Kaikki sanoo aina, että "mykoplasma on se urheilijoiden tauti" tai että "urheilijoiden mielikuvitusta" tai "helppo syy sille jos ei pärjää eikä kule." mutta oikeesti tavalliset ihmiset kantaa sitä - jotka sitä tartuttaakin, koska se ei niiden tavallista arkipäivää haittaa. ne tartuttaa ihmisiä, koska ne ei tartte siihen lääkekuuria. ei ne tartte joka päiväiväsessä elämässä maksimaalista hapenottokykyä, jota tää tauti haittaa. mut tää mykoplasma paisuu sen takia urheilijoiden ympärillä isoks jutuks, koska niiden elämää se haittaa. ja paljon haittaakin. vaikka kyllä varmasti tavan tallaajillaki alkaa hermot olla kireinä, jos jatkuvasti on kipeenä.
Oon kuullu jokaista edellä mainittua versiota ihmisen keskuudessa ja semmosenki version, että "ei oo syöty d-vitamiinia, kyllä sitä syömällä terveenä pysyy." ihmiset puhuu tällasta, koska ne ei ymmärrä. mitä oon nyt innostunu lukemaan mykoplasma- sivustoja, jokaisella lukee, että se on tosi vaikee diagnisoida ja vaikea havaita. kohta haluan kertoo, et minkä takia. en mä vuos sitten tienny yhtää näin paljo tästä taudista, puol toista vuotta sitten en ees tienny et tällanen vois ees olla mahollista omalla kohalla. ku eihän sitä kellään ollu. ainakaa omasta mielestä. eikä kukaa sen takia voinu tietää. eikä kukaa voinu auttaa ku ei kukaa tienny. paitsi nyt vuos pahimman jälkeen, mä tajuan ymmärtäväni tosi paljon. en kaikkea tosiaan, mutta tosi paljon. mä osaan soveltaa niitä oireita omalle kohalle, koska mä tiedän nyt, mitä mä oon käyny läpi. mistä kaikki johtuu. miks tää on niin vaikee tajuta ja ymmärtää. osaan nyt kattoo ihan erilaisin silmin koko tätä asiaa kun vuos sitten. ja nyt muutamalla on sama tilanne - eri muodossa, mut sama taudinkuva silti. musta tuntuu jossai syvällä sisimmässäni pahalta mun kavereiden puolesta, koska mä tiedän syvällä sydämen rintaäänellä, mitä se on. en mä voi muuttaa sitä asiaa, mutta mä voin olla myötätuntonen. vaikka mulla on oma kokemus takana, mun on vaikee sanoo mitään järkevää mykoplasmaa sairastavalle, koska mä ite tiedän, ettei se muuta mitään. mut tiedän, et pienetkin positiiviset asiat ihmisiltä on paljon. mut yhtä vaikeeta on keksiä järkevää sanottavaa sellasenkin ihmisen, jolla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, mutta jolla on myötätuntoa. Kaikkein helpointa "järkevien" kommenttien laukominen on sille, jolla ei oo omakohtasta kokemusta eikä myötätuntoo.
Nyt painettua, virallisempaa tekstiä. Laitan lähdesivuston alas:)
Mykoplasma pystyy tunkeutumaan kaikkiin kudoksiin veren mukana. Veressä se tunkeutuu valkosoluihin, tuhoaa niistä osan ja omii loput omaan käyttöönsä. Tämä altistaa kehon erilaisille mikrobeille. Siitä voi aiheutua myös se, että flunssa tai jokin muu mikrobiperäinen sairaus "jää päälle." Itse ensinnäkin sain flunssan heti, jos joku edes rykäisi päin ja kaiken lisäksi se jäi vielä päälle ja useimmiten eteni keuhkoihin asti - ja kehiin tuli uusi lääkekuuri. Immuunijärjestelmä toimii huonosti tai "väärin", mutta se on koko ajan aktiivinen: tästä voi johtua kuumeilut. Mykoplasmabakteeri pääsee kehossa joka paikkaan, mihin valkosolu pääsee ja se voi aiheuttaa tulehduksen missä tahansa elimessä (itsellä keuhkot).
Tulehdusarvot eivät ole korkeat, koska toisin kuin muilla bakteereilla, mykoplasmalla ei ole solukalvoa. Ne tunkeutuvat soluihin ja käyttävät niissä olevat ravinteet omaksi hyödykseen. Solun kuollessa ne voivat "kääriytyä" palaseen solua ja jäävät elimistöön. Immuunijärjestelmä tunnistaa vieraat solut nimenomaan niiden solukalvosta, jota mykoplasmoilla ei ole, jonka vuoksi se ei tunnista "vihollista" lainkaan eikä näin ollen voi tuhota sitä. Se on myös pienikokoinen ja vastustuskykyinen monille antibiooteille, eikä se lähdekään kuin kahdella eri antibiootilla (Doximed, Clarithromycin). Kun mykoplasma verhoutuu kehon omien solujen kalvoihin, immuunijärjestelmä saattaa ohjautua toimimaan kehon omia soluja vastaan - josta voi aiheutua allergioita ja astmaoireita (itselle näin kävi).
Suomessa tehdään vain hyvin karkea, epätarkka vasta-ainekoe. Yleensä testissä on oltava merkitsevä nousu IgG -vasta-ainetasossa, että testi uusitaan. Kohtalainen nousu tarkoittaa sitä, että tauti on lähes varmasti ollut jo paljon akaisemmin, eikä silloin yleensä enää kehoteta syömään lääkekuuria. (Tämän syksyinen turhaan otettu testi osoittautui tällaiseksi. Siitä kuvaa alempana).
Mykoplasma on vaikea hävitettävä ja sen hoitoon tarvitaan yleensä useita pitkiä antibioottikuureja, jotka ovat suuri rasitus elimistölle, mutta välttämättömiä taudin hävittämiseksi. Parin viikon kuurilla se ei tosiaankaan lähde (mutta tällä lähdesivustolla lukee, että ei edes parin kuukauden kuurilla ja niinhän se kyllä on, koska toipuminen vie aikaa).
Lisäravinteiden ottaminen on suositeltavaa, koska mykoplasma on parasiittinen, eli se "syö" kehosta kaikki tärkeät ravinteet, josta johtuu väsymys ja suorituskyvyn heikkeneminen. Itsellä oli monet arvot heitteillään, etenkin rauta-arvot. Niitä on syksyn mittaan korjattu ja vasta kolmannella kahden kuukauden pituisella kuurilla ne alkoivat nousta normaaleihin arvoihin. Hankalaksi lisäravinteiden ottamisen tekee ruokavalio ja samanaikaiset muut antibioottikuurit, koska antibiootti ja mm. maitotuotteet hidastavat ravinteiden tai antibiootin imeytymistä tai pysäyttävät sen kokonaan. Eli on ollut lääkkeiden keskeinen elämä, koska syömisiä on pitänyt todella usein rajoittaa niin, että lääke imeytyy mahdollisimman hyvin.
Mykoplasmoja on kymmenkunta erilaista muotoa, joista rajuin, keuhkokuumetta aiheuttava on mycoplasma pneumoniae. Itsellä oli siis tämä.
Eli tuossa oli nyt vähän esimakua, kun moni tästä usein kyselee:) Mut tää on ihan oikeeta tietoo, enkä mä tätä ite oo keksiny. Enkä mä halua mitenkään puolustella tällä omaa tilannettani, pelotella ihmisiä tai saada säälipisteitä - mä vaan haluan et ihmiset ymmärtäis ees vähän ja tajuais, että ei tästä parannuta kuukaudessa tai parissa. Ja että tää vie sen verran alas, että sieltä kestää vähän aikaa nousta ylös. Se koettelee henkistä puolta ja motivaatiota, mutta jos se on kova, niin kyllä se kestää! On rankkaa pudota korkealta, kovista tavoitteista ja hyvästä kunnosta, jonka eteen on tehty töitä. Vaikka Suomen tai edes piirin kärkeen ei heti olisikaan mitään asiaa, niin koko ajan se tulee lähemmäs kun ei anna periks! Mä on niin ite huomannu tämän asian, ja en vois olla ilosempi, koska nostan koko ajan omaa tasoani.
Tässä nyt kuvat iteltäni otetuista kahdesta testistä kolmesta (joista kaksi oli välttämättömät, kolmas otettiin "varmuuden vuoksi" syksyllä kun olin kuumeessa, vaikka tiesin arvojen olevan edelleen koholla).
Eli tämä on viime talvena -11 otettu testi. Kuten tuosta näkyykin - merkitsevä nousu mycoplasma pneumoniae IgG-vasta-ainetasossa. Ja merkitsevä nousu viittaa yleensä tuoreeseen infektioon.
Ja tässä on nyt syksyllä -12 otettu testi. Tuo ylempi arvo on tuossa korkeampi kuin toisessa kuvassa, mutta se on ainakin lääkärin diagnoosin mukaan käynyt paljon tuota korkeammalla talven mittaan, ja se on nyt tulossa vasta alaspäin. Olin mä kyllä aika kauhuissani ku sain nää tulokset syksyllä:D:D:DD Mutta tuossa näkyykin, että kohtalainen mycoplasma pneumoniae IgG-vasta-ainetaso. Ja kaikissa testeissä lukee aina, että suositellaan ottamaan toinen näyte, jolla varmistetaan, nouseeko tuo IgG-taso entisestään. Syksyllä minulta ei sitä otettu, koska tämä oli kaikin puolin turha, nimittäin ei mulla taida enää ikinä nuo arvot laskea raja-arvon alapuolelle (normaali muistaakseni jotain 50? en sit sano tätä varmaks!). Mut mitä oon ite ymmärtäny, tää kohtalainen vasta-ainetaso tarkottaa, että se vaan on kohtalainen, mutta ei enää tuore infektio. Se on menneen talven lumia- kirjaimellisesti :D
Tää valistussaarna nyt varmaan on ihan riittävä teille, saitte varmaan tarpeeks tietoo mahdolliseen tiedonnälkäänne:D
Finally, I almost remember how to fly
Nyt on meidänkin piirin maakuntaviesti saatu pidettyä - oli tosi paljon hiihtokansaa liikkeellä pikkusessa tuppukylässä. Järjestelyt onnistu tosi hyvin - ajanotto toimi ku unelma ja liikennejärjestelytki pelas. Ladut pysy auki ja ihmiset pysy aitojen ulkopuolella. Vaikka kyllä sieltä takaa hirvee älinä kuuluu, jos erehtyy vahingossa eteen hyppäämään!:D Ollaan ylpeitä seuran panoksesta ja talkootyöstä - maakuntaviesti meni kunnialla!
Ja me nuorella joukkuueella rimpuiltiin aikuisten naisten seassa - ei oltu edes viimesiä!:) Nostetaan hattua sille. Yritän nyt lopettaa tän analysoinnin lyhyeen, koska tää postaus on muutenkin pitkä!
Lauantaina viimestelylenkillä tuntu, että on tosi väsyny olo, ei yhtään lennokas, ihan tööt. En viihtyny ladulla ku 40 minuuttia ja lähin pois. Jalottelin koiran kaa ja se oli siinä. Kun mut lähettii vaihtoalueelta liikkeelle, musta tuntu, että mä lähin ku tykin suusta. Musta tuntu aina siltä kaks vuotta sitten ennenku mä ajoin itteni - ihan omaa tyhmyyttäni - lievään ylikuntoon hiihtämällä liian paljon liian pakkasella. Mut sitten kisakauden jälkeen mä toivuin siitä äkkiä kun en treenannu, olin ihan älyttömässä juoksukunnossa, paukuttelin ihan hirveitä tuloksia ja olin muutenki kovassa kunnossa. No, sit taso alko tippua ku lehmän anta alaspäin elokuun lopussa -11 ja sitä suuntaa tähän päivään asti. Mä olin ihan mahoton mäennousija - niissä mä en ikinä jääny. Mä olin kamala vingertämään mäkiä. Siltä musta eilen tuntu - ihan ku ei mäkee oliskaa. Mä jälestin eessä menevää viestin viejää ja sit ku melko lopussa sain sen kiinni, mä vaan jatkoin ajattelematta mitään, painoin vaan menemään! Mä oon jo kauan ettiny kadonnutta vauhtia ja yrittäny saaha iskua päälle - ja nyt alkaa vihdoinkin tuntua siltä. Eihän mulla vielä asiaa oo kärkityttöjen vauhtiin noin lyhyellä matkalla, mutta mä oon niiiin ylpee. Tuntu et nyt mun siivet ei enää viistä maata, vaan ne on noussu ylös ja niitten alla on ilmaa! On niin palkitsevaa, kun ihmiset tulee nykyään sanomaan, että "oli lennokkaan ja kepeen näköstä menemistä" tai "hiihto näytti hyvältä." mulle ei enää sanota että "ihan hyvin meni, selvisithän sä sentään maaliin asti." Vihdoinkin mulla voi olla muita tavotteita, kun se, että pääsisinpä mä edes maaliin asti tai jos pääsen, niin toivottavasti olisin edes hengissä. Eilen oli oikeasti omastakin mielestä hyvää tekemistä. Mä en malta oottaa sitä, että mä saan oikeesti näyttää, miten kova mä olen - sillä moni ei sitä enää muista. En mä itekkää aina meinaa muistaa.
Tänään alko koeviikko ja lukumotivaatio on niiiiiin hukassa että en tiiä miten selviän mutta katotaan nyt! Mä jaksasin vaan treenata mut en tehä mitää muuta:D täähän mun lukioelämä menee suorastaan mahtavasti tällä hetkellä. tänään ei ollukkaa äikän valmistavaa, nii sain täydellisen vapaapäivän!♥ nukuin kymmeneen, vaihoin yövaatteet pois 10 minuuttia ennen ku lähin ruokailuun koululle, käytii kaupassa, palautin kirjastoon sen jumbojätin kirjan jonka sain luettua loppuun perjantaina (luettunahan sen piti olla maanantaina) ja sit mentii tekee kevyt treeni ja syömääään!:) Loppuillasta olis varmaan sit kokeisiin lukemista, jospa se motivaatio sieltä tähän lukemiseen löytys.... Eihän täs muita reaaleja oo ku biologia:)
No, ei se löytynykkään. Tai sain mä luettua enkkua ja vähä bilsaa, mut sit tuli lakisääteinen tauko (joka on kestäny tästä hetkestä asti 3 tuntia) koska me tehtiin Marin kanssa semmosta kaveritestiä (OLTIIN SIELUN KAVEREITA! siis iiks!) ja sit elisa soitti Marille et Marin pitäs tuoda sille kitaran viritysmittari (jota sanoin viristysmittariksi) ja eikös me lähetty, kun Mari kuuli että siellä oli singstar. olin mukana mut ilmasin sille pelille melko painokelvottomaan sävyyn mitä olin mieltä siitä, kun siinä näytöllä oli jatkuvasti "kauheaa", "ei hyvä" ja välillä tosin "okei"..... :D:DD ja mulle tulee lukihäiriö ku ne sanat on tavutettu ihan hassusti, mun aivot ei ehi rekisteröidä niitä sanoja niin lyhyessä ajassa missä ne pitäs ehtiä tuoda suusta ulos - ja sit jos ei ehi sanoo nii tulee "kauheaa!" ihan ristiriitanen peli, mee roskiin niin ku emmi tuppaa sanoo! mut toisaalta mikä ero - enhän mä muutenkaa ajattele mitä mä suustani aina ulos päästän eikä mun järki tosiaankaan ehi rekisteröidä mitää sanoja ku puhun koko ajan jatkuvalla syötöllä ja yritän samassa henkäyksessä saattaa ulos ihan liian monta sanaa. joskus ne oli treeneissä miettiny ku en ollu, et miten mä kerkiänki. tiedän tästä, koska anna kertoi tästä ystävällisesti minulle:)
KIITOS LUKEMISESTA!:)
- Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti