Vikalla tunnilla oli poliisi puhumassa lukiolaisille ja voihan hitsi sentään! Se kerto että jos ajaa humalassa pyörällä ja aiheuttaa samalla vaaraa itselleen ja muille ihmiselle nii siitä saa sitten sakot rattijuopumuksesta. Heidin mielestä se kyllä oli tankojuopumus, mutta Mari vaan nauro asialle (vaikka niin se kyllä on!) No Heidillä tietysti tuli mielikuva asiasta ja muisteli meijän puskaan kaatumista joka tapahtu jo toisella kouluviikolla täällä sekä kaikkea muuta mitä se on pyörällä touhunnu... Kauhee naurunpurskahdus ja Mari nauro sen takia ku Heidi nauro. Eikä tienny edes naurun syytä! Heidi luuli jo että pystyy rauhoittamaan ajatuksensa ja pokkansa, mutta ei ehkä olisi kannattanut ruveta miettimään silloin asiaa uudestaan, koska sittenkös se totaalinen repeäminen tapahtui! Koko sali käänty kattomaan että mitä siellä oikein tapahtuu. "Tytöt, tytöt olkaahan hiljaa," joku opettaja sano sillon. Sitten se poliisi vaan tuumas siellä eessä selitellessään: "Ei kai tämä nyt noin hauskaa ole? No hyvä ettette sentään itke." Eihän se ees ollu hauska juttu, muuten vaa vähä äänekästä porukkaa... Miks meistä joskus tuntuu että me ollaan ne jotka puhuu ja nauraa kovaan ääneen ja muut vaan kattoo niinku oltais ihan tärähtäneitä? Ehkä me vähä ollaanki sopivasti sekasin;) Mut oli siinä kaikilla muillakin naurussa pidättelemistä. Ei pitäis ikinä olla mitään mielikuvia niin ei tapahtus mitään tällasta. Vaik tylsähän se elämä olis jos joku ei välillä keventäs ilmapiiriä, kun oli muutenkin niin vakava aihe!
"Jos mun pokka pettää" niin osuvaa...
Koulun jälkeen Heidi unohti että sillä oli itsenäisiä tehtäviä englannista, kun poliisitunnin takia itse tunti jäi pois. Se vaan oli koneella ja juorus siellä, kunnes tajus että ainii ne läksyt. Niitä kai se sitte yritti väsätä ja myöhemmin koulun jälkeen lähettii vähä juoksemaan ja otettii Rico mukaan. Flexi oli ihan hyvä olla mukana, niin sai koirakin mennä omaa tahtia. Alamäessä se sitten päätti lähtee täysiä juoksemaan ja eihän se hihna loputtomiin riitä. Koira oli sitten melkein kylellään siellä maassa mutta eihän se mitään haittaa ja uutta spurttia vaan perään. Ja kyllä Ricoo ärsytti ku ei se hihna vieläkään ollu tarpeeks pitkä. Se sai sitten kauheen hulluuskohtauksen ja alko juosta ympyrää siinä mäessä ja suoraan Marin eteen joka säikähti ja iski takalistonsa maahan. Naurettiin kyllä ihan maha kippurassa pikkuselle höpönassulle joka ei voinu hillitä omaa ylivilkkauskohtaustaan!<3 Kun oltiin päästy seuraavan tömpyrän päälle, niin huomattiin, että koko mäki oli täynnä jamitusjälkiä ja purukasautumia. On tää tullu jo monta kertaa sanottua, mutta on kyllä pienessä koirassa virtaa kun pienessä kylässä - tai vähän isommassakin!
![]() |
Siellä ne Ricon jamitusjäljet ovat hulluskohtauksen jäljiltä! |
P.s. Suunniteltiin muuten tekevämme jossai vaiheessa savolaispostaus eli kirjotetaan ainakin ositttain savon (kielellä!) ja laitetaan savolaisviisauksia. Ajateltiin ilmottaa näin etukäteen ettette sitten järkyty jos ette ymmärrä kaikkea!:D
-Mari&Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti