hear your voice

Hyvää lauantaita kaikille! Oikeastaan nyt mulla on tosi iloinen, pirteä ja aikaansaava olo! Eli toisin sanoen juuri sellanen perusolo, paitsi silloin tällöin tuntuu siltä että oon enemmänki aikaansaamaton... mutnii. Oon tässä ollu sen kuumeilun jälkeen terveenä ja tää viikko on menny tosi hyvin. Ei oo ollu pahemmin mitään ongelmii eikä mikkään oo heittäny häränpyllyä. Jospa tää tunne ois tänä syksynä yleisempi, niinku se on suurimmaks osaks ollukki. Mitä tossa eilen olin Marin kanssa puhheissa, niin sille on jostai pukannu nuha. Mut jospa se henkiin jäis, ite ku oon aina niin terve että terveempää ihmistä saa ettiä... joo hyvä vitsi oli. Mut kyl mä yleensä oon ollu niin terve, että terveempää ei oo löytyny. Mut kyllä yks pitkäkestonen tauti vähän rajumpana versiona vie hyvänkin vastustuskyvyn keltä vaan. Mut mulla oli siis hyvä päivä tänään, ja se johtuu lähinnä hyvin menneistä treeneistä. Kuten sanonta kuuluu;

hyvä treeni, parempi mieli!:)

Aamusta kävin salilla ja sitte lähettii käymää Essin luona, nii tuli nähtyä Essiä ja samalla Rico ja Tepi pääs vähä irrottelee ja juoksee sinne pihamaalle. Ne on tosi hyvät koirakamut, ja ne tulee hyvin toimeen. Siis ihmeen hyvin. Ne ei edes pidä mitään ääntä, ne vaan juoksee toinen toistensa perässä ja painii. Tosi söpöjä joka tapauksessa! Ricolle on hyvä, että sillä on edes yks koirakaveri, niin se saa välillä leikkiä toisen koiran kanssa koirien tavoin. Ei pääse unohtumaan koiruudet... Mutta sen jälkeen on ainakin pikkujässikkä koko loppuillan niin rättiväsyny, että ei ainakaan ilkeyttä jaksa tehä! Eilisaamuna sillä oli joku ilkeydentekofiilis. Se pudotti hyllystä yhen koirapatsaan ja siltä irtos kolme jalkaa, nii siitä tuli kertalaakista yks jalkane koira. Mut se oli kyl muutenki vanha ja kolhiutunu, nii sama oli viskata roskiin koko höskä, suotta sellasta ruveta paikkailee. Illasta kävin vielä rullalenkillä ja saunan jälkeen syötii äitin paistamia lettuja ja minä join glögiä!:) hyvää joulua vaan kaikille.... Mari oli eilen nimittäi leiponu joulutorttuja. No, mummo pisti kerran paremmaks. Se keitti juhannuksena joulupuuroo. No, taitaa olla molempien suku vähän omalaatusta porukkaa...:) 

Hokasin tos yks päivä yhen hienon asian. Tai en mä ny siitä hienoudesta tiiä, mut se oli mun oma oivallus! Et tulee tosi järkevä elämänohje, kun yhdistää kaks erilaista yhteen, samaan lauseeseen. 

"Viisaat pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen. Kaaosta kestää jonkin aikaa, mutta sitten on oltava älykäs selvitäkseen tilanteesta, johon viisas ei joudu. Viisas ymmärtää tämän teoriassa, mutta älykäs käytännössä, koska joutuu niin usein tilanteeseen, johon viisas ei joudu." 

Kuulostaa vaan jotenkin niin tutulta. Tulee ihan kaikki leirit mieleen, tai ihan mikä tahansa paikka. Kun on vaan tottunu olee millon missäki yötä ympäri Suomee, nii ei enää jaksa ressata kaikesta. Heti vaan sanoo, et "mä sit asun täällä" vaik yöpys siellä vaa pari yötä. Ja räjähtää mitä kummallisimpiin paikkoihin tavaroineen. Ja sopeutuu äkkiä joka paikkaan, eikä siihen tarvii kauan aikaa. Kunhan on katto pään päällä ja saa ruokaa, niin sitä alkaa pitää jotai hotellihuonettaki omana kämppänä ne muutamat vähäset päivät mitä siellä yövyt. Viime leirilläki Mari sano mulle, että "räjähä sit tonne nurkkaan, et mäki mahun tänne." Se kai arvas jo, että niin käy ennemmin tai myöhemmin. Mut yleensä ennemmin. Ja niin vähäpätösen asianki - ku liikkatunnin - jälkeen vanhasta tottumuksesta räjähtää aina sinne pukkarin penkille. On tottunu siihen kisoissa hikisissä pukuhuoneissa. Ei jaksa aina pitää kaikkia vaatteita kontrollissa, vaan toimii vanhasta tottumuksesta, ja levittää kaiken johonkin, ettii sieltä sen minkä tarvii ja tunkasee loput takas laukkuun. Voihan siinä joskus muutama sukkaparka hävitä, mutta aina saa uusia sukkia. Mut kyllä se vähän harmittaa, jos jonku hyvän urheilusukan pari joutuu karkuteille. En tiiä mistä tää koko juttu nyt tähän levähti, jostai kolminkertaisen mieleni sopukoista. Nii, katos ku jos sanotaan et jokin on yksinkertasta niin se on helppoo. Mut jos asia on kaksinkertanen, niin eiks se sillon oo jo paljo vaikeempi. Ja sit on vielä kolminkertanen - no se on jo niin monimutkasta, että siitä ei ota enää selvää kukaan eikä mikään. Ihan järkeenkäypä homma. Näin lyhyesti selitettynä. Tuonki vois selittää melko paljo kolminkertasemmin, mut selitin tällä kertaa ihan yksinkertasesti:)

Tilhiä pihapuissa (c) heidi

Tuossa oli muutama kuva tältä päivältä, ja tässä on vähän esimakua meidän leirielämästä ja ns. "räjähtämisestä" kesän ajalta. 

... mutta totta puhuen tilanne voisi olla pahempikin. Tätä kestää jonkin aikaa, mutta viikonkin päästä olisi jo oltava älykäs selvitäkseen tilanteesta, johon viisas ei olisi joutunut. 

+ Torstaina Reetta ja Sussu kävi täällä myös!:) Oli tosi kiva nähä kavereita yläasteajoilta!

Mulla oli nyt paljo laittaa kuvii! Mut haluan viel jakaa tähän tämän biisin, kun tuli katottua yks hyvä leffa. Siinä oli viis erilaista ihmistä, jotka tapas vahingossa. Ja yks tyttö, joka puolusti omia aatteitaan ja kaikkien oikeuksia olla sellainen kuin on. Sitä pidettiin vain ongelmanuorena, mutta oikeasti se sai paljon aikaan. Koko leffa oli hyvä, mut ei mikään jännitysjuttu. Se oli semmonen ku Lemonade Mouth. Jos kuullosti yhtää kivalta tai sellaselta et voisit vaik kattoo, nii ladatkee ihmeessä. Tää biisi sai hyvälle tuulelle ja kun katto koko leffan, tuli sellanen tunne, että meidän pitää olla vahvoja ja käyttää ääntämme, tuoda se kuuluviin,  taistella omien oikeuksiemme puolesta. Me ei olla yhtään vähäarvosempia kun ketkään muut, meitä on kohdeltava tasa-arvosesti. Me ollaan sen kaiken arvosia! 

Eipä mulla sit varmaa muuta, lomaki vetelee viimesiää. Jos me vaik kirjoteltas ens viikol Marin kans porukalla jotai. Sit siitä savolaispostauksesta - se tulee kyllä sit ku me ehitään kirjottamaan se! Mut luulen et se tulee lähiaikoina ennen koeviikkoo!:)

- Heidi