Meidän pakkaaminen ei oikein totta puhuen edistyny torstai-iltana. Se alko kymmenen maissa tähän tyyliin: ensin sain idean mennä istumaan omaan matkalaukkuun ja mahduin sinne! Mutta sitten tuli - rumpujen räminää!! - Marin jumbokassi, joka näyttää mun mielestä ihan imurilta... Mari meni kyyhöttämään sinne ja mä laitoin vetskarit kiinni. Mari oli ihan hädissään, että nyt se jäi jumiin sinne. Voi taivas varjelkoon, että se näytti hauskalta, kun oli iso pää ja sitten vartalo oli pieni neliö. Vai oisko se kuitenkin kuutio... tää on tällanen tyhmä inside-juttu! Lopulta mäkin halusin testata ja tulihan sitä muutama kuvakin otettua, mutta ne ei taida olla julkaisukelvollisia.... voi olla ettei ne näe päivänvaloa. :D
Mutta joo, me miettittiin varttia ennen koulunalkua, että vois varmaan lähtee noitten kassien kanssa käppäsemään kouluun. No, jouduttiin sitten lähtemään kymmentä minuuttia ennen koulun alkua, kunhan saatiin ne kaikki kamat ulos kämpästä. Tällä kertaa Mariki mahtu ovesta... Mutta mulla oli rullasukset mukana ja en tienny mihin mä ne laitan, kun alunperin ne oli kassin päällä, mut sit ne valu siitä pois ja hankas asfalttiin. Meillä on huonoja kokemuksia siitä, sillä kerran aikasemmin mä laitoin topakkana tyttönä Marin sukset mun matkalaukun päälle samaan tapaan - ja ne hankas koko matkan mathahuollon pihasta meidän kämpälle asfalttiin - lopputulos: pohjassa oli mojova reikä. Mutta sydämenmuotoinen! Rikoin Marin suksipussin kaikella rakkaudella, joka paikattiin jesarilla! Mut mun piti sitten keksiä jotain muuta, joten laitoin ne rinkaks olalle. Mut kuten arvata saattaa, eihän ne siellä pysyny. Ne tippu melkein koko ajan ja piti pysähtyä varmaan puolen sataa kertaa. Ja kaiken lisäks housutkaa ei pysyny jalassa, vois henkselit olla tarpeen aina välistä... Mari tottakai uskollisesti ootti mua ja pysähteli jatkuvasti. Mutta sitten ku oltii pysähytty ainaki se 50 kertaa, alko jo mennä hermot. Sitten päätin, että nyt on aivan sama vaikka myöhästyn tunnilta. En usko et se opettaja itekkään hermoja menettämättä raahais niin paljo tavaraa töihin. Siitä hyvästä aina vikalta tunniltaki tarvii vähän armollista etumatkaa, että joutuu linja-autoon.
Ja kun lukiolle asti sain kamalalla vaivalla ja työllä raahattua ne tavarat, oltiin jo myöhässä. Käytävän täydeltä tavaraa, kun jätettiin ne siihen aulaan. Sit me alettiin miettiä, että missähän meillä on tunti, kun ei kenenkään vaatteita näy naulakoissa. Mari löys oman tuntinsa, mut mä olin sitten ihan pihalla, joka on kai melko yleistä. Menin koputtamaan luokan oveen, ja siel oli menossa uusintakoe. Mun ryhmänohjaaja oli siellä valvomassa, ja se sano, että en ollu tullu sovittuun keskusteluun, joka kaikilla ykkösillä on. Olin ollu taas niin skarppina sen ajan suhteen, kun olin varannu itelleni sen ajan treenien ajaks... jotenki olin kuvitellu, että se on toisella tunnilla eli ekalla tunnilla treenien jälkeen. Sain sovittua itelleni uuden ajan syysloman jälkeen. Menin sitte koputtamaan seuraavan luokan oveen, ja kyllä - sielläkin oli menossa uusintakoe. Seisoin vähän nolona siinä ovella ja sanoin, että oon varmaan väärässä paikassa ja sori että häiritsin. Palloilin siellä lukiolla ja menin kysymään kanslistilta, et missä ihmeessä mun kemian tunti on. Se sano, että mulla on kylläkin musiikkia. Oh my goodness, lähin sitten käppäseen yläasteelle musiikin luokkaan. Ja ihan turhaan kamalalla vaivalla raahasin ne kaikki lukiolle, vaikka mulla ois ollu melkein puolet lyhempi matka siihen musiikinluokkaan.
Olin kyllä siinä vaiheessa jo aika totaly late, että ei tarvinnu ees vaivautua kiiruhtamaan. Myöhästyin sit joka asiasta perjantaina, mut sentää bussiin mä kerkesin, vaik ei me kyl meinattu mahtua kyytiin. Sekin on vaan järjestelykysymys, miten ne laukut sinne linja-auton alatilaan laitetaan. Ihmiset tunkee niitä minilaukkujansa sinne vierekkäin, eivätkä aattele sitten ihmisiä, joilla voi olla astetta isompia laukkuja ja hieman enemmän tavaraa mukana. Koko auto on muutenki nii täys, et hyvällä tuurilla mahut istumaa jonku tuntemattoman ihmisen vieree.
Päivällä istuin mun kassin päällä ihan kuin maansa myyneenä. Sit Marin sauvaputkilo kaatu ja läsähti siihen lattialle tien tukoks. Sitten mä nostin sen ylös, mutta ajattelin, että kohta se ihan varmasti kupsahtaa mun päähän, kun röhnötän siinä ja kaikki oli muutenki menny vähä puihin sinä päivänä. Sain vaan ajatella, että jospa se tästä. Ei mitään voi sanoo varmaks. Niin savolainen vastaus, Anna aina vinoilee meille siitä! Mut ei asioita voi sanoo niin vaan varmaks! Niinku tuolla on tummia pilviä, tuolla vaaleita. No jospa ei sada. Pettämätön logiikka.
Nii, ei se putkilo mun päähän tullu, mutta kun Mari tuli, innostuin niin, että se kaatu taas, mutta Mari säikähti ja hyökkäs ottamaan sen kiinni. Mä sanoin, että suotta säikyt, kun se kaatu jo kerran ja ei ne sun sauvas ihan helposta poikki napsaha.
Ehittii käydä musiikkilinjan konsertissa istumassa melko lähtevän näkösinä kymmenen minuuttia. Ei siinä paljo ehtiny kuunnellakkaa, etenki ku Emmi tökki meitä selkään takana. Sit ois tehny mieli heittää Annaa päähän lapasella, mut melko varmasti se lapanen ois lentäny ihan jonkun muun päähän. Ja me oltas häiritty ihmisten keskittymistä ja ihmisten esiintymistä, et parempi et hillittiin itsemme ja ei tehty saliin lentoreittejä.
Välietapilla luulin hajottaneeni vessasta sen käsipyyherullajärjestelmän, kun se veti kaikki pyyhkeet sinne sisään. Ennen sitä olin menossa miesten vessaan, ku naisten vessassa ei ollu paperia. Sit joku nainen tyrkkäs mun käteen rullan ja sen jälkeen luulin hajottaneeni sen pyyhejutun. Tulin vähän vienona sieltä pois ja kerroin Marille mitä tein. Mut sit Mari sano ite vessasta tultuaan, että se oli vaan loppunu, että voin sen asian suhteen olla rauhassa! Muutenki meil oli ihan järkyttävästi tavaraa ja räjähettii sinne yhteen nurkkapöytään. Piti oikein yhellä jalalla taiteilla, että pääs niitten kassien yli käymää vessassa. Ja aina näyttävä sisääntulo: kaadoin niillä suksilla melkein kaikki hyllyt ja roskiksen. Mut tiedän nyt ainakin, missä siellä on roskis. Tästäkin on aiempaa kokemusta, kun Marilla oli kerran näyttävä sisääntulo leirillä, kun se käveli seinään. Se väittää edelleen, että se oli penkki (ja niin se olikin) mutta se näytti siltä, kun se olis seinään pasauttanu kävellä. Ja mennään meidän huoneeseen roskikseen. Seki on vähän sellanen juttu, että sitä ei kovin moni ymmärrä, vaik selittäiski. Ja sillä samalla reissulla sain myös tällin päähän - en siis sauvaputkilosta vaan ovesta, kun Mari ei pitänykkää mulle ovee auki, vaik niin kuvittelin. Ei sais kuvitella liikoja, kun en mä niin yleensäkään tee!
Mut päivä meni suorastaan nappiin, mutta puuttu enää yksi naseva kommentti, joka sekin tuli aamulla kun oltiin menossa reeneihin. Kerroin Shellin olleen eilen illalla päällä. Se oli siis auki, mutta tottakai se oli päällä! Kuinkas muutenkaan, mitä te oikein luulette? Tottakai se on päällä!
Tänään kävin tekemässä reenit ja voitelin suksia tiistaita varten, kun sillon pääsen ekan kerran hiihtämään tänä syksynä! Se on aina niin siistiä, paitsi että tuntuu vaan siltä, että ei osaa hiihtää niin pitkillä suksilla, kun on kesällä tottunu rullasuksiin. Aluks tuntuu ihan amatöörimäiseltä ja ihan ku ois vaan tuosta vaa tökätty sukset jalkaan. Mut kyl niihin sit tottuu, kun jonkin aikaa suksii! Ja oon oppinu voitelee jo melko hyvin, kunhan viel tietäs, mitä sinne pohjaan laittaa.
Siinähän sitä onkin itse kullakin miettimistä ja opettelua. Kyllä nuo pitovoiteet vielä menee, mutta liistereiden kanssa en kyllä mielelläni alkais leikkiä, koska siinä hommassa on molemmat tytöt liisteröityny yhteen johonki varaston seinään. Tosta tuli muuten aika hieno mielikuva.... XD niinku tässä muutama viikko sitten ku tultiin kämpille ja oltiin laittamassa pyöriä varastoon. Sitten pyörä alkaa kaatua mua vasten, mut Mari ottaa sen kiinni. Sitten tottakai luotan että se myös pitää sen pyörän pois eestä, mut eikös sen käsi ovelasti "lipeä" ja pyörä tulee päälle. Oon sitte siinä litistyneenä varaston seinään. Mielikuvia tottakai saa tulla ja tuleekin, jos yhtään on taipumusta ajatella asioita mielikuvina. Mulle ainakin tulee sellasia aika monista asioista...
Illemmalla tuli käytyä mummon luona, ja ne itekki tuli kotiin tänään reissusta. Saatiin tuliaisiks karkkia, sitähän ei tule ikinä syötyä.... no tais tulla syötyä vähän liikaakin. Eilen täällä sato räntää aamusta, ja kiireellä kipasin salille, etten kastu ihan märäks. Ja ukki vaihto meille jo talvirenkaat, ettei tule yllätyksiä ja mummolle tuli myös käymää sukulaisia. Tiistaita odotellen, sillon pääsee hiihtämään Marin kanssa ja testaamaan omia voiteluksia käytännössä. Saa nähä, miten ne pelaa. Mut toiset niistä suksista on kyllä uudet parit, että niistä ei oikein tiedä, monta kerrosta niihin tarttee laittaa. Mut siinähän sitä oppii, kun ite tekee ja ite kokeilee. Talven mittaan saa varmaan eräämmän kerran tehä ihan ite ja viettää laatuaikaa Marin ja suksien kanssa paikassa varasto tai kylppäri:) Mut kisavoiteet saa kyl voidella vähän enemmän noiden sivakoiden ja voiteiden kanssa tekemisissä olleet!
Muistakaa ulkoilla ja hymyillä niin jaksatte tän pimeen, ankeen syksyn! Nauru piristää kummasti ankeita sadepäiviä ja pidentää elinikää! Suosittelen kokemuksesta!:)
- Heidi
Mutta joo, me miettittiin varttia ennen koulunalkua, että vois varmaan lähtee noitten kassien kanssa käppäsemään kouluun. No, jouduttiin sitten lähtemään kymmentä minuuttia ennen koulun alkua, kunhan saatiin ne kaikki kamat ulos kämpästä. Tällä kertaa Mariki mahtu ovesta... Mutta mulla oli rullasukset mukana ja en tienny mihin mä ne laitan, kun alunperin ne oli kassin päällä, mut sit ne valu siitä pois ja hankas asfalttiin. Meillä on huonoja kokemuksia siitä, sillä kerran aikasemmin mä laitoin topakkana tyttönä Marin sukset mun matkalaukun päälle samaan tapaan - ja ne hankas koko matkan mathahuollon pihasta meidän kämpälle asfalttiin - lopputulos: pohjassa oli mojova reikä. Mutta sydämenmuotoinen! Rikoin Marin suksipussin kaikella rakkaudella, joka paikattiin jesarilla! Mut mun piti sitten keksiä jotain muuta, joten laitoin ne rinkaks olalle. Mut kuten arvata saattaa, eihän ne siellä pysyny. Ne tippu melkein koko ajan ja piti pysähtyä varmaan puolen sataa kertaa. Ja kaiken lisäks housutkaa ei pysyny jalassa, vois henkselit olla tarpeen aina välistä... Mari tottakai uskollisesti ootti mua ja pysähteli jatkuvasti. Mutta sitten ku oltii pysähytty ainaki se 50 kertaa, alko jo mennä hermot. Sitten päätin, että nyt on aivan sama vaikka myöhästyn tunnilta. En usko et se opettaja itekkään hermoja menettämättä raahais niin paljo tavaraa töihin. Siitä hyvästä aina vikalta tunniltaki tarvii vähän armollista etumatkaa, että joutuu linja-autoon.
Ja kun lukiolle asti sain kamalalla vaivalla ja työllä raahattua ne tavarat, oltiin jo myöhässä. Käytävän täydeltä tavaraa, kun jätettiin ne siihen aulaan. Sit me alettiin miettiä, että missähän meillä on tunti, kun ei kenenkään vaatteita näy naulakoissa. Mari löys oman tuntinsa, mut mä olin sitten ihan pihalla, joka on kai melko yleistä. Menin koputtamaan luokan oveen, ja siel oli menossa uusintakoe. Mun ryhmänohjaaja oli siellä valvomassa, ja se sano, että en ollu tullu sovittuun keskusteluun, joka kaikilla ykkösillä on. Olin ollu taas niin skarppina sen ajan suhteen, kun olin varannu itelleni sen ajan treenien ajaks... jotenki olin kuvitellu, että se on toisella tunnilla eli ekalla tunnilla treenien jälkeen. Sain sovittua itelleni uuden ajan syysloman jälkeen. Menin sitte koputtamaan seuraavan luokan oveen, ja kyllä - sielläkin oli menossa uusintakoe. Seisoin vähän nolona siinä ovella ja sanoin, että oon varmaan väärässä paikassa ja sori että häiritsin. Palloilin siellä lukiolla ja menin kysymään kanslistilta, et missä ihmeessä mun kemian tunti on. Se sano, että mulla on kylläkin musiikkia. Oh my goodness, lähin sitten käppäseen yläasteelle musiikin luokkaan. Ja ihan turhaan kamalalla vaivalla raahasin ne kaikki lukiolle, vaikka mulla ois ollu melkein puolet lyhempi matka siihen musiikinluokkaan.
Olin kyllä siinä vaiheessa jo aika totaly late, että ei tarvinnu ees vaivautua kiiruhtamaan. Myöhästyin sit joka asiasta perjantaina, mut sentää bussiin mä kerkesin, vaik ei me kyl meinattu mahtua kyytiin. Sekin on vaan järjestelykysymys, miten ne laukut sinne linja-auton alatilaan laitetaan. Ihmiset tunkee niitä minilaukkujansa sinne vierekkäin, eivätkä aattele sitten ihmisiä, joilla voi olla astetta isompia laukkuja ja hieman enemmän tavaraa mukana. Koko auto on muutenki nii täys, et hyvällä tuurilla mahut istumaa jonku tuntemattoman ihmisen vieree.
Päivällä istuin mun kassin päällä ihan kuin maansa myyneenä. Sit Marin sauvaputkilo kaatu ja läsähti siihen lattialle tien tukoks. Sitten mä nostin sen ylös, mutta ajattelin, että kohta se ihan varmasti kupsahtaa mun päähän, kun röhnötän siinä ja kaikki oli muutenki menny vähä puihin sinä päivänä. Sain vaan ajatella, että jospa se tästä. Ei mitään voi sanoo varmaks. Niin savolainen vastaus, Anna aina vinoilee meille siitä! Mut ei asioita voi sanoo niin vaan varmaks! Niinku tuolla on tummia pilviä, tuolla vaaleita. No jospa ei sada. Pettämätön logiikka.
Nii, ei se putkilo mun päähän tullu, mutta kun Mari tuli, innostuin niin, että se kaatu taas, mutta Mari säikähti ja hyökkäs ottamaan sen kiinni. Mä sanoin, että suotta säikyt, kun se kaatu jo kerran ja ei ne sun sauvas ihan helposta poikki napsaha.
Ehittii käydä musiikkilinjan konsertissa istumassa melko lähtevän näkösinä kymmenen minuuttia. Ei siinä paljo ehtiny kuunnellakkaa, etenki ku Emmi tökki meitä selkään takana. Sit ois tehny mieli heittää Annaa päähän lapasella, mut melko varmasti se lapanen ois lentäny ihan jonkun muun päähän. Ja me oltas häiritty ihmisten keskittymistä ja ihmisten esiintymistä, et parempi et hillittiin itsemme ja ei tehty saliin lentoreittejä.
Välietapilla luulin hajottaneeni vessasta sen käsipyyherullajärjestelmän, kun se veti kaikki pyyhkeet sinne sisään. Ennen sitä olin menossa miesten vessaan, ku naisten vessassa ei ollu paperia. Sit joku nainen tyrkkäs mun käteen rullan ja sen jälkeen luulin hajottaneeni sen pyyhejutun. Tulin vähän vienona sieltä pois ja kerroin Marille mitä tein. Mut sit Mari sano ite vessasta tultuaan, että se oli vaan loppunu, että voin sen asian suhteen olla rauhassa! Muutenki meil oli ihan järkyttävästi tavaraa ja räjähettii sinne yhteen nurkkapöytään. Piti oikein yhellä jalalla taiteilla, että pääs niitten kassien yli käymää vessassa. Ja aina näyttävä sisääntulo: kaadoin niillä suksilla melkein kaikki hyllyt ja roskiksen. Mut tiedän nyt ainakin, missä siellä on roskis. Tästäkin on aiempaa kokemusta, kun Marilla oli kerran näyttävä sisääntulo leirillä, kun se käveli seinään. Se väittää edelleen, että se oli penkki (ja niin se olikin) mutta se näytti siltä, kun se olis seinään pasauttanu kävellä. Ja mennään meidän huoneeseen roskikseen. Seki on vähän sellanen juttu, että sitä ei kovin moni ymmärrä, vaik selittäiski. Ja sillä samalla reissulla sain myös tällin päähän - en siis sauvaputkilosta vaan ovesta, kun Mari ei pitänykkää mulle ovee auki, vaik niin kuvittelin. Ei sais kuvitella liikoja, kun en mä niin yleensäkään tee!Mut päivä meni suorastaan nappiin, mutta puuttu enää yksi naseva kommentti, joka sekin tuli aamulla kun oltiin menossa reeneihin. Kerroin Shellin olleen eilen illalla päällä. Se oli siis auki, mutta tottakai se oli päällä! Kuinkas muutenkaan, mitä te oikein luulette? Tottakai se on päällä!
Tänään kävin tekemässä reenit ja voitelin suksia tiistaita varten, kun sillon pääsen ekan kerran hiihtämään tänä syksynä! Se on aina niin siistiä, paitsi että tuntuu vaan siltä, että ei osaa hiihtää niin pitkillä suksilla, kun on kesällä tottunu rullasuksiin. Aluks tuntuu ihan amatöörimäiseltä ja ihan ku ois vaan tuosta vaa tökätty sukset jalkaan. Mut kyl niihin sit tottuu, kun jonkin aikaa suksii! Ja oon oppinu voitelee jo melko hyvin, kunhan viel tietäs, mitä sinne pohjaan laittaa.
 |
| "Voi pahus!" |
Illemmalla tuli käytyä mummon luona, ja ne itekki tuli kotiin tänään reissusta. Saatiin tuliaisiks karkkia, sitähän ei tule ikinä syötyä.... no tais tulla syötyä vähän liikaakin. Eilen täällä sato räntää aamusta, ja kiireellä kipasin salille, etten kastu ihan märäks. Ja ukki vaihto meille jo talvirenkaat, ettei tule yllätyksiä ja mummolle tuli myös käymää sukulaisia. Tiistaita odotellen, sillon pääsee hiihtämään Marin kanssa ja testaamaan omia voiteluksia käytännössä. Saa nähä, miten ne pelaa. Mut toiset niistä suksista on kyllä uudet parit, että niistä ei oikein tiedä, monta kerrosta niihin tarttee laittaa. Mut siinähän sitä oppii, kun ite tekee ja ite kokeilee. Talven mittaan saa varmaan eräämmän kerran tehä ihan ite ja viettää laatuaikaa Marin ja suksien kanssa paikassa varasto tai kylppäri:) Mut kisavoiteet saa kyl voidella vähän enemmän noiden sivakoiden ja voiteiden kanssa tekemisissä olleet!
Muistakaa ulkoilla ja hymyillä niin jaksatte tän pimeen, ankeen syksyn! Nauru piristää kummasti ankeita sadepäiviä ja pidentää elinikää! Suosittelen kokemuksesta!:)
- Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti