Heissan ja hyvät hiihtolomat kaikille joilla se nyt on, meillä nimittäi on! ei vois parempaan ajankohtaa sattua, ku koeviikko loppu just ja ei oo alkanu uutta jaksoo, joten ei tarvinnu ottaa mukaa yhtää koulukirjaa eikä miettiä mitää koulujuttuja koko lomalla!:)
Myö aloteltii taas tätä lomaa SM-kisojen merkeissä Pyhäjärvellä, ku oltii SM-sprintissä mukana. Matka 1050m eli tosi pikamatka - ja ylipäätää toi KLL-kisaki sunnuntaina on 3km eli seki aika pikamatka - tosin on siinä vaativuutta, joten kestävyyttäki tarvitaan.
Heidillä oli alkuviikosta lentofiilis ja se toivo et se säilys viikonloppuunki, mut torstai-iltana sit kurkku alko oirehtia enemmän. Ennen sitä se ei kyl uskaltanu ees myöntää itelleen, et se on ehkä tulossa kipeeks, koska sit ku alkaa ajatella sitä, nii sitten se vasta alkaakin oirehtia:D nomut, onneks täs on ollu tän kisakauden suhteellisen terveenä, vaik toi syksy meniki sen allergian kanssa ja sitä myöten oli aika paljo flunssan oireita, jotka johtu siitä (kurkkukipua, kurkun kutinaa, hengitysvaikeuksia, nuhaa jne.) ja joulun aikaan pieni nuha, mut ei sit muuta onneks! tääki on jo ihanan vähästä ku on voinu reenata näinki hyvin tällä kaudella!:)
Perjantaina Heidi haettii kämpiltä käsin ja sit se kävi matkan varrel hiihtämäs noi kisaladut läpitte vielä kertaallee, vaik käytii me kiertämäs ne ja tekemäs siel reenit linjan kans toissaviikolla.
Ihan kivaa hiihettävää maastoo, mitä ny pari nousua, jotka pitää juosta sukset jalassa. Tää ois tämmönen Heidi-maasto, ei liian nopee ja tarpeeks vaativa sillon, ku ollaa vireessä:) Heidil meni toi sprintti ihan hyvin kuitenki, ei ne erot pahoja ollu ja ei maalintulokaa paha ollu (paljo pahempaaki ollu) - vaikka kyllä siellä viimeseen laskuun lykkiessä jotain limaa nous kurkkuun ja sitä sai olla räkimässä mehtään siinä alamäessä ettei tukehu. Lauantai iltanaki nous välillä limaa ja meinasin tukehtua siihen:/ anna tuli sielt takaa 15 sekuntia perään lähteneenä ja oli sanonu elisalle, että kyllä mun hiihto näytti vaikeelta, mitä se on kuitenki nähny mua tällä kaudella parhaimmillaa. ja ei tekeminen ollu yhtää niin rentoo ku viikko sitten maakuntaviestissä. sillon oli ihan erilainen ääni kellossa.
Käytii tekemässä hyvät verryttelyt arton ja arton enkeleiden (;D) kanssa ja ei sillo ollu ees kovin paha olla. pukuhuone oli ihan täynnä ku mahollista, en ees mahtunu penkille, nii purkauduin sitten vessan oven eteen lattialle ja olin jokaisen eessä, joka oli menossa vessaan. ihan perus sinänsä:) mut sit ku rauhotuin autoon istumaan et lähetää kottii päi, nii sitten alko rykiminen. kurkkua kutitti ja kyllä se henkiki siihe mallii röhis, että aloin tosissani miettiä, et kannattaako sunnuntaina startata kolmoselle. mietin koko automatkan ja tein ite päätöksen, että en starttaa sunnuntaina.
en tosiaankaa halua, että tää kurkkuongelma pitkittyy yhtään tai viimesin tikki ois se, et se jäis päälle tai menis keuhkoihin asti. en haluais rykiä koko loppukevättä. mä haluan vaa nyt parannella tän ja toivon, et tää on perusflunssaa ja et tää menee ihan iteksee ohi ilman lääkekuuria. ei oikee uskaltanu rykästäkään, ku sattu nii hirveesti kurkkuun, ei kuitenkaa keuhkoihin - onneks! ja hengityski rohisee aina välistä rykästessä. kroppa tuntu kyl hyvältä, mut taas kerran tää hengitys on ongelma. mut jospa se tästä!
ja ku ei tää tästä ainakaa kisoilla parane. täs on viel kautta jälel ja kolmen viikon päästä taivalkosken SM-kisat, jossa matkana on vitosen vapaa ja kympin perinteinen, joita mä innolla ootan, etenki tota pitkää kympin pertsaa! ja oon hiihtäny aiemminki taivalkoskel, jote maastotki on kohtuullisen tutut:) ja kivat maastot on, vaik on siin vitoses iha vaativuusastettaki vaik on sit tasastaki hiihettävää maastoo. siel ois kiva olla sellases virees mitä tälle kaudelle voi oottaa! :) ja sitku oon kaiken lisäks alkanu pikkuhiljaa oppia huomaamaan, millasta on olla vireessä ja millasta on, ku tuntuu hyvältä ja meneminen on irtonaista eikä jatkuvaa, väkinäistä runnomista. kun tekeminen on rentoa ja siitä voi nauttia. mulla on tullu nyt monta kisaa, joissa oon alkanu nähä tänki tunteen, joka pitäs sinänsä olla normaali hiihtäjälle. mut kestää vähän aikaa oppia takas siihen, ku viime vuonna oli semmosta väkisellä hapoilla runnomista kaikki. en haluais päättää sitä putkee huonolla kisalla hiihtämällä kurkku kipeenä omaa tyhmyyttäni ja itepäisyyttäni ja riskeeraamalla samalla koko loppukevään. haluan kuitenki vielä hyviäki startteja alle ja kyl niitä varmasti tuleeki, kunhan tästä ei tuu takapakkia! onneks mä kerranki osasin päättää. ja tein varmaan oikeen ratkasun. valmentajaki oli sitä mieltä ku soitin sille tästä, että ei kannata riskeerata nyt.
veera, elisa ja roosat oli kannustamassa meitä sekä antti. oli kiva ku oli nii paljo kaikkia tuttuja ihmisiä siellä paikan päällä!:) ja veeral oli 17v synttärit!!!!! ONNEEE VEERA VIEL TÄÄLLÄKI JÄLKIKÄTEEN! <3
meidän piti "häpäistä se niinku polttareissa" heidin väläytyksen mukaan mut se jäi vähä vaiheeseen sattuneesta syystä! sille oli synttäriyllätys mut se jäi nyt antamatta ku heidi ei tullukkaa sunnuntaina kisaamaan ja se on heidillä - ja lauantaina ei keritty antaa ku veera lähti pois ja auto oli jossai 53805893 kilometrin päässä.... no, ajatus on tärkein:D
Marilla tuli sit hyvä hiihto sprintissä omaantason nähden. Sitä sprintterin vikaa ku ei oikein oo... Mut nyt oli tehokasta menemistä ja sijotuskin paras mikä on ikinä SM-sprintissä tullu-37. ja kun 30 parasta pääs sit jatkamaan erävaiheeseen niin en jäänny siitä ku reilun 2 sekuntia! Ei siinä kilsan matkalla paljoo eroja ehi tulla ja saatat hävitä vaikka sadasosan seuraavaan sijaan. Tämmöstä tää hiihto on. Mut ei tohon voi olla muuta ku tyytyväinen, kun jatkopaikka jäi noinkin lähelle:) Ja oli rentoo ja tehokasta hiihtoo, johon onki nyt pyritty. Kun on kropassa hyvä tunne niin kyllä sitä sitten saa korvien välistäki lisää puhtia työntää ja rutistaa vielä vähä enemmän.
Sunnuntaina oli kuitenki joka tapaukses se KLL-kisa (koululiikuntaliiton mestaruuskilpailut) ja siel edustetaanki omaa koulua. sillai ois ollu Heidinkin kiva hiihtää siellä, ku ois eka kertaa saanu edustaa uutta koulua, mut ei se nyt pääasia ollu. ois se ollu kiva hiihtää, mut on se sen verran tiukka lenkki ja vaikka vaativa onkin ja kestävyysominaisuuksia tarvitaan, silti sen verran lyhyt, että siellä on nopeusominaisuudet suuressa arvossa. mutta kerran oon lähtölistoilla ja alun perin mun piti sinne olla lähössä - ja kerran sairauden syystä en starttaa, niin en mä sillon kattomaankaan lähe. tulee vaan paha mieli ja parempi vaan levätä kotona, et parannun mahdollisimman pian.
mut silti seurasin silmät tarkkana netistä reaaliaikasia tuloksia, joita päivitettiin minuutin välein. kyyläsin sieltä ja lähettelin kaikille tutuille, tärkeille ihmisille tekstarit ja onnittelut. Siellä tuli hyviä hiihtoja heille ja monille muille, onnee oikeesti!:)
Itellä tänä aamuna jokasella hengen vedolla röhis hengitys siihen malliin, että ihan ku siellä ois jotain estämässä hengitystä. Tärskin ja pärskin ja tämmöstä taas. No, nyt sieltä aika-ajoin tulee kaikenkirjavaa tavaraa jostain syvemmältä, tästä ei sitten sen yksityiskohtasemmin, toi tieto varmaan riittänee tästä asiasta.... :D mari on sellanen henkilö, jolle voi kertoo tällaset asiat kuten sen, minkä väristä tavaraa keuhkoista tulee! tää on kyl ihan molemminpuolinen juttu, informaatiota tulee kummastakin suunnasta... :D olkaa ilosia ku ette asu meillä!;)
jos tää ei tästä ala helpottaa, nii mennään arjen tullen sit käymää yksityisel. mut toivotaa et menis iha näin ja sais ens viikolla treenattua hyvin, ku on väliviikko kisoista. On ollu niin palkitsevaa päästä kiinni tähän säännöllisesti reenaamisen makuun - ei oo ollu enää sitä et reenataan sillon ku suurin piirtei pysyy omilla jaloilla pystyssä ja ei tarvihe haukkoo henkee ku nousee kerroksen pari portaita. tää on ollu tällä kisakaudella just sitä mitä urheilija voi toivoa ja sit ku vielä toipus kunnolla ja alkas kulkeekki niin hyvi et sen huomais tuloksistaki:) mut tää kaus on menny hyvin verrattuna vuos takaperin, oon ehtiny jopa käydä kisoja tähän mennessä! :)
En tiiä mikä siinä on että jos toisella meistä kulkee niin toisella ei. Varmaan meillä on jotenkii yhteiset voimat ja ne ei riitä sitten molemmille:D Reilu viikko sitten maakuntaviestissäkin Heidi suunilleen liiteli siellä ladulla ja Marilla suks ois sitten ennemmin liikkunu taakse ku eteenpäin. Eli nyt kun Heidi sairasti kotona niin Mari hiihti taas huippu hiihtoo. Vaikka lauantaina olikin jo hyvä hiihto niin sunnuntaina se sitten viimestään tärppäs! KLL:n kolmella kilsalla 18. sija! Ja taas jäätiin niukasti palkinnoilta. 15. parhaalle palkinnot ja siihen jäin reilun 4 sekuntia. Toi kolmonen ku on normaalia lyhempi matka niin ei siinäkään ne erot kovin isoiks ehi mennä. Nyt oli hiihossa tehokkuutta, puristusta ja yritystä ja tuloksissa se sitten näkyy. Kaikki voimat jäi sinne matkan varrelle ja maalissa oli kyllä uupunutta, mutta onnellista tyttöö:) Vaikka palkintosijaan jäi noinki vähän niin ei se oikeestaan harmita. Mä tiiän että sain puristettua itestäni kaikki irti enkä ois kyllä pystyny parempaan. Suomen kärki menee omia menojaan noissa isoissa karkeloissa eikä sinne oo tavotteetkaan tällä hetkellä. Nyt riittää se että pystyy hiihtämään yli omien rajojen ja voittaa itsensä. Se on tärkein:)
Mutta siis.. Marilla oli kyllä paras viikonloppu koko talvena ja sai taas entistä enemmän motivaatio reenata ja jatkaa kohti seuraavia kisoja.
Harmittaa Heidin puolesta, ettei se päässy kisaamaan, mutta minkäs sille mahtaa jos flunssa päättää tulla, niin ei sitä sitten voi ruveta riskeeraamaan koko loppu kautta. Mari anto Heidille hyvän neuvon pöpö karkottamiseks: "Haistata sille pöpölle samalla tavalla, ku Singstarille niin johan lähtee äkkiä pakoon!" :D Jospa se tuolla tavalla lähtis ja pääsis Heidiki normaalisti taas reenaamaan. PIKAISIA PARANEMISIA! ♥
Tossa on kuvaa perjantailta - ja kyllä vaan - meidän pihassa on ihan pikkunen lumivuori ja jos on nuoskalunta, nii eihän tuommosen vuoren päälle jaksa edes enää viskata lunta!
Tällasta tällä kertaa, nyt on sit hiihtoloma ja tulee varmaa postausta sillonki!:) uh, ihanaa;) tuli tuosta nyt mieleen, että Karim voitti Putouksen! Hyvä et voitti se toinen oli ihan tyhmä:) mut ei sen puoleen, Heidi ei juurikaa kattonu koko ohjelmaa kuten Mari vaa se katto vaan finaalin.... se kattoo vähän kaikesta aina kaikki viimeset osat, kuten Harry Potterista - mut Nälkäpeli tekee poikkeuksen - siitä se katto ekan osan! Se on kaikkee massajuttuja vastaan:D ja Mari taas kattoo salkkareista aina shokkijaksot:D pysytään hyvin kärryillä....
Tänään Marilla oli sit shoppailu päivä. Heti aamusta väsytti ja hapotti jalkoja ja sit ku vielä kävelee ympäri kaupunkia kaupasta toiseen niin huh huh! Otti voimille... Mut kyllähän tuolta löyty jotain ja rahaaki meni ihan kiitettävästi. Ei tarte taas pitkään aikaan lähtee minnekkää ostoksille. En jaksa mitenkään erikseen ruveta kuvaamaan niitä ostoksia ku ei oikein mitään kummosta oo, mut yhet mustat housut ostin ja lämpimän aluskerraston. Niitä tarttee!
Tähän loppuun sit vielä kuvia meijän torstain ajantappolenkiltä. Hiiheltiin oikein onnellisina siellä pelto- ja mehtälatuja pitkin, kun sitten yhtäkkiä tuliki rautatie vastaan. Siis ei kai siinä sillee mitää erikoista oo - kyllähän ne junat kulkee siellä metän keskelläki. Mut se oli vaan niin hassun näköstä! Keskellä korpee rautatie ja sit latu, joka menee sen yli!:D Sit, jos ois vielä juna tullu niin vähä ois naurettu. Luulen kyllä, että myös ne matkustajat siellä junassa olis voinnu nauraa meille, ku kaks hiihtäjää seisoo junaradan vieressä ja hihittää ku juna menee ohi...
 |
| Ja latu loppu kesken! Joku oli käynny auraamassa tien ja mehän jouduttii jättämään sukset hetkeks pois jalasta ja kävelemään kunnes latu taas jatku:) |
-Mari&Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti