synttäriyllätyksiä, suunnistusta ja kavereita

Nyt sitä sitten ollaan lomalla! Tosi ihana päästä vähäks aikaa lomalle ja irti kouluarjesta, mut silti haikeeta lähtee lomalle, kun joutuu hyvästelee kaikki pariks kuukautta. Mut onneks tää nykytekniikka mahdollistaa yhteydenpidon:)

Mut käydään vielä vähä viimesellä kouluviikolla sen verran, että kerrotaan meidän synttäriyllätyksestä 17 vuotta täyttäneelle Emmille!

 Me suunniteltiin tätä ehkä viikkoo ennen toteuttamista. Keksittiin vaan yhtäkkiä iltapäivän ruokailussa, että hei, Emmille pitää keksiä jotain ku sillä on synttärit just ennenku koulu loppuu. No, tää toteutus suju paremmin mitä me odotettiin, me varauduttiin siihen, että Emmi on tosi hankala - mutta ei, tää suju niin hyvin ja mikä parasta, Emmi ei tienny mistään mitään! Siks tää tulikin yllätyksenä.
Edellisenä päivänä kerrottiin Emmille sen verran, että huomenna tehään sit jotain yhessä, niin älä lähe tekemään mitään treeniä päivällä. Se arvas, et me suunnitellaan jotain, mutta sekös sitä vaivas ihan hirveesti, kun me ei kerrottu, mitä me suunnitellaan. Emmi uteli sinä päivänä ja seuraavanakin, että "kertokaa!" mutta me sanottiin, että "emmirakas, kun me ei kerrota sulle mitään." Sit Anttikin esitti tietävänsä suunnitelmasta (vaikka oikeasti se ei tiennyt yhtään mistään mitään niinkuin ei Emmikään), mutta se vain lisäs Emmin jännitystä. Sillä oli varmaan ihan hirveet oltavat ne pari päivää, kun se jännitti et mitä tapahtuu. Ja sitten kun Mari erehty vielä ruokalassa sanomaan, että: "Emmi älä pelkää, sä oot turvassa meidän kanssa. Meidän toinen nimi on Turvallisuus." Päivän paras vitsi se ainakin oli ja se ei ainakaan auttanu yhtään Emmin jännitykseen, lisäs vaan sitä.... :DDDD

Sanottiin Emmille, että mene kotiis niin me tullaan hakemaan, kun ei me heti ruokailun jälkeen jakseta tulla. Oikeesti me mentiin kämpille laittaa tavarat kasaan ja mentiin Veeralle ja Elisalle. Siellä me kirjotettiin Emmin jättikortti loppuun ja jaettiin tavaroita niin, että Veeralle ja Elisalle jäi ruuat, koska ne meni edeltä rannalle laittamaan ruokapuolta kuntoon.
Toi kortti oli täynnä tekstiä ja kuvia myös sisältä ja takaa ja niistä on myös kuvat, mutta ne kuvat ja tekstit on vähän semmosta luokkaa, että niitä ei viitsi laittaa tänne blogin puolelle. Emmi on varmaan sitä mieltä, että niin ne on tossa kannessakin jo!
Me mentiin sitten hakee Emmiä. Elisa otti Heidin pyörän, koska sillä ei oo omaa kämpillä - ja Heidi istu Marin ritikalla kaks kilsaa Emmin luo. Se valitti puol matkaa, et sen jalat kuolee (koska sortsit ja paljas iho pyörää vasten!)
Heti ku tultii sisälle, nii Emmi alko nauraa, ku meillä oli molemmilla hirveet rinkat selässä. Me vakuutettii, ettei Emmi tartte mitään mukaan. Sit väitettiin, että pyörän kumi on tyhjänä ja Emmi saa mennä auttamaan Maria sen pumppaamisessa, Heidi käy vessassa silläaikaa. No, Emmikin halus käydä vessassa, mut se meni yläkertaan, kun Heidi meni alakerrassa. Eihän se Heidi oikeesti sinne menny, vaan heti kun vessan ovi kävi ylhäällä, niin se pujahti ulos sieltä ja mentiin penkoo Emmin vaatekaappia. Kaikki oli ihan oottamassa siinä, että "ottakaa meidät!", koska oli ollu niin lämmintä.

Oli Emmin ilmeessä kattomista, kun me laitettiin sille side silmille - ja sitten vielä kuulosuojaimet päähän! Emmi nauro niin paljon, niinku yleensäkin. Sit me tällättiin se pyörän ritikalle ja se pysy siinä tosi hyvin! Me ei odotettu siltä niin hyvää suoritusta:D Ajeltiin vähän mutkien kautta, että Emmin suuntavaisto menis sekasin - onhan se asunu kyseisellä paikkakunnalla 16 vuotta elämästään. Ja se tais olla sekasin - kiitos Marin, joka ajo vähän mutkille muutenkin kun tahallaan ja ojanpenkat kävi välillä lähellä, mut hyvin se selvis! Yhen kerran pidettiin taukoo, että Emmi ja Mari saa levähtää ja samalla soitettiin salainen puhelu... ;) tosin junaradan kohdalla Emmi tais arvata, mihin ollaan menossa, vaikka väitettiinki että se oli vaan iso monttu. Mutta ei se kuulema silti arvannu, et mihin me viedään se. Me huijattiin sitä hämäykses, että täällä on hirveesti ihmisiä ja ne tuijottaa sitä - ja Emmi käski ihan tosissaan olla meidän hiljaa! Ja että ajetaan reunassa, kun täällä kulkee paljo autoja. Meni ihan täydestä.
Paitsi yhessä vaiheessa Heidi ajeli melkein keskellä tietä ja sitten rekka käänty samalle tielle. Huudettiin ihan hulluna Marin kanssa, koska Mari hoiperteli sen pyörän kanssa myös. Oli varmaan ilmeet näkemisen arvoset.... Emmi oli ihan hädissään että mitä tapahtuu, mutta karjuttiin sille että "Ei mitään! Et ota sitä sidettä pois, tapahtu mitä tahansa, se pysyy sun päässä!"

Sit Veera ja Elisa tuli hakee meitä uimarannan tieltä ja Emmi meni Elisan reppuselkään. Käveltiin laiturille - jossa Emmi tosin arvas että nyt ollaan veden äärellä - ja se ehti just nähä mitä me aiotaan ennenku viskattiin se järveen, mut silti tää onnistu ihan mahtavasti! Sit me hypättiin ite heti perään ja heitettiin molemmat talviturkit samalla!

Oli vähän kylmää vettä - mutta sinänsä ihan lämmintä ottaen huomioon, että jäät oli reilu kuukaus sitten. Kuitenki alko jalat krampata, jos siellä pidempään oli... :DD Sit sanottiin Emmille, että saat käydä vaihtamassa vaatteet niin meillä on sulle vielä toinen yllätys. Emmi tuumi, että mitähän vielä kun tää ekakin yllätys oli tämmönen - ja heti perään, että "ei mulla oo vaihtaa vaatteita." Sit me tuumittiin salamyhkäsenä, että ootko ihan varma. Oli taas Emmin ilme näkemisen arvonen, kun se näki omat bikininsä, toppinsa ja sortsinsa kaivettavan meidän repuista. Piti meidän selittää sille, että me otettiin ne silläaikaa, kun Emmi oli vessassa (ja Heidikin oli olevinaan). 

Veera ja Elisa oli tällänny piknikin valmiiks vähä sivummalle, että saatiin vähän omaa rauhaa. 

Emmi ei oikein kestäny meidän toista yllätystä: ensinnäki se sai ruokaa ja Veli-limpparipullon (koska me ollaan veljiä, tää on semmonen juttu...:D) ja me soitettiin sille puhelimesta Tuulin Paljon onnea-biisi Smurffi-versiona. Se sai Emmin itkemään ja nauramaan yhtä aikaa ja Emmi sanoi, että me ollaan ihania (yleensä me ollaan hirveitä:D). Eli näistä päätellen onnistuttiin hyvin! 

Sitten tuli yks muuttuja, joka oli kyllä niin täydellinen improvisaatio (ei siis ollu suunnitelmissa:D), että Emmi ei voinu ku nauraa, että "hyvää syntymäpäivää emmi, tämmösiä kavereita mulla sitten on." :DDD ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu ku lähtee parin savolaisen ja pohjanmaalaisen kanssa liikenteeseen:D nimittäin pelattiin beachwolleyta (kyllää.... hiihtäjien HURJAT pallonkäsittelytaidot) ja Elisa ei oikein hallinnu voimakättään ja se ampu sen pallon ihan täysillä suoraan lähimpään mäntyyn kolmea metriä vaille latvaan. No, se oli Emmin siskon pallo ja se ei varmaan hirveesti ois ilahtunu, jos ois kerrottu että mihin sen pallo joutu ja MITEN. Kyllä me kaikkemme tehtiin, että saatas se sieltä pois: Elisa kiipes kaks kertaa puoleen väliin maanpintaa ja sitä palloo sinne mäntyyn, mutta ei se uskaltanu mennä ylemmäs ja me oltiin saada siellä maanpinnalla melkein sydänkohtaukset, kun katottiin sitä Elisan touhua. Ja sit oli yks omaperänen keino, mutta siitä ei sen enempää... Emmi ei kommentoinut:D
Heiteltiin kivillä sinne latvukseen, ja pari kertaa osuki, mutta ei tarpeeks kovaa. Pyydettiin apua mieheltä, joka puhisti rantaa semmosella puhallinkoneella ja se kävi niitä alaoksia puhaltelemassa ja kysy sitten, että missä se pallo olikaan. Kun se käveli etäämmälle kattomaan, niin se tuumas: "Voi herra isä, eihän tämän teho tuonne asti riitä." Se lähti käppäsemään muualle ja me luultiin, että se ei kehtaa yhden pallon takia ruveta hiuksia halkomaan - niinpä mentiin uimaan ja odotettiin, jos tuuli pudottais sen. 

Elisa on surullinen, koska "PALLO ON PUUSSA!" 

Sitten se sama mies ilmesty toisen miehen kanssa takasin - ja meinattiin kuolla nauruun. Oltiinkin yhtäkkiä koko uimarannan keskipisteenä ja kaikki seuras silmä tarkkana mitä seuraavaks tuleman pitää. 

 

Eikös ne miehet palannu tommonen iso männynkarahka mukanaan ja se olikin ton meidän männyn kokonen. Sillä ne alko tökkiä tonne puuhun ja niinpä se pallo tuli sieltä alas. Kyllä me kaikkea yritettiinkin ennen tätä. Mutta ei tarvinnu lähteä pallokauppaan, vaikka se kävi jo monta kertaa mielessä! Kun se pallo lopulta tömähti tuohon hietikolle, niin kaikki uimarannalla olijat taputti.... happy 17th birthday bro! 

Tosin tän jälkeen kun Veera ehotti että pelataanko, niin kukaan ei suostunu enää siihen - Elisa ois suostunu sillä ehdolla, että se pelaa kauimmaisessa nurkassa siitä männystä. 

Oli kyllä kaikin puolin mukava päivä tyttöjen kanssa näin kesäloman ovella, kun parin päivän päästä kaikki leviää sivulle :DDD mut siisjoo. Oltiin monta tuntia rannalla, eikä kukaan palanu:) Illalla lähettiin vielä treeneihin porukalla - viimeset porukan treenit ennen lomaa! 

 Emmi kukkaistyttönen - ja Veera <3

 Perjantaina käytiin suunnistamassa Annan ja Veeran kans, haettiin yläasteelaisten rasteja pois. Kyllä me löydettiin kolmee vaille, ku sit meillä oli venähtäny treeni lähemmäs kahta tuntia ja ei jaksettu enää ettiä. Lauantaina sitte sanottiin Antille että "Nää rastit jäi löytämättä, hyvää kesälomaa sullekkin!" Sanottasko vaikka niin, että yläasteelaisparat, on kyllä raukoille vaikeita rasteja läntätty. Huomaa Antin valmentautumisen suunnistukseenkin. Ei kyllä tiietä, et millä menestyksellä ne niitä löytää. Mut villi veikkaus, et aika moni varmasti eksyy tuonne umpimehtään, jos ei oo hirveesti suunnistanu aiemmin. Ei sen puoleen, että mekää hirveesti ois, mut Anna ja Veera enemmälti. Oltiin me kuitenki suurin piirtein kartalla koko ajan - ja Heidi ehkä jopa useemmin kun Mari! :DDD Meinattiin kyllä lähtee ens viikolla yhessä käymään iltarastit, niin katotaan selvitäänkö me sen illan aikana sieltä metästä pois:D jospa selvittäis...

 Emmi tarjos meille pizzat perjantaina, kun se välttämättä halus. Rakkaat friendsit siinä nimensäveroisen kokispullon kanssa:) Heidi puuttuu koska tää kuvan ottaminen oli sen idea:D

Käytiin perjantaipäivällä Emmin kanssa jätskillä K-Superin pihassa, kun siellä on suoraan tilalta tullutta jäätelöö. Heidi lähti mukaan siinä toivossa, et se seisoskelee ja oottaa et muut syö, mut sille löytyki maidotonta sorbettia. Se oli tosi hyvää ja se saikin Heidin epäilemään, että voiko se edes olla maidotonta. Vaikka kaupassakin on yllättävän hyviä ne tofujäätelöt, niin kyllä sitä kelpas syödä!:)
Elisa ja Veera kävi pizzan jälkeen ostamassa itelleen tosta sorbetit kans. Parkkeerattiin meidän mopot (...) sakkoparkkiin (?) tohon parkkiruutuun jätskikiskan viereen, ois siihen ehkä voinu autojakin olla tulossa mut mehän ei siirrytty. :DD meidän hurjat mopot kulkee satasta, vai miten oli ;) voi kyllä olla että alkaa melko tärkeitä osia minkä olemassaolosta ei oo aiemmin ees tienny irtoilemaan ja ojanpohja alkas olla aika lähellä. :D tälläkin hetkellä Heidin pyörän yks osa on nippusiteellä kiinni, mut se ei vaikuta mitenkään ajamiseen. Paitsi että kaverin ritittäminen loppu siihen, koska pyöräraukka ei kestäny sitä enää. :D

Tästä postauksesta tulikin melko pitkä, mutta onneks tässä on paljon kuvia niin jaksoitte varmaan lukea. Ihan huippu vika viikko, joka varmisti sen, että ikävä tulee!
Saattaa olla, että joku päivä tulee jonkinlaista postausta viikonlopun ylppäreistä ja valmistujaisjuhlista ja muutenki lomakuulumisia luettavaks näi lomalla. :) yritetään postailla vaikka onki loma ainaki välillä molemmat, ettei tää touhu iha kuihdu syksyyn mennessä! ja voi olla, että on meillä niin vilkas kesäkin, että on asiaakin. Jos kaiken touhun välissä joutaa kirjottelemaan! Mutta onhan se totta, että välillä on hyvä istahtaa vain sisälle ja datailla :) 

Ja muistakaanhan painella noita nappuloita tuossa tekstin alapuolella, niin me ollaan edes vähän perillä siitä lukeeko kukaan edes näitä meidän tarinoita ja tykkäättekö te niistä:)

Kiitos kaikille ihanille lukijoille, rakkain kesäterveisin

Mari & Heidi