don't you worry child

Sori, täs on ollu monen päivän postauskatko! On ollu nii paljo kaikenlaista, et ei oo enää joutanu blogia kirjottamaa. Mut arvatkaa kuule! Me ilmottauduttii ennen syyslomaa ekalle ensiapukurssille! Me oltii siellä eilen ensimmäist kertaa. Tosin Heidi joutu menee sinne ihan itekseen, kun Mari oli hierottavana ja ei joutunu kuudeks sinne. Eli ihan oikeeseen paikkaan Mari tuli sen hieronnan jälkeen, kun pikkusen oli ollu paikat kipeenä ja huutanu jo valmiiks käheän kurkun vielä käheämmäks. Ensiapu tarpeen... Heidillä oli vähä horneeta mennä sinne yksin ja kukaa ei ees puhunu mitää, nii ei se ollu ees ollu varma et onko se oikeessa paikassa. Ehkä ne aatteli et ei kai nyt tollanen voi tulla ensiapukurssille... :DD Ja aluks oli vähän ollu ongelmia, kun Heidi oli sanonu et me joudutaan olemaan pari kertaa varmaan pois sieltä. Mut se on lyhyt kuudentoista tunnin kurssi, niin sieltä ei sais olla poissa ollenkaan. Mut sit se selviski, et se on vaan neljänä seuraavana maanantaina, niin päästään sitten joka kerta. Nyt ootte turvassa, kun Heidi ja Mari saapuu paikalle ensiapuineen! 
Tai voihan se niinkin olla, että ootte turvassa sillon ku me ei olla paikalla.... mut kyllähän tommosesta on aina hyötyä. Vaik nyt kyllä tuntuu, että jos joutus johonkin ihan oikeeseen tilanteeseen, niin varmaan se ihminen henkensä heittäis, kun ei osais mitää tehä. Ja sit alettii miettiä, miten onnekkaita me loppujen lopuks ollaan, kun me ei olla ikinä oltu kolarissa eikä meiltä oo kummaltakaan murtunu luita. Tommonen pistää miettimään, miten kovaa tää elämä osaa halutessaan olla. Mut kyl me uskotaan, et meist tulee paljo viisaampia tolla kurssilla. Niinhän kaikki aina sanoo, että kaikesta mitä opiskelet, on jotain hyötyä. Mutta yksi päivä Heidi oli mennyt nerokkaasti kommentoimaan kyseistä asiaa ollessaan naapurissa kylässä: "Kaikesta mitä kehtaa opiskella ei oo ikinä mitään hyötyä!" joo, näinhän se.

Mut sielt kurssilt pääsee vasta yheksält illalla pois, nii tulee kyl jatkossa maanantai-illat venymää vähä pidemmiks mitä pitäis. Eilenki sitä aikaa sai jotenki kulutettua kaks ja puol tuntia ja aamusta oli sit aikanen herätys. Mut Heidin aamu meni kyllä kaikkee muuta ku nappiin. Heti ku se sai silmänsä auki, sillä oli ihan kumma olo. Se oli aikansa istuskellu siinä sängyssä ja tuijottanu ja katellu ympärilleen. Sit ku Mari käveli Heidin huoneen ohi, niin se katto ihmeissään, et mitä se oikein toljottaa istua tuossa sängyllä. Sit Heidi sano, et sillä on ihan outo olo ja koko maailma pyörii silmissä. Sit Mari oli ihan kauhuissaan ja Heidi vetelehti velttona koko aamun ympäriinsä. Suurin ongelma oli aluks se, et maailma pysy ihan suorassa kun oli pystyssä, mut jos erehyit pitkälleen menemään, niin sillon kaikki alko pyöriä ja tuli ihan kamala olo. Sitten jossain vaiheessa, kun Heidi oli saanu jotai syödyks, se pystyki olemaan pitkällään, mutta pystyssä sillä oli tosi paha olo. Kaikki käänty niinku ylösalasin. Se oli koko aamun lähössä treeneihin, ja vielä 10 minuuttia ennen treenejen alkua se nous sängystä ja suunnitteli lähtevänsä ja alko vaihtaa kampetta. Mut sit se tajus itekki, että ei sen kannata lähtee mihinkään, kun oli sellanen olo.
Sit se soitti Antille ja selitti koko homman, mut Antti ei vissiin ollu ottanu selkoo mistään, kun Heidi oli taas selittäny niin selkeesti kaiken. Sit Mari oli vähän suomentanu (kuten normaalia!) Heidin selityksiä. Antti kyl arveli, et Mari pitäs passittaa kämpille vahtii mua, etten pyörry siellä. Mut sit Heidi oli vaan sanonu, et ei se pyörry ja kyl se pärjää, et antaa Marin mennä. Sit se oli kuulema nukahtanu vähäks aikaa ja heränny, ja sit oli ollu jo paljo parempi olo. Se oli pistäny vaatteet niskaan ja lähteny käppäilee ulos. Eilen luettiin facebookista, et on vissiinki täälläpäinki lunta satanu, mut sillon ku me oltii ulkona, sato kyl vaan vettä. Mut tänäaamuna tuli huomattua, että oli niissä päivityksissä jotain perää!

Ei sentään vielä hiihtämään pääse..:)

 Loppupäivän Heidil oli ihan hyvä olo ja ei se oo sen koommin valitellu. Outo olotila sinänsä, kun olin syönykki edellisiltana hyvin ja aamullakin söin, vaikka ei ollukkaan kovin häävi olo. Mut se oli vaan olotila, mut en mitenkään sairaana ollu. Mut jos oikeesti ois tullu nyt joku mahatauti tai vastaava, niin alkaa jo pikkuhiljaa pinna palaa tässä hommassa. Ku urheilijan kauhein painajainen on se, jos et voi treenata. Ja ette mua yhtään tunne, niin en ikinä jätä treeniä vapaaehtosesti tekemättä! Et siitä saa pohtia sitä mun olotilaa.

Elisa sano, et harkoiski oli ollu vähän porukkakato, kun oli ollu vaan neljä siellä. Sit ne oli hiihelly verkkaa ja kohta joku oli sanonu: "onpa hiljasta." "no niinpä ku ei oo savolaiset!" Eli toisin sanoen, on meistä hyötyä ja meitä on kaivattu!;) Sit ne oli miettiny et miten Heidin suusta voi tulla niin paljo tekstiä yhellä kertaa, kun ei kaikesta edes saa selvää. Iltaruualla Antti tuli istumaa samaan pöytää ja kyseli et onko Heidin olo parempi. Sit Heidi oli vaan syöny ja kohta arvellu et joku varmaa puhu sille. "Häh? Nii joo, ihan hyvä kait tämä. Aivot käy näköjää vähän hitaalla. Toisin sanoen siis ihan normaali." Ja saatiin samalla hommattua lämppäreihin linjan mainoslogot! Nyt saahaan mainostaa ylpeinä meidän omaa hiihtolinjaa!
Pitäs viel alottaa joku kapina linjalaisten kanssa, et saatas viel ne yhet vaivaset t-paidat kaheksalle ihmiselle! Me halutaan mainostaa ja näyttää et missä me ollaan! Kuten jo aiemmin on tässä valitettu: lentopallolinjalla on verkkarit, tuulipuvut, pelipuvut, kahet t-paidat, hupparit, collegehousut ja varmaan ne alushousutki! Nii ei voi olla liikaa vaadittu, että me saatas yhet vaivaset t-paidat! Ei me sen vähempiarvosia olla! Tuodaan asia selväksi ja tuodaan äänemme kuuluviin!

Linjasta puheen ollen - me levytettiin Marin kans se levy, mistä mainitsin ohimennen vinkvink -tyyliin lomakeskiviikon postauksessa. Laitettiin näitä tämän hetken hittejä alkuun ja väliin, mutta sitten laitettiin kunnon savolaisia biisejä! Oli siinä kuntopiirissä Gangnam Stylen jälkeen suuri pudotus kun radiosta kajahti Lentävä kalakukko. Että näin. Ihan kaikkia ihania hiihto- ja lentopallolinjalaisia varten tehtiin tuo hieno upea levy, jotta oppis muutki puhumaan! Oli siinä naurussa pidättelemistä - tai mitä sitä suotta, oli siinä nauramista! Mut oli siellä varmasti kaikille ees joku mieluinen biisi, et sekalainen levytys oli varmasti ihan hyvä idea. Vaikka vois joskus tehä ihan oikeen levyn, jossa ois biisejä joita me oikeesti kuunnellaan, ei me sentään ihan joka päivä mitään savolaesta humppoo soeteta!:D

Tänä iltana oli vanhempainilta ykkösille. Meitä oppilaita tarvittiin sinne apulaisiks, kun se oli sellanen rastilta rastille -tyyppinen, jossa esiteltiin eri paikoissa koulun tiloja ja opetusmenetelmiä jne. Heidi oli Veeran, Elisan, Anniksen ja Juulian kans kahvitusrastilla ja Mari oli aluks Emmin, Heinin, Eevan, Miisan ja toisen Elisan kans toivottamassa vanhempia tervetulleiks ja ne tarjos siel mehua. Sen jälkeen ne oliki ihan turhia ja ne vaan vaelteli ympäri koulua siellä kuokkimassa kaikissa luokissa ja kävivät vielä piirakkaa siellä kahvitusrastilla syömässä. No kyllä mekin syötiin siellä piirakat ja pullat ihan lopuks..:) Ihan hyvin koko homma meni, ei ollu pahempia ongelmia. Mitä nyt aluks oli pieni kahvikatastrofi, kun ne valu lattialle. Mut joo, sit me otettiin neuvosta vaarin ja osattiin varautua kaikkeen, niin ei kaadettu kahvia kenenkään päälle tai muuta vastaavaa.

- Mari&Heidi