life is hard, take a nap

Rico lähti tosiaan eilen takas kotii ja oli ihan kummallista ku se pikku vipeltäjä ei ollu enää täällä eikä Heidillä ollu nukkumiskaveria. Mutta onhan siinä iso vastuu huolehtia ensinnäki ittestä ja sitten vielä koirasta. Ei se koirakaa huolehtimatta mene, on oltava aina valmis lähtemää mihi tahansa vuorokaudenaikaan sen kanssa ulos, pestä se aina kun tulet ulkoo, muistaa ruokkia se, harjata se.... Näitähän riittäs vaikka miten paljon. Ja sitten varmaan koko ajan on jonkinlainen kestohuoli et miten se pärjää ja onko tehny kaiken oikein. Heidil on kyl niskat iha jumis, mut eilen sillä koski kauheena päähän. Sen äiti kyl arveli et jos sillä on vaa ollu huoli Ricosta ja sen tarpeiden hoitamisesta nii se laukes päänsärkynä. Oli ihana pitää Rico täällä viis päivää, mutta onneks se ei kuitenkaan oo täällä ihan ympärivuotisesti, koska onhan siinä omat huolensa ja iso vastuu. Eikä se varmaan ihan heti oo tänne tulossakaan, kun parempi sen on kuitenkin pääsääntösesti olla ihan kotona muitten luona, täälläki se varmaan reagoi välillä ikäväänsä mahalla, vaikka Heidi onki tärkee osa sen elämää, koska ilman Heidiä ei varmaan ois niillä Ricoakaan.

Näin hauskaa Heidillä on ollut musiikin tunnilla.. osa 1

Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli taas semmosta äksöniä, että aamusta meinas olla vähä piupau. Iltaki meni vähä puihin ku jostai sitä tekemistä vaa putkahti koko ajan ja nukkumaan-menoki viivästy ihan liikaa ottaen huomioon, et aamulla oli herätys puol seittämält reeneihin. Yöllä Rico oli tehny sisälle ku Heidi oli nukkunu nii sikeesti ettei ollu heränny siihe ku Rico oli ollu vailla ulos. Sit se oli käyttäny Ricoo ulkona kaks kertaa ja alkanu viel keskellä yötä siivota niitä jätöksiä matosta. Mari oli taas ollu iha taju kankaalla, se ei varmaa heräis vaik pommi räjähtäis! Heidi oli rymistelly kauheesti ja sillä oli ollu yölliset siivoussessiot käynnissä ja toinen ei tajuu yhtää mitää! Aamulla vaa laahustaa vessaan ja valittaa että kylläpäs väsyttää. Nii, nukuit koko yön ja et ees heränny kertaakaa. Ei täällä ketää muuta ainakaa tippaakaa väsyttäny...:) Mutta ei siinä auta koiralle suuttua jos vahinko tapahtuu, ku syyttää vaa itteesä ku olit iha koomassa nukkunu. Tyynen rauhassa ja nöyränä vaa siivoomaan ja viemää koiraa pihalle:) Tosin melkein aamulla pihaan ajo auto, nii Rico alko haukkua ihan kauheesti. Sillon oli kyllä meinannu Heidillä hermot mennä ja se oli käyny laittamassa ikkunan kiinni. Ei Mari ollu kuullu sitäkään!

Treeneissäki oli Antin mukaa "harras" tunnelma. Ei me oikee tiietä, et mitä se tarkottaa, mut kaikki oli vähän omissa maailmoissa tavalla tai toisella. Muuten oli ihan normaali koulupäivä, hypärillä käytii matkahuollossa ja kaupassa ja käytii hakee Rico mukaan. Saatii aamulla kuulla treenien jälkee, et Roosa lähteekin ihan oikeesti nyt pois täältä! Siitä ehti tulla hyvä kaveri meille molemmille! Onneks me sentää ehittii hyvästellä se, vaik se aiko tulla usein käymään täällä:)


Heidillä alko vikalla tunnilla kauhee päänsärky ja mahakipu. Sille ei oikei ees tehny mieli syödä ruokaa (joka on jo kummallista) ja kämpillä se makas sängyssä. Mari ja Elisa lähti jo Emmin luo eeltä, kun Mari meni sinne Emmin iskälle hierotettavaks. Heidi jäi nukkuu puolen tunnin päikkärit ja tuli sitten perästä, kun sen olo parani. Siellä meni loppuilta ja välillä yläkerrasta kuului Marin kärsineitä huudahduksia, mutta ei se sentään nii pahasti huutanu mitä Anna oli tehny! Maril on ollu nii paljo jalkavaivoi ja se on käyny ties millä hierojilla ja jollain selänruksauttajalla, nii sen kipukynnys on kasvanu. Heidil ei oo hirveesti ikinä ollu mitään jalkavaivoja, viime talvi meni vaan sairastaessa mykoplasmaa ja sen aiheuttamia tauteja, lähinnä keuhkoissa. Mut nyt ois kyllä kieltämättä selkä- ja niskahieronnan paikka ennen ku pää putoo!

... ja se päästi hurjat piirrustustaitonsa valloilleen, osa 2

Poistullessa Elisa ajo ja Mari istu ritikalla. Se edistyi suorastaan mahtavasti - ihan ensimmäisenä Elisa ajoi ojaan ja ne meni melkein jonkun kuusiaidasta läpi. Sitten oli pakko pysähtyä nauramaan. Toisella yrityksellä ne meni taas ojaan, mutta Elisa vaan huuti ihan hulluna että "älä hyppää pois, älä hyppää pois!" ja polki ittensä ja Marin ojan pohjalta ylös ja niin ne vaan pääs liikkeelle! Eikös se sanonta niin mene, että pohjalta on vaan suunta ylöspäin?Mari vaan köpötti siinä ritikalla sivuttain ja valitti että jalkoja hapottaa. Kyllä siinä oli vaan tekemistä istua 2 kilometriä pyörän ritikalla! Ja vielä hieronnan jälkeen ku oli jalat muutenkii ihan makaroonia!

Tänään ois saatu nukkua yli yheksään, jos ei ois ollu ohjaajatuntia. Se pilas koko päivän, kun piti herätä kaheksalta ja hypäri meni siihen. Heidillä koski taas aamusta päähän ja sen niskat oli jumissa - ne pitäs varmaan tosissaan hieroo! Mut buranal seki helpotti, ja Heidi oli saanu sumplittua ittensä vähän taemmas eturivistä ja nyt se on tyytyväinen paikkaansa. Päivän mittaan Heidillä kuitenki tuli vähä nuhaa ja joka paikkaan koski, mutta jospa se ei oo kipeeks tulossa just nyt!

Breikkaava koira!

 Mutta omaa ja etenkin MUIDEN päivää tuli taas piristettyä pienellä tunaroinnilla. Oltii menossa pyörillä koulun jälkee kauppaan, mut tajuttii et vois varmaa hakee rahapussin. Sitten Mari vaan sano että "no käydään" ja käänty vaan vasemmalle ku luuli, että Heidikin on kääntymässä! Mutta ei Heidin huipulla reaktiokyvyllä hirveästi kerinny reagoida, niin Mari törmäs Heidiin joka ajo suoraan ja Heidi kaatu melkein siinä rytäkässä ja huuti ihan kurkku suorana, varmaan niin kovaa ku ikinä lähti ääntä! Mut ei se kaatunu onneks. Sit vastaan tuli Heidin luokkalainen poika, jota juttu huvitti varmaan yhtä paljon kuin meitä... Oltiin ihan kylän keskustan ytimessä, että sai siinä S-Markettiin menevät ihmiset päivän naurut kanssa. Heidi selvitti tilanteen omaksi edukseen ja lähti ajamaan ihan ku mitään ei ois tapahtunu sillee "joo-oo"- asenteella ja nauro. Mutta ei se kuitenkaan voinu ajaa ku pysähty nauramaan varmaa viideks minuutiks ja nauro kämpille asti sille mielikuvalle niin että sen kurkku tuli ihan oikeesti kipeeks. Olkaa vaan ilosia ettei Heidillä ole mopoa, se aiheuttaa vaaraa pyörälläkin!! Se saa varmaan kohta ne sakot selvinpäin pyörällä muille ja itselleen vaaran aiheuttamisesta....
Loppuilta lusmuttiin vaan kämpillä ja Heidi valitti kurjaa oloonsa. Vaikka vois kai se pahempikin olla, ehkä se vielä tästä, ku ei tässä kuolemakaa tehä! 

Tässä vähän syksyfiilistelyy:

Ja vielä pisteenä ii:n päälle:

Näin hienosti Mari havainnollisti meijän yhteentörmäystä :) Vaikka ei se kyllä nokkakolari ollu...

-Mari&Heidi