välillä valmistetaan maidoton ja gluteeniton samaan astiaan.

Ja ei mulla oo tarkotus ollu olla ihan gluteenittomana, koska se on täysin mahdotonta koska syön koululla kaksi ateriaa päivässä. Syön paljon leipää joten sen vaihtaminen gluteenittomaan ottaa jo paljon viljaa pois ruokavaliosta. Sitä paitsi ravintoterapeutilla käynnin jälkeen oon oppinu tsekkailee aina paljon leivässä on kuitua. Jos siinä on alle 6g, niin en edes osta sitä. Gluteenittomassa leivässä yli 6g on hyvä ja tällä hetkellä syön gluteenitonta ja maidotonta kuituleipää jossa on 9g kuitua ja monessa ruisleivässäkään ei ole saman verran. Joten kyllä näillä täyttyy ja nykyään gluteenittomat tuotteet on tosi hyviä, eroa normaaliin ei edes huomaa! 

Tämmösiä muroja nyt ostin. Näissä oli kans olemattomasti sokeria, joka sekin on hyvä juttu.
Murot on ongelmallisia just sen takia, että ne on aika sokerisia muttei aina jaksa syödä jugurttiakaan. Nämä on kans yllättävän hyviä ottaen huomioon gluteenittomuuden ja vähäisen sokerin määrän. Ja vielä heti ensimmäisellä maistamisella, monesti tottumiseen tarttee useemman syöntikerran. 

Jos testaa erilaista ruokavaliota, niin sitä pitäs toteuttaa vähintään pari kuukautta, ennen kun todelliset vaikutukset voi huomata. Oon syöny paria viikkoa vaille kaksi kuukautta tällä hetkellä täysin maidottomasti allergian takia ja osittain gluteenittomasti. Ensimmäisen kuukauden ajan olin tosi tyytyväinen muutokseen: maha ei ollut koko ajan niin turvonnut ja sen olotila ei vaihdellut niin paljon. Välillä oli kamala nälkä ja jaksoi syödä paljon, kohta tuntui turvottavan vaikkei olisi syönytkään ja vaikka oli nälkä, niin ei jaksanut syödä niin paljon kuin tavallisesti. Syksyllä kun tiedostin ongelman, kaverit alkoi olla leikkimielisesti huolestuneita kun jätin lähes joka ruualla ruokaa tähteeksi, yleensä syön paljon ja saatan hakea lisääkin. Mutta tosiaan syömishäiriöön oli vielä matkaa:D ja yritin syödä vähän enemmän vaikkei maha olisi halunnut, koska on kuitenkin olennaista jaksaa koulussa ja treeneissä. Yleensä vois syödä heti jotakin kun tulee pois ruokalasta.... haha. :D
Ravintoterapeutilla mulle neuvottiin, että voisin syödä maustamattomia pähkinöitä (joka sulkee pois mm. suolatut ja jugurttikuorrutteiset jne pähkinät, tosin jugurttikuorrutteiset sulkeutuu pois allergisista syistä) joista saisin lisäproteiinia ja manteleista ja kookoksesta saa kuitua lisäämällä mm. jugurttiin. No, oon noudattanu ohjeita koska ne oli niin helppoja tapoja saada kuitua osittain gluteenittomaan ruokavalioon ja maidottomuuden takia saada proteiinia lisää kun niitä ei tule maitotuotteista. Nyt mulla on ollu ainakin viime viikon - en oo pistäny ylös heti outoja oireita, pitäs varmaan alkaa tehä niin.... - punasia läiskiä kaulassa. Moni on luullu niitä fritsuiks, joka saikin mut huomaamaan ne (ja kaverit on alottanu naureskelemaan jostain salarakkaasta:DD olette ihania♥....)
 Ne ei oo ollu niin näkyviä että oisin pistäny niitä hirveesti merkille. Nyt ne on kuitenki ollu näkyviä ja niitä läiskiä ilmestyy kurkun molemmin puolin kaulan yläosaan. Menin suihkuun ja huusin siellä: "Sitä on olkapäässäkin!" Mari katto sit mun selkää, mutta ei siellä ollu. 

Mullahan on myös heinäallergia ollu kauan aikaa, ja se reagoi joidenkin ruoka-aineiden kanssa ristiin, mutta oon syöny niitä kaikkia aina ja ei oo ikinä tullu ristiin reagointia. Ainut siitä listasta mitä oon syöny nyt enemmän, on maapähkinä. Epäiltyjen listalla on myös kookos ja manteli, joita olen lisännyt jugurttiin mutta joita ei heinäallergian kanssa ristiallergiana reagoivien ruoka-aineiden listassa lue. Että kai nämäkin vinkit pitää sitten pistää jäähylle ja jättää ne pois vähäksi aikaa ja seurata tota kaulan ja muunkin vartalon ihon tilannetta. Jätin myös kaulakorun pois, jota oon käyttäny aina, tulee olee varmaan alaston olo ilman sitä. Vaikkei se ihottuma edes ole sen kohdalla vaan ylempänä.
Kokeillaan ekaks ruokavaliosta jälleen muuttaa tilannetta. Aluks en ois halunnu kokeilla tätä gluteenitontakaan, mutta oivalsin itse ettei siinä mitään häviä. Kyllä sitä keinot keksitään, niistä keinoista ei vaan puhuta eiku! :D
Ensimmäisen kuukauden aikana olin tyytyväinen muutokseen, mutta nyt oireet on tullu taas takas. Syön sen kaks kuukautta Lahden Sm-kisoihin asti näin ja sitten saatan kokeilla taas syödä oikeaa leipää, koska ei tääkään oo autuaaks tehny. Tänään mahaan on pistäny oudosti, se ei oo taaskaan normaali edes suurinta osaa ajasta ja sen olotila vaihtelee: taas on hetkiä jolloin jaksan syödä ja kohta turvottaa ja en jaksais syödä vaikka haluaisin.

Tämmöstä tää on ollu koko syksyn, kävin lääkärissä ja sain vahvaa maitohappotablettia. Se autto kyllä, mutta oireet tuli takas viikon päästä kun lopetin sen. Just hetken ehin luulla että se autto oikeesti. Mutta ei koko elämää voi elää maitohappotablettejen kanssa. Maha pitäs olla kunnossa. Se ei häirihe mun urheilusuorituksia, mutta vaikuttaa mun harjotteluun jos outo olotila sattuu olemaan/tulemaan treenissä ja eniten se vaikuttaa mun mielialaan, koska mä turhaudun. Oon oppinu kestää paljon, mutta turhaudun tähän, menee hermot.
En jaksais olla näin hankala. Luulin että kun maitoallergia selvis, niin mulle oudot mahaoireetkin oli siinä. Vaikka eniten mulla reagoikin hengitystiet. Mulla ei oo ikinä koskenu mahaan ja se on outoa nyt kun on mahan kanssa ongelmia. 

Välillä on parempia hetkiä, mutta sitten oon niin korvia myöten täynnä tätä. Erityisruuat maksaa enemmän ja pitää miettiä kaiken sen lisäks vielä että mikä sen kategorian ulkopuolelta voi aiheuttaa näitä epämääräsiä iho-oireita. Carpe diem, tartu hetkeen. Pitää tarttua siihen heti ja ruveta selvittää asiaa. Voi että mä välillä kaipaan niitä aikoja, kun ei tarvinnu miettiä näitä ruoka-asioita tällä tavalla vaan sai vaan syödä. Asiat on muuttunu ja asiat on oppinu näkee eri tavalla, joka on toisaalta palkitsevaa ja avartavaa, mutta fuck, kuka näin haluais vapaaehtosesti elää? Nojoo, ei kukaan. Mut asia nyt on näin, no can do. 

Tästä ei pitäny tulla mikään ragekuitti, vaan ajattelin vaan purkautua näistä ajatuksista ja urheilijan erityisruokavalio-ongelmista. Mutta niitä joutuu väistämättä miettimään, vaikkei mitään erityisruokavaliota oliskaan, jos meinaa päästä omaan tavoitteeseensa ja kehittyä. Mä ainakin haluan, oon koko ajan pohjalta nousemassa vaikka moneen kertaan tääkin tyttö on yritetty matkan varrella nujertaa. Mutta eipä vaan oo vielä mua pystytty niin syvälle kuoppaan polkemaan, etten sieltä olis ylös rämpiny. Vaikka sanon vaan ettei se oo helppoo ollu ja ei se varmasti oo viimenen kerta. Kyllä se maa jokaiselta jossain vaiheessa aina alta lähtee, mut se tekee susta taistelijan.

Vois huomenna taistella ittensä läpi hygieniapassitentistä ja perehtyä englantiin, sanakokeita pukkaa ja muutenkin ei tekis yhtään pahaa opiskella kielioppia koska mä en näe siinä mitään logiikkaa. Ja välillä tulee sellasia viirauksia, että tekee mieli tehä jotain ylimäärästä ylioppilaskirjotuksia (jotka tosin vasta kahden vuoden päästä) ajatellen ja jos nyt edes kielitaitoa ja sanavarastoa varten opiskella ylimääräisiä teemasanoja jotka ei tule sanakokeeseen. Saa nähdä jaksaako, tänään oli jo aika lähellä! Mutta kiirettä pitää seuraavan kahen viikon ajan: potkiaiset, vanhat, SM-kisat, koulu, treenit, ties mitä muuta vielä. Kivoja juttuja mutta vaatii työtä ja viitsimistä itseltä!

 

Haha, tästä tuli vaan niin hyvä mieli, kun tajusin miten letkee biisi tää on. Alkuperäsestä versiosta en tykkää!

Hyvää viikonalkua kaikille ja tsemppiä!!!=)

- Heidi